sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Jouluinen Avenue des Champs-Elysees

Suresnes-Pariisi, Ranska, keskiviikko 12.12.2012

Keskiviikkona saan heti aamulla ihailla samanlaista kaunista auringonnousua kuin tiistainakin. Harmi, etä minulla ei ole mahdollisuutta pysähtyä ottamaan valokuvia. Näiden kahden aamun auringonnnousut ovat olleet ehkä upeimmat, mitä olen koko elämäni aikana nähnyt. Nyt äkkiä mieleen tulee vain tunnelmaltaan hieman vastaava kaunis aamuhetki Juhannuksena 2010 järven rannalla.

Kun kuuden jälkeen olen taas vapaa, mietin jonkin aikaa lähteäkö taas Pariisiin vai viettääkö vain rauhallinen ilta hotellissa lepäillen. Molemmat vaihtoehdot tuntuvat houkuttelevilta ja suomalaiset matkatoverini ovat menossa vain jonnekin lähistölle syömään ja sekin kuulostaa hyvältä. Lopulta mieleeni tulee lause "Elämä on nyt!" ja päätän lähteä seikkailemaan Pariisin iltaan. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Pariisissa ja nytkin minulla on aikaa vain nämä pari iltaa, joten ne on nyt syytä käyttää hyväksi ja nyt on aika kulkea ja nähdä Pariisia. Ehdin levätä kotonakin...

Lähden matkaan aivan heti vaihdettuani vaatteet ja alkumatkan kuljen aivan samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Nyt vaan olen yksin ja omillani liikkeellä ja heti täynnä ihmisiä olevaan junaan päästyäni huomaan, että olen lähdössä hortoilemaan 12 miljoonan asukkaan kaupunkialuelle, eikä minulla ole edes karttaa tai metrokarttaa mukanani... Se ei kuitenkaan huoleta minua millään tavalla, enemmänkin vaan hieman hymyilyttää.

La Grande Arche, La Defense
Päästyäni La Defenseen nousenkin tällä kertaa rullaportaita ylös maan pinnalle. Tulla tupsahdan maan alla olevalta valtavalta asemalta suoraan pilvenpiirtäjinen (tai  vähintään korkeiden "high rise" rakennusten) väliin. Valtava uusi riemukaari, La Grande Arche, on suoraan edessäni. Näin tuon riemukaaren jo edellisen' iltana metrojunan etuikkunasta, mutta vasta seistessäni sen edessä ymmärrän sen mittasuhteet: rakennus on todella korkea (tarkastan myöhemmin rakennuksen korkeuden: se on 110 metriä). Kuljeskelen hetken isolla aukiolla liike- ja toimistokorttelien välissä ja palaan sitten asemalle etsiäkseni keskustaan kulkevan metron.

Avenue des Champs-Elysees
Matkaan taas metrolinjalla 1 kohti Pariisin keskustaa ja hetken mielijohteesta päätän jäädä pois Champs-Elysees - Clemenceaun- asemalla. Päättelen sen olevan ehkä jossain Champs-Elyseen puolivälissä ja uskon sen olevan hyvä paikka jäädä pois, jotta näkisin sen oikean riemukaaren ja silti siitä ei olisi liian pitkä matka kävellä keskustaan Seinen rantaan. Noustessani ylös metron liukuportaita minua odottaa maan päällä täydellinen yllätys: Avenue des Champs-Elysee on kuin mikäkin ihmemaa kirkkaine jouluvaloineen, myyntikojuineen ja ihmisineen. Olen noin 1,5 kilometrin päässä riemukaaresta ja sekin on niin iso, että se näkyy tänne oikein hyvin. Parin kilometrin matkalla koko tuon valtavan leveän kadun reunat ovat täynnä erivärisiä vilkkuvia ja väriä vaihtavia jouluvaloja. Valkoisten myyntikojujen rivit molemmilla puolilla katua näyttävät loputtomilta. Ihmisiä on liikkeellä valtavat määrät. Toki kaikki tämä on sitä kaupallista ja pinnallista joulua, mutta mitä sitten... En kiinnitä huomiota kojuissa myytävään krääsään tai kebabiin ja paellaan, vaan nautin tästä uskomattomasta väriloistosta ja hyvästä tunnelmasta.

Riemukaari ja Avenue des Champs-Elysees
Lähden kulkemaan Champ-Elyseen leveää jalkakäytävää eteenpäin kohti kaukana loistavaa isoa maailmanpyörää. Kuljen luistinradan ohi ja samaan aikaan toisella puolella jossakin puiden yläpuolella lentää joulupukki porojen vetämässä reessä ja hän pysähtyy kertomaan jotain ihmisille... Mietin mielessäni, että olipa hyvä kun lähdin tänään liikkeelle ja että olipa hyvä tuuri kun päätin jäädä metrosta juuri tässä. Nyt olen nähnyt riemukaaren ja Champs-Elyseen ja vieläpä sellaiset "joulumarkkinat", että en ole koskaan elämässäni nähnyt mitään vastaavaa.

