maanantai 31. joulukuuta 2012

Tilastoja vuoden vaihtuessa

Minä kun niin kovasti tykkään aina silloin tällöin tehdä kaikenlaisia "tilastoja", niin kirjoitellaanpa nyt taas vähän yhteenvetoa menneistä reissuista. Vuoden vaihtuessa uuteen on taas hyvä muistella vähän menneitä...

Lähdetään liikkeelle hieman kauempaa. Mietin kuinka monen eri lentoyhtiön koneella olen lentänyt. Se lista ei ole suurensuuri, eikä mitenkään eksoottinen, vaan hyvinkin tavanomainen. Olen suosinut paljolti samoja lentoyhtiöitä matkoillani. Listalla ovat: Finnair, Air Åland, Blue1, SAS, British Airways, Britannia, Airtours, Lufthansa, Brussels Airlines, Air Dolomiti, Norwegian, Tower Air, American Airlines, American Eagle, United Airlines ja Virgin Atlantic Airways.

Air Dolomiti ATR-42
Lentoyhtiöistä erikoismaininnan arvoisia ovat ehkäpä Virgin Atlantic, SAS ja kyllä... myös Finnair. Vaikka Finnairin taso onkin tainnut tässä vuosien mittaan laskea, on palvelu kuitenkin ollut aina hyvää tai ainakin kohtuullista, koneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia ja Finnair tuntuu edelleen hyvältä ja luotettavalta lentoyhtiöltä. Ja aivan sama koskee Virginiä ja Scandianavian Airwaysia, joskin niiden palvelutaso on kyllä selvästi parempi kuin Finnairilla. Norwegian voisi ansaita minut arvostelussani ykkössijan loistavalla hinta-laatu- suhteella. Myös Air Dolomitista ja Lufthansasta on jäänyt oikein positiivinen kuva. Unitedin USA:n itä- ja länsirannikon väliä sahaavat koneet muistuttivat minusta pääkaupunkiseudun seutuliikenteen kulahtaneita busseja, mutta saman yhtiön Havaijin ja länsirannikon välillä lentävät laajarunkokoneet olivat uusia ja hyväkuntoisia ja Honolulu - San Francisco välin lentänyt Unitedin Boeing B777 jätti muistoihini mukavimman ja tasaisimman lentokokemuksen. Huonoja noista ei kai ole mikään, mutta American taitaisi jäädä kuitenkin peränpitäjäksi. Americanilla en tosin ole lentänyt kuin USA:m sisäisiä lentoja, jotka nekin ovat vain "paikallisliikennettä". Aivan hännänhuippuna olisi Tower Air, mutta koko firmaa ei taida enää olla edes olemassa. Aivan ääripäät puuttuvat kokonaan minun listaltani; sekä ne parhaat ja loisteliaimmat että myös oikeasti surkeat.

Lentokoneista maalla liikkuviin kulkuneuvoihin. Junalla olen matkustellut Italiassa useammallakin matkallani. Olen kulkenut junalla Genovan ja Firenzen välillä edestakaisin muutamalla matkalla ja kerran olen matkustanut edestakaisin välin Cattolica - Bologna - Venetsia. Myös väli Nizza - Genova on kuljettu junalla molempiin suuntiin. Rooman seudulla olen kulkenut junalla tietysti Fiumicinon lentokentän ja Rooman väliä ja myös yhden kerran molempiin suuntiin Rooman ja Ostian di Lidon väliä. Lisäksi olen tehnyt yhden junamatkan Lanuviosta Roomaan. Italian lisäksi en sitten olekaan kulkenut junalla muualla kuin Englannissa: kerran Surreystä Lontooseen ja kerran edestakaisin välin Lontoo - Brighton.

La Spezia Centrale
Italiassa junayhteydet ovat hyvät, junilla on helppo liikkua ja liputkin ovat edullisia. Rataverkosto kattaa hyvin koko Italian ja junia kulkee paljon. Junat kulkevat melko hyvin aikataulujensa mukaan ja sanoihan jo itse Benito Mussolinikin, että Italia on maa, jossa junat kulkevat ajallaan. Englannin junista en osaa näin pitkän aikaa päästä jälkikäteen sanoa sen enempää, mutta ainakaan mitään isoa moittimista en niistä noilla reissuilla löytänyt.

Busseilla olen kulkenut Ranskassa Nizzan ja Monacon sekä Kanarialla Las Palmasin ja Playa del Inglesin välin edestakaisin. Lisäksi olen matkustanut Havaijilla, Oahulla, Waikikin ja Kailuan välisellä linjalla molempiin suuntiin sekä Waikikin ja Hanauma Bayn sekä Waikikin ja Pearl Harborin välisillä linjoilla edestakaisin. Muuten en sitten pitempiä bussilinjoja olekaan käyttänyt ja osaksi sen vuoksi haluaisin vielä joskus nähdä Yhdysvaltoja Greyhoundin kyydistä. Haluaisin matkustaa oikeasti pitkiä matkoja busseilla, koska nuo kaikki mainitsemani ovat oikeastaan jotain seutubussien ja pitkän matkan bussien väliltä. Turistibusseilla olen matkustellut todella pitkän matkan Egyptissä Hurghadasta Kairoon ja seuraavana päivänä takaisin. Etelä-Ranskassa olen myös tehnyt pitemmän kierroksen turistibussilla.

TheBus, Hanauma Bay, Oahu, Hawaii, USA
Paikallisliikenteen busseja, ratikoita, junia ja metroja onkin tullut sitten käytettyä ahkerasti eri puolilla maailmaa. Niitä en ala tässä edes erittelemään ja luetteloimaan, vaan tyydyn pelkkiin metrolinjoihin: olen matkustanut Tukholman, Lontoon, Pariisin, Brysselin, Milanon, Rooman, Washingtonin ja New Yorkin metroilla.
Brooklyn, NY, NY
Kaikki nuo metrolinjat ovat olleet nopeita ja hyvin toimivia ja oikeissa suurkaupungeissa metro onkin ehdottomasti paras kulkuväline. Jos omia jalkoja ei lasketa mukaan... Lontoo on varmasti tuosta luettelosta se metrojen ykkönen. Kaikkihan ovat nähneet sen kuuluisan "the tuben" metrokartan... Tietysti myös New Yorkin metroverkko on aivan valtava ja tuttu monista elokuvista. Myös Pariisin metroverkko on melko kattava ja todella vanha. Erikoisimpiä minulle ovat ehkä olleet Pariisin kumipyörillä kulkevat automaattimetrot ilman kuljettajia. Oma viehätyksensä on ollut myös Washingtonin ja New Yorkin tietyillä metrolinjoilla...

Olen matkustellut etupäässä Euroopassa; monissa eri kaupungeissa ja maissa. Jos ja kun Egypti lasketaan Afrikkaan, olen käynyt kerran Afrikassa... Ja kaksi kertaa Kanarialla: ensimmäisen ja viimeisen, molemmat yhdellä kertaa... Pisin matka on suuntautunut Havaijille. Kaksi maata erottuu selvästi yli muiden ja niistä olen jo aiemmin kirjoittanut tähän uuteen ja myös vanhaan matkablogiini paljonkin: ne maat ovat Italia ja USA. Aasiassa en ole käynyt koskaan, enkä myöskään Etelä-Amerikassa. Ihan oikea Afrikkakin on kokematta. Matkani suuntaa määrää nyt paljon kakkoskoti USA:ssa ja kakkostyö jossakin, mutta paikkoja joissa vielä haluaisin käydä ovat Sisilia ja monet muut paikat Italiassa, ehkä Praha ja Budapest, ehkä Australia, ehkä Meksiko ja... No onhan niitä ja monessa paikassa haluaisin käydä vielä uudestaan.

Työmatkoillakin olen päässyt käymään jo aika monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Jos kirjaan vain ulkomaat ja jätän esimerkiksi Ahvenanmaan pois laskuista, pääsen seuraavanlaiseen tulokseen: Ruotsissa olen käynyt yhden kerran viikonlopun yli kestäneellä käynnillä. Tuo ainoa kerta ei ollut ihan tavallinen matka, vaan se oli laivastovierailu ohjusveneellä Gävleen ruotsalaisten kanssa yhdessä pidetyn laivastoharjoituksen alussa. Olen päässyt käymään myös kerran Lontoossa Englannissa, kerran Brysselissä Belgiassa, kerran Pariisissa Ranskassa, kerran Kreikassa, kaksi kertaa Italian La Speziassa, kaksi kertaa Washingtonissa Yhdysvalloissa ja viime vuoden syksyllä vietin 40 päivää Roomassa Italiassa työtehtävissä.

Jotenkin matkat ovat nyt kasaantuneet tähän viime ajoille ja olen nyt käynyt vajaan kahden vuoden aikana työtehtävissä Roomassa, Brysselissä, Pariisissa ja kaksi kertaa Washingtonissa ja lisäksi lomamatkoilla kerran Roomassa ja kaksi kertaa Floridassa. Kahtena viime vuotena olen tehnyt kahdeksan ulkomaan matkaa ja ollut pois Suomesta kaikkiaan noin 3,5 kuukautta.Elämä on ollut matkantekoa, jossa päämäärä ei todellakaan ole ollut tärkeintä, vaan itse matka... Olen ollut koko ajan tulossa jostain ja taas menossa jonnekin ja kai minun on pakko tunnustaa, että pidän siitä. Siitäkin huolimatta, että toinen puoli minusta haluaisi löytää pysyvyyttä ja paikallaanoloa.


Pari vuotta sitten (kylläpä aika kulkee nopeasti... Ihan kuin se olisi ollut juuri eilen...), tammikuussa 2011 ostin itselleni uuden matkalaukun USA:n työmatkaa varten. Ostin hieman paremman laukun ja ajattelin silloin, että ehkä tuhlaan turhaan rahojani matkalaukkuun. Ajattelin, että tuskinpa sille kovin paljon tulee käyttöä. Nyt, vajaat kaksi vuotta myöhemmin huomaan, että tuo laukku on ollut mukana jo kahdeksalla ulkomaan matkalla...

Toivottavasti matkalaukulle löytyy paljon käyttöä myös vuonna 2013.
Tervetuloa uusi vuosi! Onnellista uutta vuotta kaikille!


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Taas yksi vuosi on pian saatu päätökseen ja nyt voin jo lopulta sanoa, että tämän vuoden reissut on tehty. Kaksi vuotta olen ollut matkalla... Viime vuonna onnistuin olemaan pois Suomesta kaksi kuukautta: suurimmaksi osaksi työtehtävissä ja viikon verran lomalla. Tänä vuonna olen ollut pois Suomesta 1,5 kuukautta: noin puolet ajasta työtehtävissä ja puolet lomalla. Olen tänä vuonna tehnyt viisi matkaa, joista kolme on ollut työmatkoja. Se on aika hyvin ihmiseltä, joka oikeastaan inhoaa lentämistä. 

Ja uusi vuosikin alkaa sillä, että tammikuun puolenvälin jälkeen olen lähdössä neljättä kertaa vuoden sisällä Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa ihan yksin ja muutenkin hieman erilaiselle matkalle. Minun maailmani on nyt jotenkin ajautunut siihen tilanteeseen, että minulla on yksi koti Suomessa ja kakkoskoti USA:ssa. Yksi varsinainen työpaikka Suomessa ja toinen "varalla" jossain maailmalla. Ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt Joulun aikaan kotonakin olen osaksi jossain ihan muualla... Ehkä minä sitten olen jollakin tapaa levoton sielu... Joskin nykyään hyvin rauhallinen levoton sielu. Tasainen ja rauhallinen levoton sielu.


On ollut mukava huomata, että tällä blogilla on ollut todella paljon lukijoita ja vielä enemmän on katseltu kuvia flickr-sivuilla. Kiitos kaikille kävijöille. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää joulua. Matka jatkuu ja palaan asiaan viimeistään ensi vuoden alkupäivinä, ehkä jo aikaisemminkin. Nyt on kuitenkin aika olla hetki aloillaan ja rauhoittua.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Nokka kohti kotia

Suresnes-Pariisi-Helsinki, perjantai 14.12.2012

Kello soi perjantaiaamuna jo klo 04.00 ja yllättävän pirteänä nousen ylös. Hotelli Ibis Suruesnesissa on ollut ihan kelvollinen hotelli ja olen nukkunut yöni hyvin. Melko vaatimaton aamupalakin on ollut riittävä ja hyvä ja tänä aamuna minä kaipaan hotellin aamiaista. Nyt herätys on kuitenkin niin varhain, että minun on tyydyttävä omaan mitättömään aamiaiseeni ja pakattava matkalaukkuni, jonka jo onneksi edellisenä iltana laitoin lähes valmiiksi lähtöä varten.

Kuittaan itseni voucherilla hotellista ulos ja pian istun jo autossa, joka lähtee viemään meitä Charles de Gaullen lentokentälle Roissyyn. Kauduilla ei ole tähän aikaan juuri lainkaan liikennettä ja muuten todella vilkas ja tukkoinen kehätiekin (Bd Peripherique) on vielä hiljainen. Katselen auton ikkunasta ohi viliseviä maisemia ja huomaan, että minulle on nyt hahmottunut jonkinlainen näkemys tästä kaupungista ja näen sen hieman eri silmin kuin maanantaina tulomatkalla. Olemme perillä lentokentällä noin 25 minuutissa ja terminaali 2 on sekin vielä hyvin hiljainen.

Check inn- tiskin avautumista odotellessani katselen, kuinka valtava määrä pieniä lapsia saapuu muutaman valvojan kanssa aulaan. Terminaalissa on 15 minuutin ilmainen wifi- yhteys ja päätän jonotusta välttääkseni tehdä lähtöselvityksen tabletillani aulan penkillä istuen. Lähtöselvityksen teko sujuu helposti ja pian minulla on tabletillani sähköinen boarding card, joskin huomaan myöhemmin sen olevan töysin hyödytön, koska baggage drop- tiskille jonottaminen kestää ihan yhtä kauan kuin lähtöselvitystiskille jonottaminenkin. Lopulta saan kuitenkin jätettyä laukkuni ja siirryn varsinaisen lähtöaulan puolelle. Koneeseen pääsyä odotellessani juon aamukahvin ja syön tämän matkan viimeisen suklaatäytteisen aamiais-croissantin.

Finnairin Airbus A319 Charles de Gaullen lentokentällä
Koneen "boordaus" kestää tänään normaalia kauemmin, vaikka koneemme onkin tällä kertaa Airbusin onnettoman lyhyt lyhyt stumppi A319. Pikkulapsetkin saadaan kuitenkin lopulta koneeseen ja lähdemme liikkeelle vain hieman aikataulusta myöhässä. Minua ei pieni viivästys haittaa lainkaan, minulla ei ole tänään kiire minnekään ja hetken kuluttua saamme tietää, että olemme kuitenkin nopeammasta lentoajasta johtuen ehkä jopa ennen aikataulun mukaista aikaa perillä Helsingissä. Kone rullaa varmasti usean kilometrin matkan valtavalla lentokentällä, ohi muiden terminaalien, ennen kuin olemme kiitoradan päässä ja valmiina nousuun. "Cabin crew, take your positions for take-off..." Ja pian olemme ilmassa.

Minä olen saanut viereeni istumaan pikkuisen Esther-tyttösen (hänellä on iso punainen nimi- ja osoitelappu pienessä repussaan). Tyttö on ehkä 4-5 vuoden ikäinen, eikä häntä näytä yhtään pelottavan, vaikka hän joutuu istumaan yksin hieman kauemmaksi muista lapsista. Ennen nousua hän tosin kaivaa kiireesti repustaan pienen pehmo-pupun ja puristaa sen kainaloonsa. Minua harmittaa, että en osaa puhua yhtään Ranskaa. Olisi kiva edes jotain puhua tytön kanssa. Kun en osaa puhua hänen kieltään, tyydyn vain hymyilemään ja autan tyttöä silloin tällöin repun kanssa, avaan sämpyläpussin, annan paperia kun maitoa roiskuu puserolle... Ja kun en itse syö koneessa jaettua suklaata, ojennan sen tytölle ja hymyillen hän nappaa suklaan salaman nopeasti kädestäni, avaa kääreen ja pistää suklaan suuhunsa.

Taivaallakin voi nähdä auringonnousuja
Matkan aikana lentokoneessa vietetään myös syntymäpäivää: koneen purseri kuuluttaa Englanniksi, että ranskalaislapset ovat matkalla Rovaniemelle katsomaan joulupukkia ja että yksi matkalaisista täyttää tänään 5-vuotta. Pieni päivänsankari Rebekka saa muilta matkustajilta raikuvat aplodit ja vielä hieman myöhemmin purseri tuo hänelle jotain hyvää syötävää, josta nousee höyryä. En ole varma, mutta uskoisin hänen saaneen tuon "savuefektin" aikaan hiilihappojäällä. Katselen välillä kuinka Esther leikkii vieressäni pupunsa kanssa: tyttö pitelee pupua korvista ja levittää ne siiviksi ja suhisee samalla kuin suihkukone. Pupu näyttää tykkäävän lentämisestä...

Lähestyessämme Helsinkiä kone sukeltaa taas tuttuun tapaan paksun pilven sekaan ja kaartaa pitkään ja jyrkästi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tälläkin kertaa pilvet jatkuvat niin lähelle maata, että maa näkyy vasta kun olemme jo hyvin lähellä kiitoradan päätä. Tuuli heiluttelee pikkuisen konetta, mutta laskeudumme kuitenkin melko tasaisesti. Olemme perillä hieman etuajassa.




Taas yksi matka on takana. Tästä matkasta en voi kovin paljon kirjoitella vinkkejä tai kokemuksia erilaisista nähtävyyksistä, koska minulla oli niin kovin vähän vapaa-aikaa paikkojen kiertelyyn. Osaan ehkä paremminkin sanoa sen, mitä haluan nähdä seuraavalla kerralla: Haluan käydä Eiffel-tornissa, Notre Damen kirkossa, ehkäpä Louvressa ja muutamassa muussakin paikassa. Lisäksi haluaisin aivan ehdottomasti päästä Montmartren kukkulalle ja myös sille hautausmaalle, jossa on Jim Morrisonin, Edith Piafin ja muiden kuuluisuuksien hautoja. Haluaisin käydä myös Hotel de Invalidesin kirkossa ja ehkä sotamuseossakin. Valtavan paljon olisi tuossa kaupungissa nähtävää ja aivan kuten New Yorkissa, tuossa kaupungissa kuuluu vain kävellä ja katsella ja harhailla sinne tänne kaikesta nauttien. Pysähtyä välillä johonkin lukemattomista kahviloista kahville, oluelle tai vaikkapa viinilasilliselle ja jatkaa taas matkaa. 

Olen kuitenkin todella tyytyväinen matkaan ja kaikkeen näkemääni. Ehdin nähdä ulkoa Notre Damen, Hotel de Ville, Seinen, Latinalaiskorttelit, pienen palan Saint-Germainia, Hotel des Invalidesin, Eiffel-tornin, Riemukaaren, Concorden aukion, Champs-Elyseen... Paljon kaupunkia ja sen katuja, pariisilaisia ja turisteja. Ja ehdin myös nähdä hieman toisenlaista Ranskaa Pariisin esikaupunkialueella Suresnesissa ja työyhteisössä. Vaikka en nähnytkään kaikkea haluamaani, enkä päässyt käymään sisällä juuri missään, minulle on nyt kuitenkin muodostunut hyvä yleiskuva tästä suuresta kaupungista ja matka oli hyvä ja kaikesta jäi hyvä mieli.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Viimeinen ilta Pariisissa

Suresnes-Pariisi, Ranska, torstai 13.12.2012

Viimeinen ilta Pariisissa on jo etukäteen suunniteltu. Olen sopinut, että lähden suomalaisen työkaverini kanssa tapaamaan erästä pariisissa töissä olevaa suomalaista. Suunnitelmana on käydä syömässä jossakin kivassa ravintolassa ja ravintolakin on jo ilmeisesti suunniteltu etukäteen. Työt ovat tänään päättyneet jo hieman aikaisemmin ja minulla on pari tuntia aikaa ennen syömään lähtöä.

En taaskaan jää "laakereillani lepäämään", vaan vaihdan vaatteet ja lähden taas samantien ulos hotellista. Nyt minulla on pieni hetki aikaa kävellä muutaman korttelin ympäri Suresnesissa päivänvalolla. Kävelen ensin Pont de Suresnesin sillalle ja päädyn kävelykierrokseni päätteeksi Carrefour-markettiin. Käyn ostamassa hyvin pient tuliaiseni ja hieman aamupalaa seuraavaa aamua varten; olemme lähdössä niin aikaisin aamulla, että emme ehdi hotellin aamupalalle. Haluaisin ostaa kaupasta myös shampanjaa, koska siellä on melko hyvältä kuulostava tarjous: kaksi pulloa maksaa 24 euroa. En kuitenkaan nyt ole oikein shoppailutuulella ja muutenkin hieman pelkään shampanja-pullojen poksahtavan auki matkalaukussani, vaikkakin sen todennäköisyys on varmaankin häviävän pieni.

Boulevard Henri Sellier, Suresnes
Hieman ennen kuutta illalla meitä tullaan noutaman ja saamme tällä kertaa autokyydin pariisiin. Käymme ensin oluella Concorde La Fayette- hotellin panorama Barissa. Juon tuossa baarissa elämäni kalleimman oluen (15 euroa/33cl pullo!), mutta tuo ylimääräinen lisä kannattaa kuitenkin maksaa näköaloista: Hotellin baari on sen ylimmässä, 34. kerroksessa, 140 metrin korkeudella! Tämä näköala saa nyt korvata eilisen, kun jätin menemättä Eiffel-torniin. Tämä baari taitaa sitäpaitsi olla korkeammalla kuin Eiffel-tornin toinen tasanne. Näköala Pariisiin iltapimeällä on todella upea, kun miljoonat valot loistavat kaikkialla niin pitkälle kuin näkee ja valtavat määrät autoja kulkee leveitä ja pitkiä katuja. Tätä paikkaa voin suositella yhden oluen (tai muun juoman) nauttimiseen: ajatellen vaikkapa niin, että olut maksaa viisi euroa ja hissi tänne korkeuksiin 10 euroa.

Hotel Concorde La Fayette, Panorama Bar, Pariisi
Juotuamme oluet käymme syömässä lähistöllä olevassa Le Restaurant de l'Entrecote- ravintolassa. Ravintola on ilmeisen suosittu, sillä sen oven edessä on jo pitkä jono hieman ennen sen ravintolan avautumista. Tässä ravintolassa ei todellakaan tarvitse tuskailla ruokalistan kanssa ja miettiä mitä söisi... Ruokalistalla on nimittäin yksi ainoa ruokalaji: entrecote, raakana tai mediumina... Entrecoteen mukana tulee runsaasti ranskalaisia perunoita ja molempia saa lisää kun on syönyt lautasensa tyhjäksi. Syötyäni kaksi lautasellista lihaa ja perunoita tilaan vielä jälkiruoaksi tuulihattuja. Ruoka oli hyvää ja jälkiruoka erinomaista. Ruoan kanssa juomme vettä ja karahvin punaviiniä.

Boulevard Gouvion-Saint-Cyr, Pariisi
Syömisen jälkeen poistumme vatsat täynnä ja saamme autokyydin takaisin Suresnesiin. Pariisin valot ja vilkas iltaelämä jäävät taaksemme ja me vetäydymme hotelliin lepäämään, sillä seuraavana aamuna herätys tulee olemaan jo neljältä aamulla.

> Valokuvat


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluinen Avenue des Champs-Elysees

Suresnes-Pariisi, Ranska, keskiviikko 12.12.2012

Keskiviikkona saan heti aamulla ihailla samanlaista kaunista auringonnousua kuin tiistainakin. Harmi, etä minulla ei ole mahdollisuutta pysähtyä ottamaan valokuvia. Näiden kahden aamun auringonnnousut ovat olleet ehkä upeimmat, mitä olen koko elämäni aikana nähnyt. Nyt äkkiä mieleen tulee vain tunnelmaltaan hieman vastaava kaunis aamuhetki Juhannuksena 2010 järven rannalla.

Kun kuuden jälkeen olen taas vapaa, mietin jonkin aikaa lähteäkö taas Pariisiin vai viettääkö vain rauhallinen ilta hotellissa lepäillen. Molemmat vaihtoehdot tuntuvat houkuttelevilta ja suomalaiset matkatoverini ovat menossa vain jonnekin lähistölle syömään ja sekin kuulostaa hyvältä. Lopulta mieleeni tulee lause "Elämä on nyt!" ja päätän lähteä seikkailemaan Pariisin iltaan. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Pariisissa ja nytkin minulla on aikaa vain nämä pari iltaa, joten ne on nyt syytä käyttää hyväksi ja nyt on aika kulkea ja nähdä Pariisia. Ehdin levätä kotonakin...

Lähden matkaan aivan heti vaihdettuani vaatteet ja alkumatkan kuljen aivan samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Nyt vaan olen yksin ja omillani liikkeellä ja heti täynnä ihmisiä olevaan junaan päästyäni huomaan, että olen lähdössä hortoilemaan 12 miljoonan asukkaan kaupunkialuelle, eikä minulla ole edes karttaa tai metrokarttaa mukanani... Se ei kuitenkaan huoleta minua millään tavalla, enemmänkin vaan hieman hymyilyttää.

La Grande Arche, La Defense
Päästyäni La Defenseen nousenkin tällä kertaa rullaportaita ylös maan pinnalle. Tulla tupsahdan maan alla olevalta valtavalta asemalta suoraan pilvenpiirtäjinen (tai  vähintään korkeiden "high rise" rakennusten) väliin. Valtava uusi riemukaari, La Grande Arche, on suoraan edessäni. Näin tuon riemukaaren jo edellisen' iltana metrojunan etuikkunasta, mutta vasta seistessäni sen edessä ymmärrän sen mittasuhteet: rakennus on todella korkea (tarkastan myöhemmin rakennuksen korkeuden: se on 110 metriä). Kuljeskelen hetken isolla aukiolla liike- ja toimistokorttelien välissä ja palaan sitten asemalle etsiäkseni keskustaan kulkevan metron.

Avenue des Champs-Elysees
Matkaan taas metrolinjalla 1 kohti Pariisin keskustaa ja hetken mielijohteesta päätän jäädä pois Champs-Elysees - Clemenceaun- asemalla. Päättelen sen olevan ehkä jossain Champs-Elyseen puolivälissä ja uskon sen olevan hyvä paikka jäädä pois, jotta näkisin sen oikean riemukaaren ja silti siitä ei olisi liian pitkä matka kävellä keskustaan Seinen rantaan. Noustessani ylös metron liukuportaita minua odottaa maan päällä täydellinen yllätys: Avenue des Champs-Elysee on kuin mikäkin ihmemaa kirkkaine jouluvaloineen, myyntikojuineen ja ihmisineen. Olen noin 1,5 kilometrin päässä riemukaaresta ja sekin on niin iso, että se näkyy tänne oikein hyvin. Parin kilometrin matkalla koko tuon valtavan leveän kadun reunat ovat täynnä erivärisiä vilkkuvia ja väriä vaihtavia jouluvaloja. Valkoisten myyntikojujen rivit molemmilla puolilla katua näyttävät loputtomilta. Ihmisiä on liikkeellä valtavat määrät. Toki kaikki tämä on sitä kaupallista ja pinnallista joulua, mutta mitä sitten... En kiinnitä huomiota kojuissa myytävään krääsään tai kebabiin ja paellaan, vaan nautin tästä uskomattomasta väriloistosta ja hyvästä tunnelmasta.

Riemukaari ja Avenue des Champs-Elysees
Lähden kulkemaan Champ-Elyseen leveää jalkakäytävää eteenpäin kohti kaukana loistavaa isoa maailmanpyörää. Kuljen luistinradan ohi ja samaan aikaan toisella puolella jossakin puiden yläpuolella lentää joulupukki porojen vetämässä reessä ja hän pysähtyy kertomaan jotain ihmisille... Mietin mielessäni, että olipa hyvä kun lähdin tänään liikkeelle ja että olipa hyvä tuuri kun päätin jäädä metrosta juuri tässä. Nyt olen nähnyt riemukaaren ja Champs-Elyseen ja vieläpä sellaiset "joulumarkkinat", että en ole koskaan elämässäni nähnyt mitään vastaavaa.

Saavun kadun loppuun Concorde-aukiolle, Place de la Concordelle. Täällä on pystyssä tuhansia vuosia vanha egyptiläinen obeliski ja obeliskin taakse on pystytetty (todennäköisesti vain Joulun ajaksi?) valtava, kirkkaasti valaistu maailmanpyörä ja iso joulukuusi. Mietin hetken seuraavaa määränpäätä ja etsin Eiffel-tornin sen huipulla pyörivien valokeilojen avulla. Kuljen Seinen rantaan, hypin yli vilkkaan kadun ja lähden kulkemaan rantaa pitkin kohti Eiffel-tornia. Ylitän joen koristeellisen Pont de Alexandre III- siltaa pitkin ja jatkan edelleen eteenpäin joen toisella rannalla. Tuo yli 300 metriä korkea torni sekoittaa ymmärryksen etäisyyksistä; kuvittelin sen olevan jo aivan lähellä, mutta käveltyäni pari kilometriä, en ole vieläkään päässyt sen juurelle. Torni vaan suurenee ja suurenee joka askeleella.

Tour Eiffel
Lopulta saavun Tour Eiffelin juurelle ja suoraan edessäni kohoava valaistu torni näyttää nousevan taivaaseen asti. Pimeässä illassa näky on todella upea. Kuljen aivan tornin alle ja ihmettelen sen teräsristikkohässäkkää ja myös sen kokoa. Jotenkin en ollut ymmärtänyt kuinka iso tuo torni on. Nyt olisi todella hyvä hetki käydä ylhäällä tornissa, joko toisella tasanteella tai aivan ylhäällä asti, sillä hissiin ei ole lainkaan jonoa. Minulla on kuitenkin nyt niin kylmä ja niin kova nälkä. että päätän jättää tornissa käymisen seuraavaan kertaan. Kello on jo melko paljon ja minun on pian alettava etsiä paluureittiä Suresnesiin ja käytävä vielä jossain syömässä.

Lähden kulkemaan suuren puistoaukion yli Invalidesin suuntaan. Ehdin vain sadan metrin päähän tornista kun kello tulee tasan yhdeksän illalla ja tornin valot alkavat vilkkua. Katselen melkein koko viisi minuuttia kestävän "valoshown" ja jatkan sitten eteenpäin. Ilman lämpötila taitaa olla jo hieman pakkasen puolella ja viima on niin kylmä, että melkein tärisen vilusta. Silti tämä on ollut hieno ilta ja olen nauttinut tästä noin viiden kilometrin kävelylenkistä. Ja tänään muistin sen, mikä eilen jotenkin unohtui... Muistin kävellä Pariisin kaduilla hymyillen, kevyin askelin ja huutaa mielessäni, tai oikeastaan sanoa itsekseni puoliääneen: "Hei, mä oon nyt täällä!"

Suresnes
Palaan takaisin Suresnesiin kahdella metrolla ja junalla. Matka menee melko joutuisasti, mutta silti olen Suresnesissa vasta iltakymmeneltä. Suresnes-Longchampin asemalla ei jää montaakaan ihmistä junasta pois ja pikkukaupungin kadut ovat melkein autiot. Autoliikennettä on on sentään jonkin verran. Koska aamulla on taas aikainen herätys, menen suosiolla syömään samaan paikkaan, jossa kävimme jo maanantaina. Ja se taitaakin olla melkein ainoa paikka, joka on vielä auki tässä kylässä.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kun saan syötyä huomaan olevani ravintolan viimeinen asiakas. Ilmeisesti myös tämä paikka on menossa jo kiinni. Minä olen kuitenkin tyytyväinen ruokaan ja erittäin tyytyväinen tähän iltaan ja kierrokseeni ja hyvillä mielin kaikesta näkemästäni. Minäkin poistun siis ravintolasta ja kävelen tyhjää katua muutaman sadan metrin matkan hotellille. Hotellissa katson vielä  kartassa missä olin illan aikana kulkenut. Mittaan myös etäsisyyksiä: Suresnesista on hieman vajaan 10 kilometrin matka junalla (tram) La Defenseen ja sieltä metrolla Pariisin keskustaan. Kävelylenkkini oli tänä iltana noin viisi kilometriä. Äkkiä niitä kilometrejä kertyy, kun on paljon nähtävää...


> Valokuvablogi


torstai 13. joulukuuta 2012

Amelien maisemissa

Suresnes-Pariisi, Ranska, tiistai 11.12.2012

Toinen päivä Ranskassa menee jälleen niin, että vasta kuuden jälkeen illalla on mahdollisuus lähteä tutustumaan Ranskaan ja ranskalaisiin. Päivällä valoisan aikaan ehdin sentään tehdä hyvin lyhyen kävelylenkin ja näen Pariisin korkealta kukkulalta. Ja jo aikaisin aamulla ehdin nähdä bussin ikkunasta ylöspäin kiemurtelevan tien varrelta aivan upean auringonnousun: Koko Pariisin alue näkyi alhaalla muutaman kilometrin päässä, punainen aurinko nousi Eiffel-tornin vieressä ja koko Pariisi oli ohuen, punertavan usvan takana. Ehkä yksi koko elämäni kauneimpia auringonnousuja. Siinä nousevan auringon punaisessa valossa ja usvassa, Eiffel-tornin näkyessä punertavaa tyaivasta vasten, oli helppo ymmärtää miksi Pariisi on aina kiehtonut taiteilijoita, runoilijoita, kirjoittajia, filosofeja, muusikoita tai oikeastaan ihan ketä tahansa ja kaikkia.

Suresnes
Illalla lähden heti vaatteet vaihdettuani suomalaisen ystäväni kanssa matkaan kohti Pariisin keskustaa. Maantietä pitkin Suresnesin pienestä keskustasta on noin kahdeksan kilometrin matka Pariisin keskustaan ja me aiomme käytää matkustamiseen junaa ja metroa. Kävelemme ensin vilkasliikenteistä katua Suresnes-Longchampin juna-asemalle, josta on yhteys La Defenseen kevyellä junan ja raitovaunun risteytyksellä. Olemme juuri ostamassa lippuja automaatilta kun juna jo saapuu asemalle ja kiirehdimme sen kyytiin. Todellisen suurkaupungin meno näkyy heti alkumatkalla, kun tungemme itsemme sisään aivan täpötäyteen junaan. Matka La Defenseen kestää ehkä noin 15 minuuttia ja koko matkan juna on aivan täynnä, vain matkustajista osa vaihtuu matkan varrella olevilla asemilla. Matkan varrelle jäävät Belvederen ja Puteauxin pienet asemat. Olisimme voineet matkata keskustaan taksillakin, mutta minusta on aina mukava kulkea eri paikoissa juuri niin kuin paikalliset ihmisetkin tekevät ja niin tutustuu eri paikkoihin ja kulttuureihin paljon paremmin ja tuntuu mukavalta sulautua hetkeksi jonnekin aivan muualle.

La Defensen asema on valtava risteysasema korkeiden pilvenpiirtäjien alla. Ihmistungoksessa siirrymme juna-asemalta metrolle ja löydämme keskustan suuntaan menevän metron. Tuon ykköslinjan metron pääteasema tässä suunnassa on La Defense ja nyt pääsemme jopa istumaan junan ollessa vielä tyhjä ennen lähtöä. Metro kulkee Seinen yli Pont de Neuillyn siltaa pitkin ja jatkaa siitä edelleen suurinpiirtein Avenue des Champs-Elyseen suuntaisesti eteenpäin. Matkan varrrella ovat mm. Charles de Gaulle-Etoilen, George V:n, Champs-Elysees-Clemenceaun, Concorden, Tuileriesin ja Louvre-Rivolin asemat. Lopulta saavumme Hotel de Villen asemalle, jossa olemme suunnitelleet jäävämme pois. Olen innokas näkemään näitä tunnettuja maisemia ja mietin, näkisinkö ja tuntisinko samoja asioita, kuin millaisen tunteen Amelie-elokuva on saanut minussa aikaan Pariisia kohtaan.

Seine ja Hotel de Ville
Nousemme maan päälle ja ensimmäisenä edessämme on valtava Hotel de Ville, kaupungintalo. Vanha, valtava rakennus on valaistu upeasti ja sen edessä on myös jouluvalaistusta. (Myöhemmin huomaan, kuinka valtava määrä Pariisissa on erilaisia upeita jouluvaloja. Hienoina pitämäni Helsingin jouluvalot kalpenevat niiden rinnalla ja vaikuttavat aivan mitättömiltä). Kuljemme Hotel de Villen ohi kohti Seine-jokea ja kävelemme siltaa pitkin Ile de la Citen saarelle juuri Notre Damen kohdalla. Ennen tuota kuuluisaa kirkkoa poikkeamme nopeasti pienessä putiikissa, joka myy todella edullisesti kaikenlaista turistikrääsää. Notre Damen kirkko on suljettu tältä päivältä, mutta minulle riittää tällä kertaa tuon upean rakennuksen näkeminen ulkopuolelta. Notre Dame on yksi niitä paikkoja maailmassa, josta olen kuullut jo lapsena puhuttavan ja nyt olen senkin viimein omin silmin nähnyt.

Notre Dame
Notre Damelta matka jatkuu toisen sillan kautta pois Seinen keskellä olevalta saarelta. Saavumme Latinalaiskortteleihin ja kuljeskelemme jonkin aikaa ristiin rastiin kapeita kujia. Tämä on juuri sellaista Pariisia, jonka halusinkin nähdä. Alueella on paljon ruokapaikkoja ja myös ihmisiä on liikkeellä paljon. Kierreltyämme aikamme päätämme mennä syömään. Minä olen aina vältellyt kaikenlaisia turistien houkutukseksi suunniteltuja valmiita menu-tarjouksia. Nyt haluan kuitenkin kerran elämässäni testata ovatko ne niin huonoja kuin on niiden maine.

Astumme sisään kujan varrella olevaan viihtyisään pikku ravintolaan ja minä päätän ottaa 10 euron menun. Valitsen alkuruoaksi kinkulla ja juustolla täytetyn pannukakun, pääruoaksi lohipastan ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen. Ruoan lisäksi tilaamme pöytään litran karahvin punaista Pichet-viiniä. Alkuruoka osoittautuu erinomaiseksi ja samoin lohipasta. Myös jäätelö on erittäin hyvää. Ainoa mikä ei ole kovinkaan erikoista, on hieman mehumainen punaviini, mutta muuten ainakin tässä yksittäisessä tapauksessa huhu valmiiden lounaiden surkeudesta osoittautuu perättömäksi. Hinta-laatusuhde on hyvä ja vaikka ruoka nyt ei ihan vie kieltä mennessään, saan kymmenelle eurolle kuitenkin hyvin vastinetta.

Latinalaiskorttelit
Vatsat täynnä palaamme takaisin kadulle, melko kylmään Pariisin talvi-iltaan. Kävelemme seuraavaksi leveälle Boulevard Saint-Germainille ja jatkamme siitä edelleen pienempiä katuja pitkin parin kilometrin päässä olevalle "Invalidikirkolle". Tuolla alueella on ainakin sotasairaala, sotamuseo ja valtava kirkko, jonka sisällä on Napoleonin hauta. Kirkkoon emme valitettavasti pääse tällä kertaa, koska sekin on jo näin myöhään illalla suljettu. Jatkamme matkaa Ecole Militairen eli paikallisen sotilasakatemian ohi ison puistoelueen päähän. Tuon puiston päästä on esteetön näköala vajaan kilometrin päässä olevalle Eiffel-tornille.

Tour Eiffel & Hotel des Invalides
Emme mene tänään lähemmäksi Eiffel-tornia, vaan alamme miettiä paluuta Suresnesiin hotelliin. Matka on pitkä ja kello on jo melko paljon. Palaamme takaisin sotilasakatemian luo ja laskeudumme alas Ecole Militairen metroasemalle. Selvitämme seinällä olevasta metrokartasta reitin "kotikulmille". Kartan avulla selviää helposti reitti ja jatkamme matkaa metron linjalla 8 Concorden metroasemalle ja vaihdamme siellä ykköseen, jolla pääsemme takaisin La Defenseen.

Tuon metrolinjan juna onkin minulle uusi kokemus: Ensimmäinen erilaisuus on kumipyörät, joilla metro liikkuu normaalia pehmeämmin, mutta toinen asia on vielä merkittävämpi. Tämä on nimittäin automaattinen metrolinja, jossa junassa ei ole lainkaan kuljettajaa. Huomaamme tämän vasta kun juna saapuu asemalle ja astumme ensimmäisestä ovesta sisään. Siinä, missä pitäisi istua metron kuljettajan, onkin vain iso ikkuna, jonka viereen pääsee istumaan. Seisomme lähellä ikkunaa ja katselemme kuinka metrojuna kiitää hämärästi valaistussa tunelissa. Silloin tällöin vastaan tulee toisia junia ja jossakin matkan varrella vastaan tulee aavejuna: juna jossa ei ole kuljettajaa, eikä yhtään matkustajaa...

La Defensestä palaamme taas pienen odottelun jälkeen junalla takaisin Suresnesiin. Olemme hotellilla puoliltaöin ja juomme vielä hiljaisessa hotellin aulassa oluet ennen nukkumaan menoa. Olen nyt ensimmäistä kertaa Pariisissa ja tämän illan käynti keskustassa oli mukava kokemus. Jos en olisi koskaan nähnyt Roomaa, ihastuisin Pariisiin välittömästi ja ikiajoiksi, mutta valitettavasti minun on todettava, että Pariisi ei ole samaa kuin Rooma ja että pidän Roomasta paljon enemmän. Toisaalta näitä kaupunkeja ei voi vertailla ja ne ovat todellakin kovin erilaiset. Kyllä Pariisikin on kiehtova ja suuri. Se on viehättävä ja kaunis. Ja ennen kaikkea se on valtavan iso. Jos käy niin, että työ täällä kutsuu ja tulen tänne tänne asumaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, tulen kyllä vielä ihastumaan tähän kaupunkiin.

> Valokuvablogi


maanantai 10. joulukuuta 2012

Saavuinpa keskelle Ranskanmaan...

"Matkustan ympäri maailmaa, Laukussa leipää ja piimää vaan, Jos mua hiukkasen onnistaa, Niin uuden ystävän saan. Saavunpa keskelle Ranskanmaan, Laukussa leipää ja piimää vaan, Yksin ei tarvitse ollakaan, Nyt uuden ystävän saan. Kun sanon Päivää, hän sanoo: Bonjour, Kun sanon Päivää, hän sanoo: Bonjour"

Suresnes, Ranska, maanantai 10.12.2012

Herään aamulla klo 4.15 ja nopeiden aamutoimien jälkeen kuittaan itseni ulos hotellista ja kävelen kadun toiselle puolelle bussipysäkille. Ehdin jo 5.00 Elielinaukiolta lähteneeseen Finnairin bussiin. Helsinkiläisenä olen yleensä pyrkinyt matkustamaan lentokentälle tavallisilla seutuliikenteen busseilla (615), mutta näin aikaisin aamulla istahdan mieluummin Finnairin bussiin, joka ajaa Scandic-hotellilta suoraan lentokentälle. Finnairin bussimatka maksaa 6,20 euroa. Seutulippu kuljettajalta ostettuna kertalippuna maksaa 4,50 euroa.

Olen lentokentällä taas todella hyvissä ajoin. Olisin ehtinyt hyvin vasta seuraavallakin bussilla, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Olen tehnyt lähtöselvityksen jo kotona netin kautta ja nyt kun minulla on valmiina tulostettu boarding card, minun tarvitsee vain jättää laukkuni baggage drop- pisteeseen ja olen valmis siirtymään lähtöaulaan. Turvatarkastukseen ei ole tänäänkään jonoa lainkaan ja parissa minuutissa olen jo lähtöaulan puolella. Vaikka joku väittää Helsinki-Vantaan olevan vilkas kenttä, niin kyllä se kuitenkin on vaan Euroopana syrjäkulman pieni ja hiljainen lentokenttä, jossa ei juuri näe kuin peiniä sinivalkoisia Finnairin koneita. No hyvä on, ehkä muutama iso, sinivalkoinen Finnairin kone myös... Päästyäni lähtöaulan puolele minulla on taas hyvin aikaa istua kahvilla ennen koneen lähtöä. Kahviakaan ei tarvitse jonottaa. Yksi mainitsemisen arvoinen positiivinen puoli Helsinki-Vantaan lentokentällä on: ilmainen wi-fi- yhteys. Lähes kaikkialla muualla yhteys on masulllinen.

Finnair Airbus A321 (Kuva: Airliners.net, Manuel Mueller)
Lento Pariisiin sujuu mukavasti ja tasaisesti. Lueskelen koneessa hätäisesti Berlitzin Pariisi-oppaan ja huomaan, että ei tuo Berlitz nyt niin huono olekaan, kuin mitä olin ajatellut. Se on pieni ja vajaavainen, hyvin suppea ja tarkoitettu selvästi turistille, joka ei ole kovinkaan kiinnostunut... juuri mistään... ;) Mutta se on oikein sopiva tällaista muutaman päivän reissua varten, kun vapaa-aikaa ei kovinkaan paljon ole. Muuta en paljon ehdikään tehdä; syön kuivan, mutta täyttävän sämpylän ja juon kupillisen kahvia ja sitten ehdin vielä hetken tuijotella koneen ikkunasta Pariisiin saapumista. Pilvet ovat tänään hämmästyttävän hienot! Olen kuitenkin jonkin verran lentänyt, mutta tällaisia pilviä en ole koskaan ennen nähnyt. Lähestymme allamme olevaa paksua pilvimattoa hyvin hitaasti ja koko suuremmiksi sen isot ja kiehkuraiset hattarat kasvavat. Ennen pilven sekaan laskeutumista valtavat valkoisenharmaat näyttävät kuin valtavilta, kuohuvilta meren aalloilta ja tuntuu kuin lentokone lentäisi isojen, korkeiden aaltojen välissä.

Harvinaisen mukavan lennon jälkeen kone rullaa pitkän matkan valtavan lentokentän kakkosterminaalille. Ohitamme lentokentällä myös muistomerkiksi jätetyn ääntä nopeamman Concorde-matkustajakoneen. Se on paljon pienempi, kuin olin tähän asti kuvitellut. Pääsemme sujuvasti koneesta ja pian saamme myös matkalaukkumme hihnalta. Seuraavat pari tuntia kuluvatkin sitten istuskellen, seisoskellen ja evästä syöden kun odotamme kyytiämme. Lopulta pääsemme pikkubussin kyytiin ja matkaamme leveää moottoritietä noin puolen tunnin matkan Pariisiin ja siitä edelleen Pariisin esikaupunkialueelle Suresnesiin. Olen taas sen verran selaillut paikkoja netistä ennen lähtöä, että pysyn melko hyvin selvillä bussin reitistä ja matkalla tunnistan La Defensen valtavat talot ja Seinen ylittävän Surresnesin sillan. Käytyämme viemässä matkalaukut hotelliin loppu iltapäivä kuluukin sitten työn merkeissä. Majoituspaikkana on Ibis-hotelli aivan Suresnesin keskustassa pienen, kapean kadun varrella.

Seine-joki, Pariisi, La Defence ja Suresnes
Vapaa-ajan koittaessa on ulkona jo pimeää. Jo iltapäivällä sain ihastella avaraa näkymää Pariisiin korkealta kukkulalta ja näin iltapimeässä näkymä on vähintäänkin yhtä hieno. Päivällä ehdin hetken katsella Eiffel-tornia, La Defenseä ja sen pilvenpiirtäjiä sekä koko valtavaa 12 miljoonan asukkaan Suur-Pariisia ylhäältä päin ja nyt illalla saan nähdä kirkkaasti valaistut La Defensen pilvenpiirtäjät ja valaistun Eiffel-tornin. Eiffel-tornin huipulla kiertävä valokeila näyttää pimeällä taivaalla oudon kiehtovalta. Aina tasatunnein välkkyvät valot koristavat tornia ylhäältä alas asti viiden minuutin ajan.

Suresnes
Pidän hotellihuoneessa vain noin minuutin hengähdystauon, vaihdan vaatteeni ja lähden ulos pienelle kävelylle. Kävelen muutaman korttelin päähän Seine-joen rantaan ja otan muutamia valokuvia noin kolmen kilometrin päässä olevan La Defensen korkeista taloista ja puiden takaa pilkottavasta Pariisin "tavaramerkistä" Eiffel-tornista. Sitten kävelen päämäärättömästi Suresnesin pienen keskustan kaduillla ja kujilla ja näpsin hätäisesti muutaman turistikuvan. Suresnes on pieni kapunki kiinni varsinaisessa Pariisissa ja Pariisin keslustasta sen erottaa valtava Boulognen puistoalue.

Illalla käymme vielä syömässä hotellin lähellä olevassa pienessä pizzeriassa ja pizza maistuukin hyvältä kun koko päivä on mennyt oikeastaan Finnairin sämpylän ja muutaman kahvikupillisen varassa. Syön prosciutto-pizzan ja se on erinomainen. Illalla olen hyvissä ajoin hotellihuoneessa ja pitkän matkapäivän jälkeen aion käydä ajoissa nukkkumaan. Ehkä sitten huomenna, tiistaina jaksan lähteä muutaman kilometrin päähän Pariisin keskustaan.

> Valokuvablogi


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ja taas menossa...

Jo toista kertaa pienen ajan sisällä odotttelen lähtöä Scandic Continental- hotellissa Helsingin Mannerheimintiellä. Huomenna olen taas menossa jo hyvin aikaisin aamulla. Suomenlinnassa asumisen huono puoli on se, että jos lento lähtee aikaisin aamulla, on lentokentälle lähdettävä klo 02.00 yön viimeisellä lautalla tai sitten on yövyttävä kaupungissa tai lentokentän lähellä hotellissa. Tällä(kin) kertaa valitsin tuon hotelli-vaihtoehdon ja vietän yhden leppoisan sunnuntai-illan hotellissa ja lähden jo klo 5.00 Finnairin bussilla tuttua reittiä lentokentälle.

Scandic Continental, Helsinki
Finnairin lento AY871 Pariisiin lähtee klo 7.35 ja olen perillä Pariisissa Charles de Gaullen kentällä 9.40. Koska kyseessä ei ole loma, vaan työmatka, se alkaakin heti työn merkeissä ja vasta myöhään illalla on hetki vapaata. Majoitus on aivan Pariisin kyljessä kiinni olevassa Suresnesin pikkukaupungissa. Tuo pikkukaupunki tosin kuuluu noin 12 miljoonan asukkaan Suur-Pariisiin...




La Valse d'Amelie... Hmmm...

Työ täyttää suurimman osan viikosta, mutta kirjoittelen tänne edes pari sanaa matkan varrelta, jos vain suinkin ehdin. Vapaa-aikaa on kyllä niin vähän, että se kuluu varmasti ihan kokonaan jossain Pariisissa hortoillessa. Iltapimeällä... Eiffel-torni on tietysti pakko nähdä, edes ulkoa ja siltä tuskin Pariisissa voi edes välttyä. Haluaisin nähdä myös Notre Damen, Louvren, Riemukaaren, Montmartren ja paljon muutakin, mutta aika tuskin kaikkeen riittää ja illat ovat lyhyitä ja pimeitä. Ja kovasti haluaisin käydä sillä hautausmaalla, jonne on haudattu Jim Morrison, Edith Piaf ja paljon muita merkkihenkilöitä, mutta se on ikävä kyllä illaisin suljettu. Aamulla joka tapauksessa matkaan; enimmäkseen töitä, mutta myös vähän Ranskaa ja Pariisi ensimmäistä kertaa. Pro Pace Unum...


tiistai 4. joulukuuta 2012

Talvi-ihmisiä

Jotkut kai ovat talvi-ihmisiä ja nauttivat tästä pitkästä, pimeästä ja kylmästä vuodenajasta. He selviytyvät hyvin kylmissä ja karuissa olosuhteissa, eikä pitkä pimeyskään masenna heitä. He odottavat kovasti talven ensimmäisiä lumisateita ja inhoavat lämpimiä talvia ja talvia ilman lunta. He ainakin väittävät nauttivansa neljän vuoden ajan vaihtelusta ja se ilo heille suotakoon. En ala kyseenalaistamaan tai arvostelemaan sitä, kuinka joku voi nauttia tästä ilmastosta ja vastaavasti toivon, että myös "talvi-ihmiset" ymmärtäisivät sen, että kaikilla ei ole yhtä hyvä olla pimeässä ja kylmässä ja monet kärsivät siitä ihan oikeasti. Antakaa meidän pitää kärsimyksemme... ;)

Suomen talvi voi ehkä hetkittäin olla kaunis; ainakin valokuvissa, postikorteissa ja kuvakirjoissa... Mutta  mieluiten katselisin niitä talvia tosiaan vain postikorteista tai kirjan sivuilta. En ole "talvi-ihminen" ja viime viikon perjantai oli ehkä yksi elämäni pahimpia päiviä sään kannalta, varsinkin kun jouduin olemaan moneen otteeseen ulkona ja moneen kertaan kahlaamaan tuulessa ja tuiskussa paksussa lumihangessa. Sain yhden päivän aikana aivan tarpeekseni koko talvesta ja yhden ainoan päivän jälkeen olin perjantai-iltana aivan kurkkua myöten täynnä lunta, kylmää, tuulta ja pimeää. Ja tätä herkkua voi olla edessä vielä neljä kuukautta. Nyt huomaan taas kerran sen, mikä ajoi minua hakemaan asuntoa jostain ihan muualta kuin Suomesta ja olen tyytyväinen ja iloinen päätöksestä, jonka tein.

Tältä talvelta Suomessa en odota enää juuri muuta kuin paria kaunista talvipäivää. Sellaista päivää kun avoin meri hyöryää ja merestä nouseva höyry jäätyy puiden oksille ja joka paikkaan kauniiksi, valkoiseksi, kimaltavaksi kerrokseksi. Sitä vielä odotan. Ja ehkä jotain muuta... Talvea täällä en halua enää edes valokuvata. Vain muutaman kauniin postikorttikuvan haluaisin ottaa... Kuten talvina 2009 ja 2010, kun upeita talvipäiviä ja kauniita lumi- ja kuuramaisemia riitti.

Tähän talveen tulee kuitenkin mahtumaan ehkä ihan oikeaakin talvisäätä myös ulkomailla. Olen taas pian menossa... Tilanne on taas sama kuin keväälläkin: kahden seuraavan matkan lentoliput odottavat pöydällä. Toiset liput ovat kotona ja toiset työpöydällä. Minun pitäisi alkaa tehdä pikku valmisteluja aivan muutaman päivän päästä edessä olevaa ensimmäistä matkaa varten, joskin sellaiset tärkeät asiat kuten lentoliput ja majoituksen varauksen vouchereineen on joku muu jo tehnyt puolestani. Pikku "orientoitumista" pitäisi kuitenkin tehdä vielä kahdellakin tavalla: sekä työtä että vapaa-aikaa varten.

Tuolta matkalta palattuani tarkoitus onkin sitten jo kuukauden päästä lähteä yksin seuraavalle (pitkälle) reissulle ja sitä matkaa varten olen jo varannut itselleni lentoliput välille Helsinki - New York - Helsinki, junalipun ja pienen 1-2 hengen hytin junaan välille New York - West Palm Beach ja hotellin New Yorkista. Varaamatta on vielä paluumatka West Palm Beachiltä New Yorkiin sekä vuokra-auto Floridaa varten, mutta niillä kummallakaan ei ole vielä mikään kiire ja haluan vielä pitää itselläni vapauden muuttaa suunnitelmia niiden ja oikeastaan monen muunkin asian osalta.

New York: Vapaudenpatsas, Manhattan ja Staten Island Ferry
Minulla ei viime reissuillani pitkään aikaan ole ollut oikeastaan lainkaan kunnollisia karttoja tai matkaoppaita. Olen pärjännyt hyvin netistä tulostamillani suurpiirteisillä kartoilla, suuntavaistoni avulla ja netistä etsimälläni tiedolla. Nykyään jokainen voi netin avulla helposti koota itselleen juuri sellaisen matkaoppaan kuin itse haluaa. Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen ja kävin tänään pikaisesti hakemassa Akateemisesta Kirjakaupasta pienen Pariisin oppaan  ja kartan sekä New Yorkin oppaan. Olen aina pitänyt Berlitzin matkaoppaita huonoina ja suppeina, perusturistin matkaesitteinä, mutta nyt ostin Berlitzin Pariisi-oppaan. Kun kyse on vain muutaman päivän työmatkasta, jonka aikana vapaa-aika rajoittuu muutamaan tuntiin iltapimeällä, niin tuo vajaavainen pikku opas riittää minulle varmaan ihan hyvin. Sen lisäksi ostin myös muutaman euron hintaisen Pariisin kartan. New Yorkin matkaoppaaksi halusin tällä kertaa suomalaisen Mondon oppaan, vaikka olenkin ollut hyvin tyytyväinen myös Discoveryn Insight Guide- sarjaan. Viime vuonna sain ennen Rooman lomareissuamme kirjeessä Mondon Rooma-oppaan. Lähettäjä jäi tuntemattomaksi (kiitos vielä), mutta viettäessäni viime vuonna lopulta Roomassa kokonaiset 45 päivää, selailin tuon kirjan sivut hiirenkorville. Kirja on mukavalla ja hieman erilaisella tavalla kirjoitettu ja siitä löytyy kaikki oleellinen tieto. Siksi valitsin nyt New Yorkin kirjaksi Mondon. Vaikka olen käynyt New Yorkissa jo kaksi kertaa aiemminkin, niin uskon matkaoppaasta silti olevan paljon hyötyä.

Siger Island, Riviera Beach, FL, USA
Ajattelin eräänä iltana sitä, kuinka luultavasti suurin osa ihmisistä asettaa elämäänsä erilaisia virstanpylväitä ja merkkipaaluja, niin tulevaisuuteen kuin menneeseenkin. Tällä hetkellä monen ihmisen merkkipaalut edessäpäin ovat varmasti Joulu ja uuden vuoden aatto. Minulle tärkeimmät merkkipaalut edessä ovat matka Pariisiin ja sen jälkeen matka New Yorkiin ja West Palm Beachille. Joulu ja uusi vuosi jäävät niiden väliin hieman pienempinä kiinnekohtina.




Vaikka en siis olekaan talvi-ihminen, enkä nyt niin kovin joulu-ihminenkään, niin siitä huolimatta talvet ja Joulut ovat tärkeä osa elämääni ja julkaisen taas jokavuotista Joulukalenteriani facebook-sivuillani. Näitä kuvia katsellessa voi tosiaan olla vaikea uskoa, että ne on otttanut ihminen, joka tosiasiassa inhoaa talvea, eikä juuri välitä perinteistäkään... ;) Mutta jopa minä löydän talvista ne kauniit puolet... :) Talvet 2009 ja 2010 olivat kauniita talvia... Niinä talvina elämä oli monin paikoin kuin satukirjan sivuilta ja kävelyä talven ihmemaassa "Walking in a winter wonderland"...


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hopeisille raiteille New Yorkin kautta

Amtrakin Silver Meteor- ja Silver Star-junat lähtevät kerran päivässä New Yorkin Penn Stationilta kohti etelää. Silver Star- juna lähtee matkaan aamupäivällä ja Silver Meteor iltapäivällä. Matka New Yorkista Floridan West Palm Beachille kestää Silver Meteor- junalla noin 25 tuntia  ja Silver Star- junalla noin 29 tuntia. Junat kulkevat matkallaan 11 osavaltion kautta ja Silver Meteorilla matkaa kertyy 1324 mailia eli noin 2120 kilometriä, Silver Starilla yli 2200 kilometriä..

New Yorkista, New Yorkin osavaltiosta lähdettyään junat pysähtyvät ensimmäisen kerran New Jerseyn osavaltiossa Newarkissa. Newarkista matka jatkuu Trentonin kautta Pennsylvanian osavaltioon ja Philadelphian kaupunkiin. Seuraavina pysähdyspaikkoina ovat Wilmington Delawaressa ja Baltimore Marylandissa. Baltimoresta junat jatkavat Washington D.C.:n kautta Virginiaan Alexandrian kaupunkiin. Seuraavat pysähdyspaikat ovat Richmond ja Petersburg Virginiassa ja sitten tullaankin jo North Carolinan puolelle. Molemmat junat ajavat yön yli läpi North Carolinan ja South Carolinan, hieman eri reittejä ja pysähtyen hieman eri tavalla muutamalla asemalla. Molemmat junat ovat aikaisin aamulla Georgian Savannahissa ja jatkavat siitä Floridan puolelle Jacksonvilleen. Jacksonvillen jälkeen seuraavina pysähdyspaikkoina ovat Palatka, DeLand, Winter Park, Orlando ja Kissimmee. Tämän jälkeen molemmat junat jatkavat Winter Havenin ja Sebringin kautta West Palm Beachille, Silver Star tosin kiertää vielä Tampan kautta. Molemmat junat ovat perillä neljän jälkeen iltapäivällä. Junat jatkavat West Palm Beachiltä Miamiin, joka on niiden pääteasema.

Matkareitistä ja sen varrelle jäävistä kaupungeista Amtrak on koonnut pienen esitteen: Silver Service Route Guide, josta voi helposti lukea matkan varrelle jäävien paikkojen tärkeimmät tiedot. Esitteestä löytyy myös reittikartta. Junalippuja ja hyttejä voi varata kätevästi internetistä Amtrakin sivuilta. Samoilta sivuilta löytyy yksityiskohtaisia ohjeita ja vinkkejä junamatkailuun USA:ssa.

Normaali yhdensuuntainen junalippu välillä NYC - WPB maksaa aikuiselta ilman alennuksia $135 eli noin 105 euroa. Tämä lippu oikeuttaa matkaan tavallisella istumapaikalla. Matkalle voi varata myös oman hytin, joka edullisimmillaan tällä reitillä käytettävissä Viewliner- vaunuissa maksaa noin $202-383 eli noin 155-300 euroa. Hyttiin mahtuu (samalla hinnalla) kaksi ihmistä ja hinta sisältää myös 1-2 hengen "täyshoidon" eli lounaan, päivällisen ja aamupalan junan ravintolavaunussa. Junamatkan hinta kuulostaa äkkiä ajatellen kohtuuttoman suurelta, mutta jos ajattelee asiaa niin, että tuolla maksulla on kuitattu yksi hotelliyö ja yhden vuorokauden kaikki ruoat ja juna vieläpä taittaa matkaa tuona aikana yli 2000km, niin hinta ei enää kuulostakaan niin suurelta. Kahdelle hengelle hinta on ihan siedettävä, mutta yksin matkustaessa asiaa joutuu kyllä harkitsemaan kahteen kertaan... Tosin tällä kertaa minulla itselläni halu tehdä jotain erilaista ja halu nähdä USA:n erilaisia maisemia junan ikkunasta, vaikka yläpunkalla ikkunan ääressä makaillen, tuntuu kyllä nyt niin kiehtovalta, että hinta jää nyt sivuseikaksi..


Siitä kun palasin Floridasta, USA:sta on aikaa hieman reilu kuukausi ja sitä ennen olen tänä vuonna käynyt jo kaksi kertaa USA:ssa ja kerran Brysselissä, Belgiassa. Ja tätä ennen olin 40 päivää Roomassa ja sitä ennen viikon Roomassa... Ja taas ollaan menossa... Jotenkin tulee taas kerran mieleen eräs lainaus Tove Janssonin Muumeista:“Minä asun vähän siellä ja täällä.Tänään sattumoisin täällä.” -Nuuskamuikkunen -

Otan nyt taas kerran todella ison riskin varatessani matkan samaan aikaan kun olen jatkuvassa lähtövalmiudessa maailmalle EU:n palkkalistoilla... Jos käy hyvin, saan lomani vietettyä kaikessa rauhassa ja jos käy huonosti, palaan kiireen vilkkaa pakkaamaan omat ja muut tarvittavat varusteet ja jatkan suoraan lähtöruudun kautta muutamassa päivässä 6kk-12kk ajaksi jonnekin ihan muualle...

Ja nyt kävi sitten niin, että perjantaina yön pimeinä tunteina satuin löytämään lähes "perfect matchin": edullisimmat lennot ja yhteensopivat edullisimmat junaliput löytyivät ihan yllättäen. Nyt on sitten osa seuraavasta, tai oikeastaan jo sitä seuraavasta matkasta varattu. Lennän maanantaina 21.1.2013 yksin (jos ei nyt sitten matkaseuraa yllättäen ilmaannu) Finnairin lennolla AY5 New Yorkiin, jossa vietän neljä yötä. Perjantaina 25.1. klo 11.02 aamupäivällä lähtee Silver Star- juna kohti Floridaa ja tuohon junaan olen varannut matkalipun ja pienen hytin. Palaan Suomeen Finnairin Airbus A330- koneella New Yorkista torstai-iltana 7.2. ja olen Suomessa perjantaina 8.1. aamulla. Vähän vajaat kolme viikkoa reissussa.

Näkymä Hotel 31 vessan ikkunasta...
Ja nyt on myös NYC:n hotellikin varattu: hyvin boheemi ja omalaatuinen "Hotel 31". Hämmentävää kyllä, hotelli sijaitsee 31st Streetillä, Midtown Manhattanilla. Hinta tässä hotellissa on kohdallaan: nyt noin 66 euroa/yö eli todella halpa hinta, vaikka hotelli sijaitsee aivan keskellä Manhattania ja on siisti ja kiva hotelli. Vessa ja suihku tosin löytyvät tässä huonetyypissä käytävän varrelta. Kun astuu ulos ovesta, kaikki on lähellä ja monet tärkeät paikat vain lyhyen kävelymatkan päässä. Empire State Building on 600m päässä ja vessanpytyltä näkyy tuon pilvenpiirtäjän ylimmät kerrokset ja upea valaistus pimeällä.

PS: junan hytissä olisi tilaa vielä toisellekin matkustajalle. Breakfast, lunch & dinner included. Fee $0.00. Departure NYC Penn Station, NY, Fri Jan 25, 11.02am... Ja majoitus WPB free, breakfast included, mutta kahvit saa keittää itse, jos minä vielä nukun... 


perjantai 23. marraskuuta 2012

Niitä näitä...

Viime viikolla olin muutaman päivän vatsataudissa ja pois töistäkin pari päivää. Pahin oire oli onneksi vain voimaton ja huono olo. Nyt tuntuu taas hyvältä olla pirteä ja terve ja taas muistaa sen, kuinka tärkeää terveys on ja osaa olla siitä iloinen. Muutenkin niin moni asia on todella hyvin, on ollut jo pitkään; ehkä kaikki ei ole mennyt ihan kuten halusin, enkä ole saanut kaikkea mitä halusin ja haluaisin ehkä edelleen... mutta pääosin kaikki on todella hyvin ja elämä ja asiat kunnossa. Toivottavasti kaikki tulee menemään kivasti tästä eteenpäinkin. Tähän vuoteen on mahtunut valtavan paljon isoja ja merkittäviä asioita ja tuntuu siltä, että koko ajan on tapahtunut jotain ja elämä ei todellakaan ole jämähtänyt paikoilleen. On ollut jotain ikävääkin, mutta suurimmaksi osaksi vain paljon mukavaa ja mielenkiintoista.

Nyt olen viikonlopun taas kotosalla itsekseni ja seuraavana viikonloppuna tiedossa on kotimaanmatkailua. Sitten onkin jo aika pakata matkalaukku Pariisiin lähtöä varten ja sen jälkeen onkin jo pian Joulu ja uuden vuoden odotus. Ja uusi vuosikin näyttäisi alkavan taas matkalla; tässä muutaman tunnin sisällä minun on tehtävä päätös matkan ajankohdasta, jos haluan lähteä matkaan suunnittelemallani tavalla Finnairin tarjouslähdöllä. Tammikuussa minun olisi siis tarkoitus lähteä omin nokkineni New Yorkiin ja siitä muutaman päivän pysähdyksen jälkeen omaan "amerikankotiin". Ja tällä kertaa lennot Virginin sijaan todennäköisesti FinnairDelta ja yksi todella pitkä etappi ehkä Amtrakin Silver Meteor- tai Silver Star- junalla.

Tällä viikolla yksi suuri ja perinteikäs lentoyhtiö, SAS (Scandinavian Airlines, aiemmin Scandinavian Airlines System), kävi hyvin lähellä konkurssia ja hetken jo pelättiin lopun olevan edessä. Lopulta pitkien neuvotteluijen ja isojen palkkaleikkausten ja muiden säästöjen jälkeen yhtiö kuitenkin säästyi, ainakin vielä toistaiseksi. Heti toiminnan jatkumisen selvittyä SAS näyttää aloittaneen hyvin näkyvän mainoskampanjan ja yhtiö taitaa olla hyvässä nosteessa. SAS avaa nyt myös Suomesta uusia reittejä esimerkiksi Pariisiin ja Roomaan. Itse olen lentänyt kerran työmatkalla tytäryhtiö Blue1:n MD-80- koneilla Ateenaan ja takaisin joitakin vuosia sitten. Tänä keväänä tein toisen työmatkan saman yhtiön koneilla ja lensin ensin Blue1:n Boeing B717- koneella Kööpenhaminaan ja sieltä jatkoin Washingtoniin isolla SAS:n Airbus A340- koneella. Takaisin palasin samaa reittiä. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta lentoyhtiöstä ja vaikka en erityisemmin pitänytkään pienistä Boeing B717- koneista, on palvelu ollut joka lennolla hyvää ja varsinkin isot SAS:n A340- koneet olivat miellyttävä kokemus ja palvelu niissä oli todella hyvällä tasolla.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kiehtova luonto

Floridan ilmasto on etelässä trooppinen ja pohjoisessa subtrooppinen. Tuo asia vaikuttaa valtavasti alueen luontoon; eläimiin ja kasveihin ja jos otetaan mukaan luontoon myös sää, niin sekin on kovin erilainen kuin täällä pohjoisen perukoilla. Talvet ovat melko kuivia ja lämpimiä, kesällä sataa enemmän ja kesän alusta syksyn loppuun asti vallitsee hurrikaanikausi. Talvikuukausina alueella voi kehittyä tornadoja ja Floridassa myös salamoi eittäin paljon. Ilman kosteus on huomattavan suuri ja se on yksi niitä asioita, minkä turisti yleensä ensimmäisenä huomaa astuessaan ulos ilmastoidusta lentokenttäterminaalista: mukavalta tuntuva kosteus ja lämpö! Mutta kuitenkin ennen kaikkea: Florida on the Sunshine State, auringonpaisteen osavaltio.

Hurrikaanikauden päätteeksi tänä vuonna Luontoäiti näytti vielä voimiaan Sandy-myrskyn muodossa. Tuo trooppisena myrskynä Karibialta USA:n suuntaan siirtynyt myrsky voimistui pyörremyrskyksi, hurrikaaniksi ja jonkin aikaa seurasin pienellä jännityksellä kun se lähestyi Floridaa. Onneksi säätieteilijöiden ennustukset pitivät paikaansa ja se ohitti Floridan kulkien kaukana merellä. Sandy ehti tehdä pahaa tuhoa jo Karibialla, mutta se iski vielä pahempana USA:n itärannikon pohjoisosiin.

Ihan mielenkiinnosta seurasin Virgin Atlanticin lentotietoja Sandy-myrskyn rantautumisillalta. Minua kiinnosti tietää lennetäänkö se lento, jolla olemme kaksi kertaa palanneet USA:sta vai estääkö hurrikaani myös Floridan ja Euroopan väliset lennot kuten se esti lennot USA:n koillisosiin. Mikäli Flight Aware- sivuston Live Flight Tracker pitivät paikkaansa, lento lennettiin, mutta hieman poikkeuksellisella reitillä: kone lensi koko alkumatkan pohjoiseen USA:n mantereen päällä, eikä mennyt meren päälle lainkaan. Vasta New Yorkin pohjoispuolella se suuntasi meren yli kohti Lontoota ja suoran 4422 mailin sijaan lentomatka oli 4672 mailia. Aikaa matkaan laskettiin kuluvan 8h 13min eli noin puoli tuntia enemmän kuin silloin, kun me tulimme samalla lennolla Lontooseen ja yli tunti enemmän kuin viime helmikuussa.

Katselin tässä muuten eräänä iltana Yle Teemalta Prisma Studiota, jossa aiheena oli lentopelko. Tuosta ohjelmasta jäin mieleen muutama yksityiskohta: Ohjelmassa esitettiin tilastoja, joiden mukaan viime vuonna 2,7 miljoonasta lennosta vain yksi päättyi onnettomuuteen. Tilastotietojen perusteella oli myös laskettu, että ihminen voisi tilastojen valossa lentää joka päivä 38 000 vuotta ilman onnettomuutta! Lentäminen siis on todellakin turvallista ja ohjelman esittämä väittämä, että ihmisten pitäisi pelätä joitakin aivan muita asioita kuin lentämistä pitää varmasti paikkaansa. Kun ohjelmassa puhuttiin lentämisen tekniikasta, siinä mainittiin myös, että juuri tuollaisen yllä mainitun Boeing B747-koneen eli Jumbojetin siivet kestävät liikettä, jossa siipien kärjet taipuvat kuusi metriä ylös ja kuusi metriä alas eli koneen siipien liikevara on 12 metriä!

Vaikka jo eksyinkin hieman sivuun luontoaiheesta, ajattelin tällä kertaa siis kirjoitella tähän blogiin muutaman sanan luonnosta. Olen jo vanhassa matkablogissa kirjoittanut jotakin Floridan luonnosta, mutta nyt vielä muutama sana lisää. En ole biologi, enkä muutenkaan mitenkään aktiivinen tai syvästi asiaan perhtynyt luontoharrastaja, vaan kirjoitan tästä aiheesta ihan tavallisena kulkijana.

USA ja Florida ei ole pelkästään suuria kaupunkeja ja leveitä moottoriteitä. Se ei ole pelkästään katkeamattomia kaupunkien ketjuja, joissa kaupungit vaihtuvat huomaamatta toisiksi. Se ei ole pelkästään suuria ostoskeskuksia tai korkeita taloja (Florida on itse asiassa hyvin matalasti rakennettu). Ihmisasutus on Floridassa keskittynyt kapeille rannikkokaistaleille ja loppu onkin sitten jotain ihan muuta... USA ja Florida on myös vaihtelevaa ja uskomattoman monipuolista luontoa; kasveja ja elämiä, joiden lajien kirjo on todella valtava. Floridasta hyvin suuri osa on edelleen täysin luonnontilassa. Ja teemapuistojen lisäksi USA on myös kansallispuistojen, luonnonpuistojen, retkeilypuistojen ja vaikka minkälaisten puistojen luvattu maa...

Floridan kasvillisuus on rehevää ja poikkeaa huomattavasti Suomen kasvillisuudesta. Tietysti peräpohjolan turisti kiinnittää ensimmäiseksi palmuihin, joita on kymmeniä eri lajeja ja joita kasvaa lähes kaikkialla. Toinen helposti erottuva puu on mangrove erikoisine juurineen ja niitäkin on helppo löytää eri puolilta Floridaa. Tietysti myös appelsiini ja lime- viljelmät on helppo huomata teiden varsilla. Suurta osaa Evergladesin suoalueesta ja samalla koko Floridan keskiosista peittää matalassa vedessä kasvava Sawgrass: kolmikulmainen, terävä "saharuoho". Myös erilaisiin Suomessa ikkunalaudoilla kukkakruukuissa kasvatettaviin kasveihin törmää usein jättiversioina luonnossa. Kasveista en osaa kovin paljon kertoa, en ainakaan vielä. Minä vain katselen niitä ja ihmettelen niitä ja nautin luonnon vihreydestä ja kaikista väreistä.

Elämistä eksoottisimpia ovat ehkä Floridan pantterit, joita elää enää vain hyvin pieni määrä niemimaan keskiosissa. Kilpikonnia sen sijaan on enemmän ja niitä on myös useita lajeja pienistä maalla elävistä suuriin merikilpikonniin. Munimisaikaan kilpikonnat kömpivät yön pimeydessä hiekkarannoille munimaan ja monessa paikassa tähän aikaan himmennetään rannan katuvalaistus, jotta kilpikonnat löytäisivät taas tiensä takaisin mereen. Kolmantena eksoottisena eläimenä voisi mainita vaikkapa manaatin, hellyyttävän kömpelön ja ison merilehmän. Niitäkin voi hyvällä tuurilla nähdä siellä täällä meren rannoilla matalissa vesissä.

Vaarallisiakin eläimiä löytyy: meressä on tietysti haita ja ehkä tavallisempi ja vähemmän vaarallinen on Portugalin sotalaiva, meduusalaji, joita kovalla tuulella ajautuu paljonkin rannoille. Hait onneksi yleensä karttavat ihmistä ja pysyvät kauempana merellä, mutta huonolla tuurilla meressä voi törmätä meduusan poltinlonkeroihin. Maalla elää neljä myrkyllistä käärmelajia, joista kaksi kaksi on erilaisia kalkkarokäärmeitä. Myös skorpioneja voi nähdä silloin tällöin. Käärmeet pysyttelevät enimmäkseen pois ihmisasutusten läheltä, mutta ison mustan skorpionin olen onnistunut näkemään hotellin terassilla. Myös isoja kuristajakäärmeitä löytyy ainakin Evergladesin suoalueelta, joskaan ne eivät ole ihmisille vaarallisia. Osa käärmeistä on levinnyt Floridan luontoon ihmisten heitettyä kotieläimensä pois ja alkuperäiseen lajistoon kuulumattomina ne ovat haitallisia harventaessaan luonnosta muita eläimiä ja vallatessaan elintilaa.

Linnuista itselleni on jäänyt mieleen parhaiten valtavat pelikaanit ja haikarat, ibis-linnut, papukaijat ja merkillinen anhinga-lintu, joka vedessä uituaan ripustaa itsensä puun oksalle kuivumaan... Viime reissulla seurailin pitkän aikaa hiekkarannalla aivan rannas tuntumassa saalistavaa mahtavaa merisääskeä. Kuin syöksypommittaja se sukelsi silloin tällöin korkealta alas mereen sopivan kalan nähdessään. Tuolla samalla rannalla vieressämme tepasteli iso valkoinen haikara ja silloin tällöin meren yllä lensi isoja pelikaaneja. Hassun näköisiä ibis-lintuja voi nähdä usein jopa oman asuntoni pihamaalla ja jalkakäytävillä ja asunnon edessä olevalla lammella näkee usein erilaisia ja eri värisiä haikaroita. Puissa roikkuvia anhinga-luntuja olen nähnyt paljon Evergladesissa.

Yhden Floridan tärkeimmän asukkaan jätin tämän lyhyen listani viimeiseksi: alligaattori. Alligaattoreita arvellaan elävän Floridan alueella lähes kaksi miljoonaa yksilöä! Itsekin olen nähnyt useita ihan luonnossa omassa elinympäristössään. Kun vuoden 2005 lopulla ajoimme Tamiami Trailia pitkin Evergladesin läpi, laski poikani auton ikkunasta 97 alligaattoria tien pientareella vajaan sadan kilometrin matkalla ja lisäksi niitä oli levähdysalueella aivan vieressämme.Lähempänä Floridan keskisosien asumattomia alueita alligaattoreita voi nähdä jopa golf-kentillä tai talojen pihoilla.

Floridasta löytyy siis valtava määrä erilaisia kansallispuistoja kävelypolkuineen ja piknik-alueineen. Myös erilaisia, lähinnä Floridan eläimiin erikoistuneita eläintarhoja ja eläinsuojelualueita ja muita vastaavia on siellä täällä. Osavaltion alueelta löytyy myös monia tiettyjen eläinlajien suojeluun ja hoitoon erikoistuneita laitoksia ja siellä voi törmätä vaikkapa kilpikonnasairaalaan, jolla on oma kilpikonna-ambulanssi ja myös manaateille sekä isoille ja pienille valaille löytyy omia hoivapaikkojaan.

Itse olen nähnyt Disney Worldin kolmeen kertaan, Kennedyn avaruuskeskuksen kahteen kertaan, Miamin Seaquariumin kahteen kertaan. Olen nähnyt monet kaupungit, hiekkarannat ja ostoskeskukset. Nyt jatkossa yksi asia, mitä haluan nähdä enemmän ja mitä haluan oppia ymmärtämän paremmin on Floridan luonto ja etenkin Evergladesin rämealue eksoottisine eläimineen ja ihmeellisine kasveineen. Niihin pääsee onneksi tutustumaan lähemmin hyvinkin helposti monessakin paikassa ja kuitenkaan ei tarvitse lähteä millekään vaaralliselle extreme-reissulle. Alueilta löytyy paljon turvallisia patikointipolkuj ja kävelysiltoja ja hyvin opastettuja reittejä. Myös pyöräreittejä löytyy monista paikoista.

Sain jokin aika sitten postitse kiinteistöverolapun USA:sta. Kun luin tarkkaa erittelyä siitä, mihin veroni menee dollarien ja senttien tarkkuudella, minusta oli hauska huomata, että esimerkiksi vedenottoalueiden lisäksi sillä katetaan myös Evergladesin luonnon ylläpitoa ja osallistun nyt siten Floridan luonnon hoitamiseen itsekin omalla pienellä panoksellani.


torstai 15. marraskuuta 2012

Asuntoa ostamassa

Tänään flickr-sivustolla olevan Photo Diary- kuvablogini mittari nousi ennätyslukemiin: kuvia on käyty katsomassa yhden päivän aikana 922 kertaa. Aloitin kuvapäiväkirjan noin 1,5 vuotta sitten ja nyt mittarilukema on 26 813 eli aika monta kävijää sivuilla on ollut ja paljon kuvia on katseltu. Eniten kuvissa ovat mielenkiintoa herättäneet USA:n ja Italian matkuvat ja muutama Suomenlinnakuva. Myös tätä matkablogia on seurattu ihan kiitettävästi:Syyskuun alussa tässä muodossa alkanutta matkablogia on käyty katsomassa 1624 kertaa.

Joskus kauan sitten vanhassa matkablogissani lupasin kirjoitella jotain asunnon hankkimisesta USA:sta. Tarkoitukseni oli oikeastaan kirjoittaa ohjeita ja neuvoja vaihe vaiheelta, lähinnä niitä varten, jotka ovat itse asunnon ostamista harkinneet. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minä en ehkä kuitenkaan ole oikea henkilö neuvomaan ketään näissä asioissa, joten tyydyn vain kertomaan miten asiat osapuilleen menivät omalla kohdallani. Eli ohjeiden sijaan vain lyhennetty kertomus, miten asiat tässä yhdessä tapauksessa menivät.

Ensimmäistä kertaa aloin haaveilla asunnosta Floridassa helmikuussa 2008, kun Miami Beachin Surfsiden alueella poikani kanssa kävellessäni huomasin, kuinka paljon asuntoja oli myytävänä. Tuolloin ajatus oli kyllä vielä ihan leikkimielinen ja nuo asunnot Miami Beachillä, lähellä rantaa tulisivat kuitenkin aina olemaan tavoittamattomissani hintansa vuoksi. Vuotta myöhemmin minulle selvisi, kuinka asuntojen hinnat juuri Floridassa olivat jyrkässä laskussa laman vuoksi. Ihmiset alkoivat myydä kakkosasuntojaan pois kun eivät enää pystyneet pitämään niitä ja hinnat romahtivat niin, että huomasin ettei ajatus oman asunnon ostamisesta olisikaan niin utopistinen kuin miltä se oli aluksi tuntunut.

Pari vuotta seurailin asuntojen hintoja tiiviisti ja tein välillä laskelmia siitä, miten onnistuisin asunnon ostamaan ja ylläpitämään, paljonko joutuin ottamaan lainaa ja miten saisin hoidettua kuukausittaiset kulut. Seurasin asuntoja yhä tarkemmin erilaisilla kiinteistönvälittäjien nettisivuilla, etsin uusia asuntoja hakukoneilla ja pidin niistä listaa, johon kirjasin plussia ja miinuksia ja yksityiskohtaisia tietoja asunnoista. Otin myös yhteyttä muutamaan suomalaiset sukujuuret omaavaan kiinteistönvälittäjään ja heidän joukostaan seuloutui heti yksi, joka vaikutti kaikin puolin sopivalta ja lupasi auttaa asunnon hankinnassa. Moni ei halunnut ottaa näin pientä kauppaa (kyse oli todella edullisen asunnon hankinnasta) lainkaan hoidettavakseeen ja moni sanoi heti, että ilmoittamallani rahasummalla ei saa mitään kunnollista. Moni kiinteistönvälittäjä jätti kokonaan vastaamatta kyselyihini. Onneksi joukosta löytyi  kuitenkin tuo yksi kiinteistönvälittäjä, joka auttoi minua kaikessa todella paljon ja teki sen minkä lupasikin.

Ensimmäinen yritys kerätä muutama asunto listalle paikan päällä tapahtuvaa katsomista varten kariutui siihen kun lähdin joksikin aikaa Roomaan töihin. Palattuani sieltä jatkoin kuitenkin heti asunnon metsästämistä ja pitkän kirjeenvaidon kautta sain kiinteistönvälittäjän avulla ja itse netistä etsien kerättyä listan mahdollisista sopivista asunnoista. Tämän jälkeen sovimme päivän, jolloin lähtisin poikani kanssa katsomaan asuntoja paikanpäälle ja koko ajan seurailimme myös uusia myyntiin tulevia asuntoja.

Netistä hakukoneilla hakiessa pahimmat ongelmat olivat siinä, että yli 55-vuotiaille tarkoitettuja asuntoja ei saanut karsittua kaikissa hauissa pois ja näitä asuntoja on myytävänä edullisesti valtava määrä. Toinen ongelma olivat ns. "short sale"- (short of money) ja "foreclosure" (ulosotto)- asunnot, joita asuntoa oltiin myymässä pankkilainoja vastaan tai asunnot oli ulosmitattu. Niiden kohdalla kaupanteko voi olla todella monimutkaista ja aikaavievää ja kaupanteossa on mukana myyjän pankki. Näitä short sale- ja foreclosure- asuntoja varoin ja pudotin ne pois listoiltani, vaikkakin lopulta kävi kuitenkin niin, että ostin juuri tuollaisen short sale- asunnon.

Helmikuussa tarkoitus oli kiertää asunnot yhden tai korkeintaan kahden päivän aikana. Kiertelimme Boynton Beachin ja North Palm Beachin välisellä alueella kahden päivän aikana kahdeksan eri asuntoa. Niistä osa oli aivan kelvottomia ja remontin tarpeessa ja osa ilmiselvästi hoitamattomissa taloyhteisöissä. Kaikkia listan asuntoja ei käyty edes katsomassa, koska niistä pystyi jo etukäteen arvelemaan, että ne sijaitsevat huonolla alueella. Asunnoista kolme olisi ollut kelvollista ja suunnittelimme jo tarjouksen jättämistä, kunnes kaikkien niiden kohdalla ilmeni, että niistä oli jo jätetty tarjous tai kaupat oli jo tehty ja asunnot eivät olleet enää myytävänä. Eli netissä on myytävän paljon asuntoja, joista kaupat on jo tehty.

Viikonlopun tauon aikana kiinteistönvälittäjämme oli vielä löytänyt kaksi kohdetta samasta taloyhteisöstä West Palm Beachiltä ja lähdimme vielä kerran matkaan katsomaan viimeisiä mahdollisia asuntoja. Toinen näistä osoittautuikin sitten lottovoitoksi: todella kivalla ja siistillä alueella oleva asunto, joka oli uusin ja aivan selvästi siistein ja hyväkuntoisin kaikista katsomistamme asunnoista. Asunto teki vaikutuksen heti ensi silmäyksellä ja nopeiden pikku tarkastusten jälkeen kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Päätimme jättää tarjouksen kiireesti, vaikka kyseessä olikin short sale- asunto. Ajoimme West Palm Beachin keskustaan kirjoittamaan papereita ja niitä valmistellessamme seurasi taas yllätys: vaikka asunto oli ollut myynnissä vasta kolme päivää, siitä oli tehty jo kaksi tarjousta. Eli todella kova kysyntä näytti näistä edullisista, alle $50 000 asunnoista olevan; jos niitä ei oltu jo myyty niin ainakin niistä oli tehty jo tarjous. Oli kuitenkin selvää, että tästä asunnosta emme luopuisi ilman taistelua... Niinpä kahvia juodessamme ja papereita täytellessämme yritin tehdä yhteenlaskua sen suhteen, paljonko oli ollut pyyntihinta, paljonko ensimmäinen ehdokas oli tarjonnut ja paljonko toinen oli ehkä laittanut lisää. Pää kilisi kuin kassakone ja lopulta kerroin kiinteistönvälittäjälle summan: laitoin tarjoukseen lisää tasasumman tuhansina ja vielä $100 päälle, jotta olisin hieman voitolla jos isompi tasaluku olisi sama kuin jollakin muulla. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että summa olisi hyvä ja se asunnosta vielä kannattaisi tarjota.

Tämän jälkeen kiinteistönvälittäjämme hoiti paperit samantien eteenpäin ja meillä alkoi pienen jännityksen päivät. Jo samana iltana saimme tiedon, että asunnon myyjä olisi mahdollisesti hyväksymässä juuri meidänm tarjoustamme ja seuraavana päivänä saimme puhelimitse tiedon, että myyjä hyväksyy tarjouksen. Ja seuraavana päivänä eli kaksi päivää tarjouksen jättämisen jälkeen meillä oli nimet paperissa ja myyjäpariskunta oli hyväksynyt tarjouksen virallisesti. Tämä tieto tuli meille loman viimeisenä päivänä Floridassa ja tyytyväisinä saatoimme palata kotiin matkaltamme, koska sen päätarkoitus oli saavutettu, vaikka hetken jo todella huonolta näyttikin.

Tästä alkoikin sitten todella pitkä odottelun aika. Välillä ei tapahtunut viikkoihin mitään ja sitten taas yhtäkkiä ilmestyi iso määrä asioita hoidettavaksi todella kovalla kiireellä. Skannattuja asiakirjoja ja allekirjoitettavia papereita siirreltiin sähköpostin välityksellä valtava määrä USA:n ja Suomen välillä. Minun oli ostettava skanneri pelkästään tätä tarkoitusta varten sen jälkeen, kun ystävät olivat jo pari kertaa auttaneet kiireellisissä tilanteissa ja kiire oli välillä kova.

Koko maaliskuun aikana ei tapahtunut mitään. Reippaasti alkanut kaupanteko hyytyi myyjien pankin väliintuloon. Short sale- kaupanteossa on siis aina osallisena myös velallisten pankki. Huhtikuussa kirjoittelimme ja lähettelimme sopimuspapereita sähköpostilla ja minä lähetin pankilta pyytämäni vakuutuksen pankkitilini saldosta. Koko ajan odottelin pikkuisen jännittyneenä sitä, hyväksyisikö myös pankki tuon tarjoukseni ja vai haluaisivatko he nostaa hintaa. Toukokuussa pankki lopulta hyväksyi hinnan suullisesti ja minä kirjoitin todistuksen siitä, että en esimerkiksi ole ostamassa asuntoa myydäkseni sen heti eteenpäin ja etten ole "jäävi" ostamaan kyseistä asuntoa..Kesäkuussa sain lopulta pankin virallisen hyväksynnän "paperilla" ja samalla pankki alkoi kysellä kiinteistönvälittäjältäni sopivaa "closing"- ajankohtaa eli päivämäärää kaupan sulkemiselle.

Heinäkuussa alkoikin sitten tapahtua: isoin homma oli taloyhtiön jäsenyyden hakeminen. Taloyhteisön on hyväksyttävä ostaja ennen kuin kauppa voidaan saattaa loppuun.Jäsenhakemuksen varsinaisen lomakkeen täyttämisen lisäksi jouduin hankkimaan todistukset "hyvästä maineesta" eli suosituskirjeet työnantajalta, nykyiseltä isännöitsijältä sekä kahdelta muulta ihmiseltä, skannaamaan passini ja ajokorttini jne. Sain ne hoidettua muutamassa päivässä ja sitten lähetin koko nipun skannattuna kiinteistönvälittäjälleni, joka toimitti sen henkilökohtaisesti "taloyhtiölle". Sain myös ohjeet käsirahan maksusta ja hoidin käsirahan pankin maksupalvelun kautta Yhdysvaltoihin. Muitakin papereita allekirjoiteltiin ja läheteltiin heinäkuussa, isoin paketti oli taloyhtiön säännöt, joissa oli tekstiä ja kuvia monta sataa sivua... Nämä piti tietenkin hyväksyä allekirjoituksella

Elokuun alussa tuli ohjeita lopullisesta "closauksesta", rahanerottelusta jne. ja minulla oli päivä aikaa lukea ja allekirjoittaa paperit ja lähettää ne skannattuina Yhdysvaltoihin ja myös paperisina postitse. Ja minun oli myös maksettava koko loppusumma välittömästi. Closing-aika oli jo sovittu maanantaille 6.8. ja kaiken olisi oltava valmista tuohon päivään mennessä. Ensin jännäsimme ehtisivätkö paperit postin kautta ajoissa perille ja kun ne olivat saapuneet (kiitos Suomen ja USA:n posteille pikatoimituksen nopeudesta) jännäsimme vielä enemmän ehtisivätkö rahat siirtyä pankin kautta tuohon maanantaihin mennessä. Rahat eivät olleet perillä vielä maanantaina ja mieleen alkoi tulla pelko epäonnistumisesta viime metreillä... Tiistaina rahat olivat kuitenkin siirtyneen myyjän pankille ja kauppa voitiin päättää lopullisesti.

Jo ennen virallista kaupan sulkemista olin tehnyt sähkösopimuksen Florida Power & Light Companyn kanssa ja aloin miettiä ja laskea muita tärkeitä asioita kuten kotivakuutusta ja USA:n kiinteistöveroa. Näiden asioiden hoitamiseen olisi tarvittu mm. USA:n puhelinnumero, mutta onneksi sain tämän asian kierrettyä ja nyt minulla numero jo onkin. Asioita helpotti myös se, että olin jo helmikuussa ehtinyt avata tilin Wells Fargo- pankkiin.

Kaupanteko kesti siis kaikkiaan 5,5 kuukautta ja sinä aikana Suomen ja Yhdysvaltojen välillä lähetettiin sähköpostilla useita asiakirjoja, joissa sivuja oli kaikkiaan monta sataa. Varsinaisen "closauksen" ja "walk through"- tarkastuksen ja muutamat muut asiat USA:ssa hoiti puolestani kiinteistönvälittäjäni. Kaupanteossa oli omat kiemuransa, eikä se käynyt lainkaan niin helposti kuin Suomessa, varsinkin kun kyseessä oli short sale- asunto. Asiaa ei lankaan helpottanut se, että monet viralliset paperit ja asiakirjat olivat melko hankalaa "kapulakieltä" ja virastoenglantia tai lakitekstiä. Onneksi kiinteistövälittäjä oli hyvin tukena ja auttoi aina tarvitttaessa. Tuo melkein puoli vuotta kestänyt kaupanteko kävi kuitenkin melko mukavasti ja ilman minkäänlaisia paineita tai jännitystä. Asiat hoituivat loppuun asti melko kätevästi.

Nyt kun kaupan päättämisestä on kulunut jo kolme kuukautta alkaa kaikki olla jotakuinkin järjestyksessä. HOA-feen (yhtiövastiketta vastaava maksu, Home Owner Association) maksaminen on ollut hankalaa ja asuinyhteisö ei näytä kovasti kaipaavaan rahojaan, vaikka kuinka niitä yrittäisin maksaa. Ja toinen hankalaksi osoittautunut asia on HOA-feehen sisältyvän televisio- ja nettiyhteyden kytkeminen Hotwire- yhtiön kanssa. Nämä molemmat asiat ovat vielä hieman kesken ja toistuvista yhteydenotoista huolimatta ne molemmat pitää vielä hoitaa loppuun. No, kaikki USA:ssa ei ehkä tapahtu ihan samalla tavalla kuin Suomessa ja kärsivällisesti jaksan vielä odottaa ja nuokin varmasti pian järjestyvät. Kotivakuutus on tehty Citizen- yhtiön kanssa ja Palm Beach County on lähettänyt veromaksun, jonka maksan tänään. Koti alkaa olla myös pääosin kalustettu ja laitettu viihtyisäksi ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Asunto on siisti ja hyväkuntoinen, jopa kaikki kodinkoneet toimivat, eikä mitään yllätyksiä ole tullut vastaan.

Niin... Se asunnon hinta... Asia joka varmaan monia kiinnostaisi. Jos tietää asunnon osoitteen, voi myyntihinnan käydä katsomassa netistä, se on aivan julkista tietoa. Voin sanoa sen verran, että hintapyyntö kauempana rannasta ja keskustasta olevasta, noin 71 neliön (760 sqft) hyväkuntoisesta ja siististä, vain 10 vuotta vanhasta asunnosta, siistillä, turvallisella ja kohtuullisen hyvin arvostetulla alueella oli 39 500 dollaria (noin 31 000 euroa). Jouduin kuitenkin maksamaan asunnosta hieman enemmän päihittääkseni jo jätetyt tarjoukset. Tässä kaupassa oli kuitenkin mukana jonkin verran hyvää tuuria ja helppoa hyväkuntoisen asunnon ostaminen näin halvalla ei todellakaan ole.