maanantai 31. joulukuuta 2012

Tilastoja vuoden vaihtuessa

Minä kun niin kovasti tykkään aina silloin tällöin tehdä kaikenlaisia "tilastoja", niin kirjoitellaanpa nyt taas vähän yhteenvetoa menneistä reissuista. Vuoden vaihtuessa uuteen on taas hyvä muistella vähän menneitä...

Lähdetään liikkeelle hieman kauempaa. Mietin kuinka monen eri lentoyhtiön koneella olen lentänyt. Se lista ei ole suurensuuri, eikä mitenkään eksoottinen, vaan hyvinkin tavanomainen. Olen suosinut paljolti samoja lentoyhtiöitä matkoillani. Listalla ovat: Finnair, Air Åland, Blue1, SAS, British Airways, Britannia, Airtours, Lufthansa, Brussels Airlines, Air Dolomiti, Norwegian, Tower Air, American Airlines, American Eagle, United Airlines ja Virgin Atlantic Airways.

Air Dolomiti ATR-42
Lentoyhtiöistä erikoismaininnan arvoisia ovat ehkäpä Virgin Atlantic, SAS ja kyllä... myös Finnair. Vaikka Finnairin taso onkin tainnut tässä vuosien mittaan laskea, on palvelu kuitenkin ollut aina hyvää tai ainakin kohtuullista, koneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia ja Finnair tuntuu edelleen hyvältä ja luotettavalta lentoyhtiöltä. Ja aivan sama koskee Virginiä ja Scandianavian Airwaysia, joskin niiden palvelutaso on kyllä selvästi parempi kuin Finnairilla. Norwegian voisi ansaita minut arvostelussani ykkössijan loistavalla hinta-laatu- suhteella. Myös Air Dolomitista ja Lufthansasta on jäänyt oikein positiivinen kuva. Unitedin USA:n itä- ja länsirannikon väliä sahaavat koneet muistuttivat minusta pääkaupunkiseudun seutuliikenteen kulahtaneita busseja, mutta saman yhtiön Havaijin ja länsirannikon välillä lentävät laajarunkokoneet olivat uusia ja hyväkuntoisia ja Honolulu - San Francisco välin lentänyt Unitedin Boeing B777 jätti muistoihini mukavimman ja tasaisimman lentokokemuksen. Huonoja noista ei kai ole mikään, mutta American taitaisi jäädä kuitenkin peränpitäjäksi. Americanilla en tosin ole lentänyt kuin USA:m sisäisiä lentoja, jotka nekin ovat vain "paikallisliikennettä". Aivan hännänhuippuna olisi Tower Air, mutta koko firmaa ei taida enää olla edes olemassa. Aivan ääripäät puuttuvat kokonaan minun listaltani; sekä ne parhaat ja loisteliaimmat että myös oikeasti surkeat.

Lentokoneista maalla liikkuviin kulkuneuvoihin. Junalla olen matkustellut Italiassa useammallakin matkallani. Olen kulkenut junalla Genovan ja Firenzen välillä edestakaisin muutamalla matkalla ja kerran olen matkustanut edestakaisin välin Cattolica - Bologna - Venetsia. Myös väli Nizza - Genova on kuljettu junalla molempiin suuntiin. Rooman seudulla olen kulkenut junalla tietysti Fiumicinon lentokentän ja Rooman väliä ja myös yhden kerran molempiin suuntiin Rooman ja Ostian di Lidon väliä. Lisäksi olen tehnyt yhden junamatkan Lanuviosta Roomaan. Italian lisäksi en sitten olekaan kulkenut junalla muualla kuin Englannissa: kerran Surreystä Lontooseen ja kerran edestakaisin välin Lontoo - Brighton.

La Spezia Centrale
Italiassa junayhteydet ovat hyvät, junilla on helppo liikkua ja liputkin ovat edullisia. Rataverkosto kattaa hyvin koko Italian ja junia kulkee paljon. Junat kulkevat melko hyvin aikataulujensa mukaan ja sanoihan jo itse Benito Mussolinikin, että Italia on maa, jossa junat kulkevat ajallaan. Englannin junista en osaa näin pitkän aikaa päästä jälkikäteen sanoa sen enempää, mutta ainakaan mitään isoa moittimista en niistä noilla reissuilla löytänyt.

Busseilla olen kulkenut Ranskassa Nizzan ja Monacon sekä Kanarialla Las Palmasin ja Playa del Inglesin välin edestakaisin. Lisäksi olen matkustanut Havaijilla, Oahulla, Waikikin ja Kailuan välisellä linjalla molempiin suuntiin sekä Waikikin ja Hanauma Bayn sekä Waikikin ja Pearl Harborin välisillä linjoilla edestakaisin. Muuten en sitten pitempiä bussilinjoja olekaan käyttänyt ja osaksi sen vuoksi haluaisin vielä joskus nähdä Yhdysvaltoja Greyhoundin kyydistä. Haluaisin matkustaa oikeasti pitkiä matkoja busseilla, koska nuo kaikki mainitsemani ovat oikeastaan jotain seutubussien ja pitkän matkan bussien väliltä. Turistibusseilla olen matkustellut todella pitkän matkan Egyptissä Hurghadasta Kairoon ja seuraavana päivänä takaisin. Etelä-Ranskassa olen myös tehnyt pitemmän kierroksen turistibussilla.

TheBus, Hanauma Bay, Oahu, Hawaii, USA
Paikallisliikenteen busseja, ratikoita, junia ja metroja onkin tullut sitten käytettyä ahkerasti eri puolilla maailmaa. Niitä en ala tässä edes erittelemään ja luetteloimaan, vaan tyydyn pelkkiin metrolinjoihin: olen matkustanut Tukholman, Lontoon, Pariisin, Brysselin, Milanon, Rooman, Washingtonin ja New Yorkin metroilla.
Brooklyn, NY, NY
Kaikki nuo metrolinjat ovat olleet nopeita ja hyvin toimivia ja oikeissa suurkaupungeissa metro onkin ehdottomasti paras kulkuväline. Jos omia jalkoja ei lasketa mukaan... Lontoo on varmasti tuosta luettelosta se metrojen ykkönen. Kaikkihan ovat nähneet sen kuuluisan "the tuben" metrokartan... Tietysti myös New Yorkin metroverkko on aivan valtava ja tuttu monista elokuvista. Myös Pariisin metroverkko on melko kattava ja todella vanha. Erikoisimpiä minulle ovat ehkä olleet Pariisin kumipyörillä kulkevat automaattimetrot ilman kuljettajia. Oma viehätyksensä on ollut myös Washingtonin ja New Yorkin tietyillä metrolinjoilla...

Olen matkustellut etupäässä Euroopassa; monissa eri kaupungeissa ja maissa. Jos ja kun Egypti lasketaan Afrikkaan, olen käynyt kerran Afrikassa... Ja kaksi kertaa Kanarialla: ensimmäisen ja viimeisen, molemmat yhdellä kertaa... Pisin matka on suuntautunut Havaijille. Kaksi maata erottuu selvästi yli muiden ja niistä olen jo aiemmin kirjoittanut tähän uuteen ja myös vanhaan matkablogiini paljonkin: ne maat ovat Italia ja USA. Aasiassa en ole käynyt koskaan, enkä myöskään Etelä-Amerikassa. Ihan oikea Afrikkakin on kokematta. Matkani suuntaa määrää nyt paljon kakkoskoti USA:ssa ja kakkostyö jossakin, mutta paikkoja joissa vielä haluaisin käydä ovat Sisilia ja monet muut paikat Italiassa, ehkä Praha ja Budapest, ehkä Australia, ehkä Meksiko ja... No onhan niitä ja monessa paikassa haluaisin käydä vielä uudestaan.

Työmatkoillakin olen päässyt käymään jo aika monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Jos kirjaan vain ulkomaat ja jätän esimerkiksi Ahvenanmaan pois laskuista, pääsen seuraavanlaiseen tulokseen: Ruotsissa olen käynyt yhden kerran viikonlopun yli kestäneellä käynnillä. Tuo ainoa kerta ei ollut ihan tavallinen matka, vaan se oli laivastovierailu ohjusveneellä Gävleen ruotsalaisten kanssa yhdessä pidetyn laivastoharjoituksen alussa. Olen päässyt käymään myös kerran Lontoossa Englannissa, kerran Brysselissä Belgiassa, kerran Pariisissa Ranskassa, kerran Kreikassa, kaksi kertaa Italian La Speziassa, kaksi kertaa Washingtonissa Yhdysvalloissa ja viime vuoden syksyllä vietin 40 päivää Roomassa Italiassa työtehtävissä.

Jotenkin matkat ovat nyt kasaantuneet tähän viime ajoille ja olen nyt käynyt vajaan kahden vuoden aikana työtehtävissä Roomassa, Brysselissä, Pariisissa ja kaksi kertaa Washingtonissa ja lisäksi lomamatkoilla kerran Roomassa ja kaksi kertaa Floridassa. Kahtena viime vuotena olen tehnyt kahdeksan ulkomaan matkaa ja ollut pois Suomesta kaikkiaan noin 3,5 kuukautta.Elämä on ollut matkantekoa, jossa päämäärä ei todellakaan ole ollut tärkeintä, vaan itse matka... Olen ollut koko ajan tulossa jostain ja taas menossa jonnekin ja kai minun on pakko tunnustaa, että pidän siitä. Siitäkin huolimatta, että toinen puoli minusta haluaisi löytää pysyvyyttä ja paikallaanoloa.


Pari vuotta sitten (kylläpä aika kulkee nopeasti... Ihan kuin se olisi ollut juuri eilen...), tammikuussa 2011 ostin itselleni uuden matkalaukun USA:n työmatkaa varten. Ostin hieman paremman laukun ja ajattelin silloin, että ehkä tuhlaan turhaan rahojani matkalaukkuun. Ajattelin, että tuskinpa sille kovin paljon tulee käyttöä. Nyt, vajaat kaksi vuotta myöhemmin huomaan, että tuo laukku on ollut mukana jo kahdeksalla ulkomaan matkalla...

Toivottavasti matkalaukulle löytyy paljon käyttöä myös vuonna 2013.
Tervetuloa uusi vuosi! Onnellista uutta vuotta kaikille!


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

Taas yksi vuosi on pian saatu päätökseen ja nyt voin jo lopulta sanoa, että tämän vuoden reissut on tehty. Kaksi vuotta olen ollut matkalla... Viime vuonna onnistuin olemaan pois Suomesta kaksi kuukautta: suurimmaksi osaksi työtehtävissä ja viikon verran lomalla. Tänä vuonna olen ollut pois Suomesta 1,5 kuukautta: noin puolet ajasta työtehtävissä ja puolet lomalla. Olen tänä vuonna tehnyt viisi matkaa, joista kolme on ollut työmatkoja. Se on aika hyvin ihmiseltä, joka oikeastaan inhoaa lentämistä. 

Ja uusi vuosikin alkaa sillä, että tammikuun puolenvälin jälkeen olen lähdössä neljättä kertaa vuoden sisällä Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa ihan yksin ja muutenkin hieman erilaiselle matkalle. Minun maailmani on nyt jotenkin ajautunut siihen tilanteeseen, että minulla on yksi koti Suomessa ja kakkoskoti USA:ssa. Yksi varsinainen työpaikka Suomessa ja toinen "varalla" jossain maailmalla. Ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt Joulun aikaan kotonakin olen osaksi jossain ihan muualla... Ehkä minä sitten olen jollakin tapaa levoton sielu... Joskin nykyään hyvin rauhallinen levoton sielu. Tasainen ja rauhallinen levoton sielu.


On ollut mukava huomata, että tällä blogilla on ollut todella paljon lukijoita ja vielä enemmän on katseltu kuvia flickr-sivuilla. Kiitos kaikille kävijöille. Nyt toivotan kaikille oikein hyvää joulua. Matka jatkuu ja palaan asiaan viimeistään ensi vuoden alkupäivinä, ehkä jo aikaisemminkin. Nyt on kuitenkin aika olla hetki aloillaan ja rauhoittua.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Nokka kohti kotia

Suresnes-Pariisi-Helsinki, perjantai 14.12.2012

Kello soi perjantaiaamuna jo klo 04.00 ja yllättävän pirteänä nousen ylös. Hotelli Ibis Suruesnesissa on ollut ihan kelvollinen hotelli ja olen nukkunut yöni hyvin. Melko vaatimaton aamupalakin on ollut riittävä ja hyvä ja tänä aamuna minä kaipaan hotellin aamiaista. Nyt herätys on kuitenkin niin varhain, että minun on tyydyttävä omaan mitättömään aamiaiseeni ja pakattava matkalaukkuni, jonka jo onneksi edellisenä iltana laitoin lähes valmiiksi lähtöä varten.

Kuittaan itseni voucherilla hotellista ulos ja pian istun jo autossa, joka lähtee viemään meitä Charles de Gaullen lentokentälle Roissyyn. Kauduilla ei ole tähän aikaan juuri lainkaan liikennettä ja muuten todella vilkas ja tukkoinen kehätiekin (Bd Peripherique) on vielä hiljainen. Katselen auton ikkunasta ohi viliseviä maisemia ja huomaan, että minulle on nyt hahmottunut jonkinlainen näkemys tästä kaupungista ja näen sen hieman eri silmin kuin maanantaina tulomatkalla. Olemme perillä lentokentällä noin 25 minuutissa ja terminaali 2 on sekin vielä hyvin hiljainen.

Check inn- tiskin avautumista odotellessani katselen, kuinka valtava määrä pieniä lapsia saapuu muutaman valvojan kanssa aulaan. Terminaalissa on 15 minuutin ilmainen wifi- yhteys ja päätän jonotusta välttääkseni tehdä lähtöselvityksen tabletillani aulan penkillä istuen. Lähtöselvityksen teko sujuu helposti ja pian minulla on tabletillani sähköinen boarding card, joskin huomaan myöhemmin sen olevan töysin hyödytön, koska baggage drop- tiskille jonottaminen kestää ihan yhtä kauan kuin lähtöselvitystiskille jonottaminenkin. Lopulta saan kuitenkin jätettyä laukkuni ja siirryn varsinaisen lähtöaulan puolelle. Koneeseen pääsyä odotellessani juon aamukahvin ja syön tämän matkan viimeisen suklaatäytteisen aamiais-croissantin.

Finnairin Airbus A319 Charles de Gaullen lentokentällä
Koneen "boordaus" kestää tänään normaalia kauemmin, vaikka koneemme onkin tällä kertaa Airbusin onnettoman lyhyt lyhyt stumppi A319. Pikkulapsetkin saadaan kuitenkin lopulta koneeseen ja lähdemme liikkeelle vain hieman aikataulusta myöhässä. Minua ei pieni viivästys haittaa lainkaan, minulla ei ole tänään kiire minnekään ja hetken kuluttua saamme tietää, että olemme kuitenkin nopeammasta lentoajasta johtuen ehkä jopa ennen aikataulun mukaista aikaa perillä Helsingissä. Kone rullaa varmasti usean kilometrin matkan valtavalla lentokentällä, ohi muiden terminaalien, ennen kuin olemme kiitoradan päässä ja valmiina nousuun. "Cabin crew, take your positions for take-off..." Ja pian olemme ilmassa.

Minä olen saanut viereeni istumaan pikkuisen Esther-tyttösen (hänellä on iso punainen nimi- ja osoitelappu pienessä repussaan). Tyttö on ehkä 4-5 vuoden ikäinen, eikä häntä näytä yhtään pelottavan, vaikka hän joutuu istumaan yksin hieman kauemmaksi muista lapsista. Ennen nousua hän tosin kaivaa kiireesti repustaan pienen pehmo-pupun ja puristaa sen kainaloonsa. Minua harmittaa, että en osaa puhua yhtään Ranskaa. Olisi kiva edes jotain puhua tytön kanssa. Kun en osaa puhua hänen kieltään, tyydyn vain hymyilemään ja autan tyttöä silloin tällöin repun kanssa, avaan sämpyläpussin, annan paperia kun maitoa roiskuu puserolle... Ja kun en itse syö koneessa jaettua suklaata, ojennan sen tytölle ja hymyillen hän nappaa suklaan salaman nopeasti kädestäni, avaa kääreen ja pistää suklaan suuhunsa.

Taivaallakin voi nähdä auringonnousuja
Matkan aikana lentokoneessa vietetään myös syntymäpäivää: koneen purseri kuuluttaa Englanniksi, että ranskalaislapset ovat matkalla Rovaniemelle katsomaan joulupukkia ja että yksi matkalaisista täyttää tänään 5-vuotta. Pieni päivänsankari Rebekka saa muilta matkustajilta raikuvat aplodit ja vielä hieman myöhemmin purseri tuo hänelle jotain hyvää syötävää, josta nousee höyryä. En ole varma, mutta uskoisin hänen saaneen tuon "savuefektin" aikaan hiilihappojäällä. Katselen välillä kuinka Esther leikkii vieressäni pupunsa kanssa: tyttö pitelee pupua korvista ja levittää ne siiviksi ja suhisee samalla kuin suihkukone. Pupu näyttää tykkäävän lentämisestä...

Lähestyessämme Helsinkiä kone sukeltaa taas tuttuun tapaan paksun pilven sekaan ja kaartaa pitkään ja jyrkästi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tälläkin kertaa pilvet jatkuvat niin lähelle maata, että maa näkyy vasta kun olemme jo hyvin lähellä kiitoradan päätä. Tuuli heiluttelee pikkuisen konetta, mutta laskeudumme kuitenkin melko tasaisesti. Olemme perillä hieman etuajassa.




Taas yksi matka on takana. Tästä matkasta en voi kovin paljon kirjoitella vinkkejä tai kokemuksia erilaisista nähtävyyksistä, koska minulla oli niin kovin vähän vapaa-aikaa paikkojen kiertelyyn. Osaan ehkä paremminkin sanoa sen, mitä haluan nähdä seuraavalla kerralla: Haluan käydä Eiffel-tornissa, Notre Damen kirkossa, ehkäpä Louvressa ja muutamassa muussakin paikassa. Lisäksi haluaisin aivan ehdottomasti päästä Montmartren kukkulalle ja myös sille hautausmaalle, jossa on Jim Morrisonin, Edith Piafin ja muiden kuuluisuuksien hautoja. Haluaisin käydä myös Hotel de Invalidesin kirkossa ja ehkä sotamuseossakin. Valtavan paljon olisi tuossa kaupungissa nähtävää ja aivan kuten New Yorkissa, tuossa kaupungissa kuuluu vain kävellä ja katsella ja harhailla sinne tänne kaikesta nauttien. Pysähtyä välillä johonkin lukemattomista kahviloista kahville, oluelle tai vaikkapa viinilasilliselle ja jatkaa taas matkaa. 

Olen kuitenkin todella tyytyväinen matkaan ja kaikkeen näkemääni. Ehdin nähdä ulkoa Notre Damen, Hotel de Ville, Seinen, Latinalaiskorttelit, pienen palan Saint-Germainia, Hotel des Invalidesin, Eiffel-tornin, Riemukaaren, Concorden aukion, Champs-Elyseen... Paljon kaupunkia ja sen katuja, pariisilaisia ja turisteja. Ja ehdin myös nähdä hieman toisenlaista Ranskaa Pariisin esikaupunkialueella Suresnesissa ja työyhteisössä. Vaikka en nähnytkään kaikkea haluamaani, enkä päässyt käymään sisällä juuri missään, minulle on nyt kuitenkin muodostunut hyvä yleiskuva tästä suuresta kaupungista ja matka oli hyvä ja kaikesta jäi hyvä mieli.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Viimeinen ilta Pariisissa

Suresnes-Pariisi, Ranska, torstai 13.12.2012

Viimeinen ilta Pariisissa on jo etukäteen suunniteltu. Olen sopinut, että lähden suomalaisen työkaverini kanssa tapaamaan erästä pariisissa töissä olevaa suomalaista. Suunnitelmana on käydä syömässä jossakin kivassa ravintolassa ja ravintolakin on jo ilmeisesti suunniteltu etukäteen. Työt ovat tänään päättyneet jo hieman aikaisemmin ja minulla on pari tuntia aikaa ennen syömään lähtöä.

En taaskaan jää "laakereillani lepäämään", vaan vaihdan vaatteet ja lähden taas samantien ulos hotellista. Nyt minulla on pieni hetki aikaa kävellä muutaman korttelin ympäri Suresnesissa päivänvalolla. Kävelen ensin Pont de Suresnesin sillalle ja päädyn kävelykierrokseni päätteeksi Carrefour-markettiin. Käyn ostamassa hyvin pient tuliaiseni ja hieman aamupalaa seuraavaa aamua varten; olemme lähdössä niin aikaisin aamulla, että emme ehdi hotellin aamupalalle. Haluaisin ostaa kaupasta myös shampanjaa, koska siellä on melko hyvältä kuulostava tarjous: kaksi pulloa maksaa 24 euroa. En kuitenkaan nyt ole oikein shoppailutuulella ja muutenkin hieman pelkään shampanja-pullojen poksahtavan auki matkalaukussani, vaikkakin sen todennäköisyys on varmaankin häviävän pieni.

Boulevard Henri Sellier, Suresnes
Hieman ennen kuutta illalla meitä tullaan noutaman ja saamme tällä kertaa autokyydin pariisiin. Käymme ensin oluella Concorde La Fayette- hotellin panorama Barissa. Juon tuossa baarissa elämäni kalleimman oluen (15 euroa/33cl pullo!), mutta tuo ylimääräinen lisä kannattaa kuitenkin maksaa näköaloista: Hotellin baari on sen ylimmässä, 34. kerroksessa, 140 metrin korkeudella! Tämä näköala saa nyt korvata eilisen, kun jätin menemättä Eiffel-torniin. Tämä baari taitaa sitäpaitsi olla korkeammalla kuin Eiffel-tornin toinen tasanne. Näköala Pariisiin iltapimeällä on todella upea, kun miljoonat valot loistavat kaikkialla niin pitkälle kuin näkee ja valtavat määrät autoja kulkee leveitä ja pitkiä katuja. Tätä paikkaa voin suositella yhden oluen (tai muun juoman) nauttimiseen: ajatellen vaikkapa niin, että olut maksaa viisi euroa ja hissi tänne korkeuksiin 10 euroa.

Hotel Concorde La Fayette, Panorama Bar, Pariisi
Juotuamme oluet käymme syömässä lähistöllä olevassa Le Restaurant de l'Entrecote- ravintolassa. Ravintola on ilmeisen suosittu, sillä sen oven edessä on jo pitkä jono hieman ennen sen ravintolan avautumista. Tässä ravintolassa ei todellakaan tarvitse tuskailla ruokalistan kanssa ja miettiä mitä söisi... Ruokalistalla on nimittäin yksi ainoa ruokalaji: entrecote, raakana tai mediumina... Entrecoteen mukana tulee runsaasti ranskalaisia perunoita ja molempia saa lisää kun on syönyt lautasensa tyhjäksi. Syötyäni kaksi lautasellista lihaa ja perunoita tilaan vielä jälkiruoaksi tuulihattuja. Ruoka oli hyvää ja jälkiruoka erinomaista. Ruoan kanssa juomme vettä ja karahvin punaviiniä.

Boulevard Gouvion-Saint-Cyr, Pariisi
Syömisen jälkeen poistumme vatsat täynnä ja saamme autokyydin takaisin Suresnesiin. Pariisin valot ja vilkas iltaelämä jäävät taaksemme ja me vetäydymme hotelliin lepäämään, sillä seuraavana aamuna herätys tulee olemaan jo neljältä aamulla.

> Valokuvat


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluinen Avenue des Champs-Elysees

Suresnes-Pariisi, Ranska, keskiviikko 12.12.2012

Keskiviikkona saan heti aamulla ihailla samanlaista kaunista auringonnousua kuin tiistainakin. Harmi, etä minulla ei ole mahdollisuutta pysähtyä ottamaan valokuvia. Näiden kahden aamun auringonnnousut ovat olleet ehkä upeimmat, mitä olen koko elämäni aikana nähnyt. Nyt äkkiä mieleen tulee vain tunnelmaltaan hieman vastaava kaunis aamuhetki Juhannuksena 2010 järven rannalla.

Kun kuuden jälkeen olen taas vapaa, mietin jonkin aikaa lähteäkö taas Pariisiin vai viettääkö vain rauhallinen ilta hotellissa lepäillen. Molemmat vaihtoehdot tuntuvat houkuttelevilta ja suomalaiset matkatoverini ovat menossa vain jonnekin lähistölle syömään ja sekin kuulostaa hyvältä. Lopulta mieleeni tulee lause "Elämä on nyt!" ja päätän lähteä seikkailemaan Pariisin iltaan. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Pariisissa ja nytkin minulla on aikaa vain nämä pari iltaa, joten ne on nyt syytä käyttää hyväksi ja nyt on aika kulkea ja nähdä Pariisia. Ehdin levätä kotonakin...

Lähden matkaan aivan heti vaihdettuani vaatteet ja alkumatkan kuljen aivan samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Nyt vaan olen yksin ja omillani liikkeellä ja heti täynnä ihmisiä olevaan junaan päästyäni huomaan, että olen lähdössä hortoilemaan 12 miljoonan asukkaan kaupunkialuelle, eikä minulla ole edes karttaa tai metrokarttaa mukanani... Se ei kuitenkaan huoleta minua millään tavalla, enemmänkin vaan hieman hymyilyttää.

La Grande Arche, La Defense
Päästyäni La Defenseen nousenkin tällä kertaa rullaportaita ylös maan pinnalle. Tulla tupsahdan maan alla olevalta valtavalta asemalta suoraan pilvenpiirtäjinen (tai  vähintään korkeiden "high rise" rakennusten) väliin. Valtava uusi riemukaari, La Grande Arche, on suoraan edessäni. Näin tuon riemukaaren jo edellisen' iltana metrojunan etuikkunasta, mutta vasta seistessäni sen edessä ymmärrän sen mittasuhteet: rakennus on todella korkea (tarkastan myöhemmin rakennuksen korkeuden: se on 110 metriä). Kuljeskelen hetken isolla aukiolla liike- ja toimistokorttelien välissä ja palaan sitten asemalle etsiäkseni keskustaan kulkevan metron.

Avenue des Champs-Elysees
Matkaan taas metrolinjalla 1 kohti Pariisin keskustaa ja hetken mielijohteesta päätän jäädä pois Champs-Elysees - Clemenceaun- asemalla. Päättelen sen olevan ehkä jossain Champs-Elyseen puolivälissä ja uskon sen olevan hyvä paikka jäädä pois, jotta näkisin sen oikean riemukaaren ja silti siitä ei olisi liian pitkä matka kävellä keskustaan Seinen rantaan. Noustessani ylös metron liukuportaita minua odottaa maan päällä täydellinen yllätys: Avenue des Champs-Elysee on kuin mikäkin ihmemaa kirkkaine jouluvaloineen, myyntikojuineen ja ihmisineen. Olen noin 1,5 kilometrin päässä riemukaaresta ja sekin on niin iso, että se näkyy tänne oikein hyvin. Parin kilometrin matkalla koko tuon valtavan leveän kadun reunat ovat täynnä erivärisiä vilkkuvia ja väriä vaihtavia jouluvaloja. Valkoisten myyntikojujen rivit molemmilla puolilla katua näyttävät loputtomilta. Ihmisiä on liikkeellä valtavat määrät. Toki kaikki tämä on sitä kaupallista ja pinnallista joulua, mutta mitä sitten... En kiinnitä huomiota kojuissa myytävään krääsään tai kebabiin ja paellaan, vaan nautin tästä uskomattomasta väriloistosta ja hyvästä tunnelmasta.

Riemukaari ja Avenue des Champs-Elysees
Lähden kulkemaan Champ-Elyseen leveää jalkakäytävää eteenpäin kohti kaukana loistavaa isoa maailmanpyörää. Kuljen luistinradan ohi ja samaan aikaan toisella puolella jossakin puiden yläpuolella lentää joulupukki porojen vetämässä reessä ja hän pysähtyy kertomaan jotain ihmisille... Mietin mielessäni, että olipa hyvä kun lähdin tänään liikkeelle ja että olipa hyvä tuuri kun päätin jäädä metrosta juuri tässä. Nyt olen nähnyt riemukaaren ja Champs-Elyseen ja vieläpä sellaiset "joulumarkkinat", että en ole koskaan elämässäni nähnyt mitään vastaavaa.

Saavun kadun loppuun Concorde-aukiolle, Place de la Concordelle. Täällä on pystyssä tuhansia vuosia vanha egyptiläinen obeliski ja obeliskin taakse on pystytetty (todennäköisesti vain Joulun ajaksi?) valtava, kirkkaasti valaistu maailmanpyörä ja iso joulukuusi. Mietin hetken seuraavaa määränpäätä ja etsin Eiffel-tornin sen huipulla pyörivien valokeilojen avulla. Kuljen Seinen rantaan, hypin yli vilkkaan kadun ja lähden kulkemaan rantaa pitkin kohti Eiffel-tornia. Ylitän joen koristeellisen Pont de Alexandre III- siltaa pitkin ja jatkan edelleen eteenpäin joen toisella rannalla. Tuo yli 300 metriä korkea torni sekoittaa ymmärryksen etäisyyksistä; kuvittelin sen olevan jo aivan lähellä, mutta käveltyäni pari kilometriä, en ole vieläkään päässyt sen juurelle. Torni vaan suurenee ja suurenee joka askeleella.

Tour Eiffel
Lopulta saavun Tour Eiffelin juurelle ja suoraan edessäni kohoava valaistu torni näyttää nousevan taivaaseen asti. Pimeässä illassa näky on todella upea. Kuljen aivan tornin alle ja ihmettelen sen teräsristikkohässäkkää ja myös sen kokoa. Jotenkin en ollut ymmärtänyt kuinka iso tuo torni on. Nyt olisi todella hyvä hetki käydä ylhäällä tornissa, joko toisella tasanteella tai aivan ylhäällä asti, sillä hissiin ei ole lainkaan jonoa. Minulla on kuitenkin nyt niin kylmä ja niin kova nälkä. että päätän jättää tornissa käymisen seuraavaan kertaan. Kello on jo melko paljon ja minun on pian alettava etsiä paluureittiä Suresnesiin ja käytävä vielä jossain syömässä.

Lähden kulkemaan suuren puistoaukion yli Invalidesin suuntaan. Ehdin vain sadan metrin päähän tornista kun kello tulee tasan yhdeksän illalla ja tornin valot alkavat vilkkua. Katselen melkein koko viisi minuuttia kestävän "valoshown" ja jatkan sitten eteenpäin. Ilman lämpötila taitaa olla jo hieman pakkasen puolella ja viima on niin kylmä, että melkein tärisen vilusta. Silti tämä on ollut hieno ilta ja olen nauttinut tästä noin viiden kilometrin kävelylenkistä. Ja tänään muistin sen, mikä eilen jotenkin unohtui... Muistin kävellä Pariisin kaduilla hymyillen, kevyin askelin ja huutaa mielessäni, tai oikeastaan sanoa itsekseni puoliääneen: "Hei, mä oon nyt täällä!"

Suresnes
Palaan takaisin Suresnesiin kahdella metrolla ja junalla. Matka menee melko joutuisasti, mutta silti olen Suresnesissa vasta iltakymmeneltä. Suresnes-Longchampin asemalla ei jää montaakaan ihmistä junasta pois ja pikkukaupungin kadut ovat melkein autiot. Autoliikennettä on on sentään jonkin verran. Koska aamulla on taas aikainen herätys, menen suosiolla syömään samaan paikkaan, jossa kävimme jo maanantaina. Ja se taitaakin olla melkein ainoa paikka, joka on vielä auki tässä kylässä.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kun saan syötyä huomaan olevani ravintolan viimeinen asiakas. Ilmeisesti myös tämä paikka on menossa jo kiinni. Minä olen kuitenkin tyytyväinen ruokaan ja erittäin tyytyväinen tähän iltaan ja kierrokseeni ja hyvillä mielin kaikesta näkemästäni. Minäkin poistun siis ravintolasta ja kävelen tyhjää katua muutaman sadan metrin matkan hotellille. Hotellissa katson vielä  kartassa missä olin illan aikana kulkenut. Mittaan myös etäsisyyksiä: Suresnesista on hieman vajaan 10 kilometrin matka junalla (tram) La Defenseen ja sieltä metrolla Pariisin keskustaan. Kävelylenkkini oli tänä iltana noin viisi kilometriä. Äkkiä niitä kilometrejä kertyy, kun on paljon nähtävää...


> Valokuvablogi


torstai 13. joulukuuta 2012

Amelien maisemissa

Suresnes-Pariisi, Ranska, tiistai 11.12.2012

Toinen päivä Ranskassa menee jälleen niin, että vasta kuuden jälkeen illalla on mahdollisuus lähteä tutustumaan Ranskaan ja ranskalaisiin. Päivällä valoisan aikaan ehdin sentään tehdä hyvin lyhyen kävelylenkin ja näen Pariisin korkealta kukkulalta. Ja jo aikaisin aamulla ehdin nähdä bussin ikkunasta ylöspäin kiemurtelevan tien varrelta aivan upean auringonnousun: Koko Pariisin alue näkyi alhaalla muutaman kilometrin päässä, punainen aurinko nousi Eiffel-tornin vieressä ja koko Pariisi oli ohuen, punertavan usvan takana. Ehkä yksi koko elämäni kauneimpia auringonnousuja. Siinä nousevan auringon punaisessa valossa ja usvassa, Eiffel-tornin näkyessä punertavaa tyaivasta vasten, oli helppo ymmärtää miksi Pariisi on aina kiehtonut taiteilijoita, runoilijoita, kirjoittajia, filosofeja, muusikoita tai oikeastaan ihan ketä tahansa ja kaikkia.

Suresnes
Illalla lähden heti vaatteet vaihdettuani suomalaisen ystäväni kanssa matkaan kohti Pariisin keskustaa. Maantietä pitkin Suresnesin pienestä keskustasta on noin kahdeksan kilometrin matka Pariisin keskustaan ja me aiomme käytää matkustamiseen junaa ja metroa. Kävelemme ensin vilkasliikenteistä katua Suresnes-Longchampin juna-asemalle, josta on yhteys La Defenseen kevyellä junan ja raitovaunun risteytyksellä. Olemme juuri ostamassa lippuja automaatilta kun juna jo saapuu asemalle ja kiirehdimme sen kyytiin. Todellisen suurkaupungin meno näkyy heti alkumatkalla, kun tungemme itsemme sisään aivan täpötäyteen junaan. Matka La Defenseen kestää ehkä noin 15 minuuttia ja koko matkan juna on aivan täynnä, vain matkustajista osa vaihtuu matkan varrella olevilla asemilla. Matkan varrelle jäävät Belvederen ja Puteauxin pienet asemat. Olisimme voineet matkata keskustaan taksillakin, mutta minusta on aina mukava kulkea eri paikoissa juuri niin kuin paikalliset ihmisetkin tekevät ja niin tutustuu eri paikkoihin ja kulttuureihin paljon paremmin ja tuntuu mukavalta sulautua hetkeksi jonnekin aivan muualle.

La Defensen asema on valtava risteysasema korkeiden pilvenpiirtäjien alla. Ihmistungoksessa siirrymme juna-asemalta metrolle ja löydämme keskustan suuntaan menevän metron. Tuon ykköslinjan metron pääteasema tässä suunnassa on La Defense ja nyt pääsemme jopa istumaan junan ollessa vielä tyhjä ennen lähtöä. Metro kulkee Seinen yli Pont de Neuillyn siltaa pitkin ja jatkaa siitä edelleen suurinpiirtein Avenue des Champs-Elyseen suuntaisesti eteenpäin. Matkan varrrella ovat mm. Charles de Gaulle-Etoilen, George V:n, Champs-Elysees-Clemenceaun, Concorden, Tuileriesin ja Louvre-Rivolin asemat. Lopulta saavumme Hotel de Villen asemalle, jossa olemme suunnitelleet jäävämme pois. Olen innokas näkemään näitä tunnettuja maisemia ja mietin, näkisinkö ja tuntisinko samoja asioita, kuin millaisen tunteen Amelie-elokuva on saanut minussa aikaan Pariisia kohtaan.

Seine ja Hotel de Ville
Nousemme maan päälle ja ensimmäisenä edessämme on valtava Hotel de Ville, kaupungintalo. Vanha, valtava rakennus on valaistu upeasti ja sen edessä on myös jouluvalaistusta. (Myöhemmin huomaan, kuinka valtava määrä Pariisissa on erilaisia upeita jouluvaloja. Hienoina pitämäni Helsingin jouluvalot kalpenevat niiden rinnalla ja vaikuttavat aivan mitättömiltä). Kuljemme Hotel de Villen ohi kohti Seine-jokea ja kävelemme siltaa pitkin Ile de la Citen saarelle juuri Notre Damen kohdalla. Ennen tuota kuuluisaa kirkkoa poikkeamme nopeasti pienessä putiikissa, joka myy todella edullisesti kaikenlaista turistikrääsää. Notre Damen kirkko on suljettu tältä päivältä, mutta minulle riittää tällä kertaa tuon upean rakennuksen näkeminen ulkopuolelta. Notre Dame on yksi niitä paikkoja maailmassa, josta olen kuullut jo lapsena puhuttavan ja nyt olen senkin viimein omin silmin nähnyt.

Notre Dame
Notre Damelta matka jatkuu toisen sillan kautta pois Seinen keskellä olevalta saarelta. Saavumme Latinalaiskortteleihin ja kuljeskelemme jonkin aikaa ristiin rastiin kapeita kujia. Tämä on juuri sellaista Pariisia, jonka halusinkin nähdä. Alueella on paljon ruokapaikkoja ja myös ihmisiä on liikkeellä paljon. Kierreltyämme aikamme päätämme mennä syömään. Minä olen aina vältellyt kaikenlaisia turistien houkutukseksi suunniteltuja valmiita menu-tarjouksia. Nyt haluan kuitenkin kerran elämässäni testata ovatko ne niin huonoja kuin on niiden maine.

Astumme sisään kujan varrella olevaan viihtyisään pikku ravintolaan ja minä päätän ottaa 10 euron menun. Valitsen alkuruoaksi kinkulla ja juustolla täytetyn pannukakun, pääruoaksi lohipastan ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen. Ruoan lisäksi tilaamme pöytään litran karahvin punaista Pichet-viiniä. Alkuruoka osoittautuu erinomaiseksi ja samoin lohipasta. Myös jäätelö on erittäin hyvää. Ainoa mikä ei ole kovinkaan erikoista, on hieman mehumainen punaviini, mutta muuten ainakin tässä yksittäisessä tapauksessa huhu valmiiden lounaiden surkeudesta osoittautuu perättömäksi. Hinta-laatusuhde on hyvä ja vaikka ruoka nyt ei ihan vie kieltä mennessään, saan kymmenelle eurolle kuitenkin hyvin vastinetta.

Latinalaiskorttelit
Vatsat täynnä palaamme takaisin kadulle, melko kylmään Pariisin talvi-iltaan. Kävelemme seuraavaksi leveälle Boulevard Saint-Germainille ja jatkamme siitä edelleen pienempiä katuja pitkin parin kilometrin päässä olevalle "Invalidikirkolle". Tuolla alueella on ainakin sotasairaala, sotamuseo ja valtava kirkko, jonka sisällä on Napoleonin hauta. Kirkkoon emme valitettavasti pääse tällä kertaa, koska sekin on jo näin myöhään illalla suljettu. Jatkamme matkaa Ecole Militairen eli paikallisen sotilasakatemian ohi ison puistoelueen päähän. Tuon puiston päästä on esteetön näköala vajaan kilometrin päässä olevalle Eiffel-tornille.

Tour Eiffel & Hotel des Invalides
Emme mene tänään lähemmäksi Eiffel-tornia, vaan alamme miettiä paluuta Suresnesiin hotelliin. Matka on pitkä ja kello on jo melko paljon. Palaamme takaisin sotilasakatemian luo ja laskeudumme alas Ecole Militairen metroasemalle. Selvitämme seinällä olevasta metrokartasta reitin "kotikulmille". Kartan avulla selviää helposti reitti ja jatkamme matkaa metron linjalla 8 Concorden metroasemalle ja vaihdamme siellä ykköseen, jolla pääsemme takaisin La Defenseen.

Tuon metrolinjan juna onkin minulle uusi kokemus: Ensimmäinen erilaisuus on kumipyörät, joilla metro liikkuu normaalia pehmeämmin, mutta toinen asia on vielä merkittävämpi. Tämä on nimittäin automaattinen metrolinja, jossa junassa ei ole lainkaan kuljettajaa. Huomaamme tämän vasta kun juna saapuu asemalle ja astumme ensimmäisestä ovesta sisään. Siinä, missä pitäisi istua metron kuljettajan, onkin vain iso ikkuna, jonka viereen pääsee istumaan. Seisomme lähellä ikkunaa ja katselemme kuinka metrojuna kiitää hämärästi valaistussa tunelissa. Silloin tällöin vastaan tulee toisia junia ja jossakin matkan varrella vastaan tulee aavejuna: juna jossa ei ole kuljettajaa, eikä yhtään matkustajaa...

La Defensestä palaamme taas pienen odottelun jälkeen junalla takaisin Suresnesiin. Olemme hotellilla puoliltaöin ja juomme vielä hiljaisessa hotellin aulassa oluet ennen nukkumaan menoa. Olen nyt ensimmäistä kertaa Pariisissa ja tämän illan käynti keskustassa oli mukava kokemus. Jos en olisi koskaan nähnyt Roomaa, ihastuisin Pariisiin välittömästi ja ikiajoiksi, mutta valitettavasti minun on todettava, että Pariisi ei ole samaa kuin Rooma ja että pidän Roomasta paljon enemmän. Toisaalta näitä kaupunkeja ei voi vertailla ja ne ovat todellakin kovin erilaiset. Kyllä Pariisikin on kiehtova ja suuri. Se on viehättävä ja kaunis. Ja ennen kaikkea se on valtavan iso. Jos käy niin, että työ täällä kutsuu ja tulen tänne tänne asumaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, tulen kyllä vielä ihastumaan tähän kaupunkiin.

> Valokuvablogi


maanantai 10. joulukuuta 2012

Saavuinpa keskelle Ranskanmaan...

"Matkustan ympäri maailmaa, Laukussa leipää ja piimää vaan, Jos mua hiukkasen onnistaa, Niin uuden ystävän saan. Saavunpa keskelle Ranskanmaan, Laukussa leipää ja piimää vaan, Yksin ei tarvitse ollakaan, Nyt uuden ystävän saan. Kun sanon Päivää, hän sanoo: Bonjour, Kun sanon Päivää, hän sanoo: Bonjour"

Suresnes, Ranska, maanantai 10.12.2012

Herään aamulla klo 4.15 ja nopeiden aamutoimien jälkeen kuittaan itseni ulos hotellista ja kävelen kadun toiselle puolelle bussipysäkille. Ehdin jo 5.00 Elielinaukiolta lähteneeseen Finnairin bussiin. Helsinkiläisenä olen yleensä pyrkinyt matkustamaan lentokentälle tavallisilla seutuliikenteen busseilla (615), mutta näin aikaisin aamulla istahdan mieluummin Finnairin bussiin, joka ajaa Scandic-hotellilta suoraan lentokentälle. Finnairin bussimatka maksaa 6,20 euroa. Seutulippu kuljettajalta ostettuna kertalippuna maksaa 4,50 euroa.

Olen lentokentällä taas todella hyvissä ajoin. Olisin ehtinyt hyvin vasta seuraavallakin bussilla, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Olen tehnyt lähtöselvityksen jo kotona netin kautta ja nyt kun minulla on valmiina tulostettu boarding card, minun tarvitsee vain jättää laukkuni baggage drop- pisteeseen ja olen valmis siirtymään lähtöaulaan. Turvatarkastukseen ei ole tänäänkään jonoa lainkaan ja parissa minuutissa olen jo lähtöaulan puolella. Vaikka joku väittää Helsinki-Vantaan olevan vilkas kenttä, niin kyllä se kuitenkin on vaan Euroopana syrjäkulman pieni ja hiljainen lentokenttä, jossa ei juuri näe kuin peiniä sinivalkoisia Finnairin koneita. No hyvä on, ehkä muutama iso, sinivalkoinen Finnairin kone myös... Päästyäni lähtöaulan puolele minulla on taas hyvin aikaa istua kahvilla ennen koneen lähtöä. Kahviakaan ei tarvitse jonottaa. Yksi mainitsemisen arvoinen positiivinen puoli Helsinki-Vantaan lentokentällä on: ilmainen wi-fi- yhteys. Lähes kaikkialla muualla yhteys on masulllinen.

Finnair Airbus A321 (Kuva: Airliners.net, Manuel Mueller)
Lento Pariisiin sujuu mukavasti ja tasaisesti. Lueskelen koneessa hätäisesti Berlitzin Pariisi-oppaan ja huomaan, että ei tuo Berlitz nyt niin huono olekaan, kuin mitä olin ajatellut. Se on pieni ja vajaavainen, hyvin suppea ja tarkoitettu selvästi turistille, joka ei ole kovinkaan kiinnostunut... juuri mistään... ;) Mutta se on oikein sopiva tällaista muutaman päivän reissua varten, kun vapaa-aikaa ei kovinkaan paljon ole. Muuta en paljon ehdikään tehdä; syön kuivan, mutta täyttävän sämpylän ja juon kupillisen kahvia ja sitten ehdin vielä hetken tuijotella koneen ikkunasta Pariisiin saapumista. Pilvet ovat tänään hämmästyttävän hienot! Olen kuitenkin jonkin verran lentänyt, mutta tällaisia pilviä en ole koskaan ennen nähnyt. Lähestymme allamme olevaa paksua pilvimattoa hyvin hitaasti ja koko suuremmiksi sen isot ja kiehkuraiset hattarat kasvavat. Ennen pilven sekaan laskeutumista valtavat valkoisenharmaat näyttävät kuin valtavilta, kuohuvilta meren aalloilta ja tuntuu kuin lentokone lentäisi isojen, korkeiden aaltojen välissä.

Harvinaisen mukavan lennon jälkeen kone rullaa pitkän matkan valtavan lentokentän kakkosterminaalille. Ohitamme lentokentällä myös muistomerkiksi jätetyn ääntä nopeamman Concorde-matkustajakoneen. Se on paljon pienempi, kuin olin tähän asti kuvitellut. Pääsemme sujuvasti koneesta ja pian saamme myös matkalaukkumme hihnalta. Seuraavat pari tuntia kuluvatkin sitten istuskellen, seisoskellen ja evästä syöden kun odotamme kyytiämme. Lopulta pääsemme pikkubussin kyytiin ja matkaamme leveää moottoritietä noin puolen tunnin matkan Pariisiin ja siitä edelleen Pariisin esikaupunkialueelle Suresnesiin. Olen taas sen verran selaillut paikkoja netistä ennen lähtöä, että pysyn melko hyvin selvillä bussin reitistä ja matkalla tunnistan La Defensen valtavat talot ja Seinen ylittävän Surresnesin sillan. Käytyämme viemässä matkalaukut hotelliin loppu iltapäivä kuluukin sitten työn merkeissä. Majoituspaikkana on Ibis-hotelli aivan Suresnesin keskustassa pienen, kapean kadun varrella.

Seine-joki, Pariisi, La Defence ja Suresnes
Vapaa-ajan koittaessa on ulkona jo pimeää. Jo iltapäivällä sain ihastella avaraa näkymää Pariisiin korkealta kukkulalta ja näin iltapimeässä näkymä on vähintäänkin yhtä hieno. Päivällä ehdin hetken katsella Eiffel-tornia, La Defenseä ja sen pilvenpiirtäjiä sekä koko valtavaa 12 miljoonan asukkaan Suur-Pariisia ylhäältä päin ja nyt illalla saan nähdä kirkkaasti valaistut La Defensen pilvenpiirtäjät ja valaistun Eiffel-tornin. Eiffel-tornin huipulla kiertävä valokeila näyttää pimeällä taivaalla oudon kiehtovalta. Aina tasatunnein välkkyvät valot koristavat tornia ylhäältä alas asti viiden minuutin ajan.

Suresnes
Pidän hotellihuoneessa vain noin minuutin hengähdystauon, vaihdan vaatteeni ja lähden ulos pienelle kävelylle. Kävelen muutaman korttelin päähän Seine-joen rantaan ja otan muutamia valokuvia noin kolmen kilometrin päässä olevan La Defensen korkeista taloista ja puiden takaa pilkottavasta Pariisin "tavaramerkistä" Eiffel-tornista. Sitten kävelen päämäärättömästi Suresnesin pienen keskustan kaduillla ja kujilla ja näpsin hätäisesti muutaman turistikuvan. Suresnes on pieni kapunki kiinni varsinaisessa Pariisissa ja Pariisin keslustasta sen erottaa valtava Boulognen puistoalue.

Illalla käymme vielä syömässä hotellin lähellä olevassa pienessä pizzeriassa ja pizza maistuukin hyvältä kun koko päivä on mennyt oikeastaan Finnairin sämpylän ja muutaman kahvikupillisen varassa. Syön prosciutto-pizzan ja se on erinomainen. Illalla olen hyvissä ajoin hotellihuoneessa ja pitkän matkapäivän jälkeen aion käydä ajoissa nukkkumaan. Ehkä sitten huomenna, tiistaina jaksan lähteä muutaman kilometrin päähän Pariisin keskustaan.

> Valokuvablogi


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ja taas menossa...

Jo toista kertaa pienen ajan sisällä odotttelen lähtöä Scandic Continental- hotellissa Helsingin Mannerheimintiellä. Huomenna olen taas menossa jo hyvin aikaisin aamulla. Suomenlinnassa asumisen huono puoli on se, että jos lento lähtee aikaisin aamulla, on lentokentälle lähdettävä klo 02.00 yön viimeisellä lautalla tai sitten on yövyttävä kaupungissa tai lentokentän lähellä hotellissa. Tällä(kin) kertaa valitsin tuon hotelli-vaihtoehdon ja vietän yhden leppoisan sunnuntai-illan hotellissa ja lähden jo klo 5.00 Finnairin bussilla tuttua reittiä lentokentälle.

Scandic Continental, Helsinki
Finnairin lento AY871 Pariisiin lähtee klo 7.35 ja olen perillä Pariisissa Charles de Gaullen kentällä 9.40. Koska kyseessä ei ole loma, vaan työmatka, se alkaakin heti työn merkeissä ja vasta myöhään illalla on hetki vapaata. Majoitus on aivan Pariisin kyljessä kiinni olevassa Suresnesin pikkukaupungissa. Tuo pikkukaupunki tosin kuuluu noin 12 miljoonan asukkaan Suur-Pariisiin...




La Valse d'Amelie... Hmmm...

Työ täyttää suurimman osan viikosta, mutta kirjoittelen tänne edes pari sanaa matkan varrelta, jos vain suinkin ehdin. Vapaa-aikaa on kyllä niin vähän, että se kuluu varmasti ihan kokonaan jossain Pariisissa hortoillessa. Iltapimeällä... Eiffel-torni on tietysti pakko nähdä, edes ulkoa ja siltä tuskin Pariisissa voi edes välttyä. Haluaisin nähdä myös Notre Damen, Louvren, Riemukaaren, Montmartren ja paljon muutakin, mutta aika tuskin kaikkeen riittää ja illat ovat lyhyitä ja pimeitä. Ja kovasti haluaisin käydä sillä hautausmaalla, jonne on haudattu Jim Morrison, Edith Piaf ja paljon muita merkkihenkilöitä, mutta se on ikävä kyllä illaisin suljettu. Aamulla joka tapauksessa matkaan; enimmäkseen töitä, mutta myös vähän Ranskaa ja Pariisi ensimmäistä kertaa. Pro Pace Unum...


tiistai 4. joulukuuta 2012

Talvi-ihmisiä

Jotkut kai ovat talvi-ihmisiä ja nauttivat tästä pitkästä, pimeästä ja kylmästä vuodenajasta. He selviytyvät hyvin kylmissä ja karuissa olosuhteissa, eikä pitkä pimeyskään masenna heitä. He odottavat kovasti talven ensimmäisiä lumisateita ja inhoavat lämpimiä talvia ja talvia ilman lunta. He ainakin väittävät nauttivansa neljän vuoden ajan vaihtelusta ja se ilo heille suotakoon. En ala kyseenalaistamaan tai arvostelemaan sitä, kuinka joku voi nauttia tästä ilmastosta ja vastaavasti toivon, että myös "talvi-ihmiset" ymmärtäisivät sen, että kaikilla ei ole yhtä hyvä olla pimeässä ja kylmässä ja monet kärsivät siitä ihan oikeasti. Antakaa meidän pitää kärsimyksemme... ;)

Suomen talvi voi ehkä hetkittäin olla kaunis; ainakin valokuvissa, postikorteissa ja kuvakirjoissa... Mutta  mieluiten katselisin niitä talvia tosiaan vain postikorteista tai kirjan sivuilta. En ole "talvi-ihminen" ja viime viikon perjantai oli ehkä yksi elämäni pahimpia päiviä sään kannalta, varsinkin kun jouduin olemaan moneen otteeseen ulkona ja moneen kertaan kahlaamaan tuulessa ja tuiskussa paksussa lumihangessa. Sain yhden päivän aikana aivan tarpeekseni koko talvesta ja yhden ainoan päivän jälkeen olin perjantai-iltana aivan kurkkua myöten täynnä lunta, kylmää, tuulta ja pimeää. Ja tätä herkkua voi olla edessä vielä neljä kuukautta. Nyt huomaan taas kerran sen, mikä ajoi minua hakemaan asuntoa jostain ihan muualta kuin Suomesta ja olen tyytyväinen ja iloinen päätöksestä, jonka tein.

Tältä talvelta Suomessa en odota enää juuri muuta kuin paria kaunista talvipäivää. Sellaista päivää kun avoin meri hyöryää ja merestä nouseva höyry jäätyy puiden oksille ja joka paikkaan kauniiksi, valkoiseksi, kimaltavaksi kerrokseksi. Sitä vielä odotan. Ja ehkä jotain muuta... Talvea täällä en halua enää edes valokuvata. Vain muutaman kauniin postikorttikuvan haluaisin ottaa... Kuten talvina 2009 ja 2010, kun upeita talvipäiviä ja kauniita lumi- ja kuuramaisemia riitti.

Tähän talveen tulee kuitenkin mahtumaan ehkä ihan oikeaakin talvisäätä myös ulkomailla. Olen taas pian menossa... Tilanne on taas sama kuin keväälläkin: kahden seuraavan matkan lentoliput odottavat pöydällä. Toiset liput ovat kotona ja toiset työpöydällä. Minun pitäisi alkaa tehdä pikku valmisteluja aivan muutaman päivän päästä edessä olevaa ensimmäistä matkaa varten, joskin sellaiset tärkeät asiat kuten lentoliput ja majoituksen varauksen vouchereineen on joku muu jo tehnyt puolestani. Pikku "orientoitumista" pitäisi kuitenkin tehdä vielä kahdellakin tavalla: sekä työtä että vapaa-aikaa varten.

Tuolta matkalta palattuani tarkoitus onkin sitten jo kuukauden päästä lähteä yksin seuraavalle (pitkälle) reissulle ja sitä matkaa varten olen jo varannut itselleni lentoliput välille Helsinki - New York - Helsinki, junalipun ja pienen 1-2 hengen hytin junaan välille New York - West Palm Beach ja hotellin New Yorkista. Varaamatta on vielä paluumatka West Palm Beachiltä New Yorkiin sekä vuokra-auto Floridaa varten, mutta niillä kummallakaan ei ole vielä mikään kiire ja haluan vielä pitää itselläni vapauden muuttaa suunnitelmia niiden ja oikeastaan monen muunkin asian osalta.

New York: Vapaudenpatsas, Manhattan ja Staten Island Ferry
Minulla ei viime reissuillani pitkään aikaan ole ollut oikeastaan lainkaan kunnollisia karttoja tai matkaoppaita. Olen pärjännyt hyvin netistä tulostamillani suurpiirteisillä kartoilla, suuntavaistoni avulla ja netistä etsimälläni tiedolla. Nykyään jokainen voi netin avulla helposti koota itselleen juuri sellaisen matkaoppaan kuin itse haluaa. Tällä kertaa teen kuitenkin poikkeuksen ja kävin tänään pikaisesti hakemassa Akateemisesta Kirjakaupasta pienen Pariisin oppaan  ja kartan sekä New Yorkin oppaan. Olen aina pitänyt Berlitzin matkaoppaita huonoina ja suppeina, perusturistin matkaesitteinä, mutta nyt ostin Berlitzin Pariisi-oppaan. Kun kyse on vain muutaman päivän työmatkasta, jonka aikana vapaa-aika rajoittuu muutamaan tuntiin iltapimeällä, niin tuo vajaavainen pikku opas riittää minulle varmaan ihan hyvin. Sen lisäksi ostin myös muutaman euron hintaisen Pariisin kartan. New Yorkin matkaoppaaksi halusin tällä kertaa suomalaisen Mondon oppaan, vaikka olenkin ollut hyvin tyytyväinen myös Discoveryn Insight Guide- sarjaan. Viime vuonna sain ennen Rooman lomareissuamme kirjeessä Mondon Rooma-oppaan. Lähettäjä jäi tuntemattomaksi (kiitos vielä), mutta viettäessäni viime vuonna lopulta Roomassa kokonaiset 45 päivää, selailin tuon kirjan sivut hiirenkorville. Kirja on mukavalla ja hieman erilaisella tavalla kirjoitettu ja siitä löytyy kaikki oleellinen tieto. Siksi valitsin nyt New Yorkin kirjaksi Mondon. Vaikka olen käynyt New Yorkissa jo kaksi kertaa aiemminkin, niin uskon matkaoppaasta silti olevan paljon hyötyä.

Siger Island, Riviera Beach, FL, USA
Ajattelin eräänä iltana sitä, kuinka luultavasti suurin osa ihmisistä asettaa elämäänsä erilaisia virstanpylväitä ja merkkipaaluja, niin tulevaisuuteen kuin menneeseenkin. Tällä hetkellä monen ihmisen merkkipaalut edessäpäin ovat varmasti Joulu ja uuden vuoden aatto. Minulle tärkeimmät merkkipaalut edessä ovat matka Pariisiin ja sen jälkeen matka New Yorkiin ja West Palm Beachille. Joulu ja uusi vuosi jäävät niiden väliin hieman pienempinä kiinnekohtina.




Vaikka en siis olekaan talvi-ihminen, enkä nyt niin kovin joulu-ihminenkään, niin siitä huolimatta talvet ja Joulut ovat tärkeä osa elämääni ja julkaisen taas jokavuotista Joulukalenteriani facebook-sivuillani. Näitä kuvia katsellessa voi tosiaan olla vaikea uskoa, että ne on otttanut ihminen, joka tosiasiassa inhoaa talvea, eikä juuri välitä perinteistäkään... ;) Mutta jopa minä löydän talvista ne kauniit puolet... :) Talvet 2009 ja 2010 olivat kauniita talvia... Niinä talvina elämä oli monin paikoin kuin satukirjan sivuilta ja kävelyä talven ihmemaassa "Walking in a winter wonderland"...