Saavun kadun loppuun Concorde-aukiolle, Place de la Concordelle. Täällä on pystyssä tuhansia vuosia vanha egyptiläinen obeliski ja obeliskin taakse on pystytetty (todennäköisesti vain Joulun ajaksi?) valtava, kirkkaasti valaistu maailmanpyörä ja iso joulukuusi. Mietin hetken seuraavaa määränpäätä ja etsin Eiffel-tornin sen huipulla pyörivien valokeilojen avulla. Kuljen Seinen rantaan, hypin yli vilkkaan kadun ja lähden kulkemaan rantaa pitkin kohti Eiffel-tornia. Ylitän joen koristeellisen Pont de Alexandre III- siltaa pitkin ja jatkan edelleen eteenpäin joen toisella rannalla. Tuo yli 300 metriä korkea torni sekoittaa ymmärryksen etäisyyksistä; kuvittelin sen olevan jo aivan lähellä, mutta käveltyäni pari kilometriä, en ole vieläkään päässyt sen juurelle. Torni vaan suurenee ja suurenee joka askeleella.

Tour Eiffel
Lopulta saavun Tour Eiffelin juurelle ja suoraan edessäni kohoava valaistu torni näyttää nousevan taivaaseen asti. Pimeässä illassa näky on todella upea. Kuljen aivan tornin alle ja ihmettelen sen teräsristikkohässäkkää ja myös sen kokoa. Jotenkin en ollut ymmärtänyt kuinka iso tuo torni on. Nyt olisi todella hyvä hetki käydä ylhäällä tornissa, joko toisella tasanteella tai aivan ylhäällä asti, sillä hissiin ei ole lainkaan jonoa. Minulla on kuitenkin nyt niin kylmä ja niin kova nälkä. että päätän jättää tornissa käymisen seuraavaan kertaan. Kello on jo melko paljon ja minun on pian alettava etsiä paluureittiä Suresnesiin ja käytävä vielä jossain syömässä.

Lähden kulkemaan suuren puistoaukion yli Invalidesin suuntaan. Ehdin vain sadan metrin päähän tornista kun kello tulee tasan yhdeksän illalla ja tornin valot alkavat vilkkua. Katselen melkein koko viisi minuuttia kestävän "valoshown" ja jatkan sitten eteenpäin. Ilman lämpötila taitaa olla jo hieman pakkasen puolella ja viima on niin kylmä, että melkein tärisen vilusta. Silti tämä on ollut hieno ilta ja olen nauttinut tästä noin viiden kilometrin kävelylenkistä. Ja tänään muistin sen, mikä eilen jotenkin unohtui... Muistin kävellä Pariisin kaduilla hymyillen, kevyin askelin ja huutaa mielessäni, tai oikeastaan sanoa itsekseni puoliääneen: "Hei, mä oon nyt täällä!"

Suresnes
Palaan takaisin Suresnesiin kahdella metrolla ja junalla. Matka menee melko joutuisasti, mutta silti olen Suresnesissa vasta iltakymmeneltä. Suresnes-Longchampin asemalla ei jää montaakaan ihmistä junasta pois ja pikkukaupungin kadut ovat melkein autiot. Autoliikennettä on on sentään jonkin verran. Koska aamulla on taas aikainen herätys, menen suosiolla syömään samaan paikkaan, jossa kävimme jo maanantaina. Ja se taitaakin olla melkein ainoa paikka, joka on vielä auki tässä kylässä.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kun saan syötyä huomaan olevani ravintolan viimeinen asiakas. Ilmeisesti myös tämä paikka on menossa jo kiinni. Minä olen kuitenkin tyytyväinen ruokaan ja erittäin tyytyväinen tähän iltaan ja kierrokseeni ja hyvillä mielin kaikesta näkemästäni. Minäkin poistun siis ravintolasta ja kävelen tyhjää katua muutaman sadan metrin matkan hotellille. Hotellissa katson vielä  kartassa missä olin illan aikana kulkenut. Mittaan myös etäsisyyksiä: Suresnesista on hieman vajaan 10 kilometrin matka junalla (tram) La Defenseen ja sieltä metrolla Pariisin keskustaan. Kävelylenkkini oli tänä iltana noin viisi kilometriä. Äkkiä niitä kilometrejä kertyy, kun on paljon nähtävää...


> Valokuvablogi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti