torstai 13. joulukuuta 2012

Amelien maisemissa

Suresnes-Pariisi, Ranska, tiistai 11.12.2012

Toinen päivä Ranskassa menee jälleen niin, että vasta kuuden jälkeen illalla on mahdollisuus lähteä tutustumaan Ranskaan ja ranskalaisiin. Päivällä valoisan aikaan ehdin sentään tehdä hyvin lyhyen kävelylenkin ja näen Pariisin korkealta kukkulalta. Ja jo aikaisin aamulla ehdin nähdä bussin ikkunasta ylöspäin kiemurtelevan tien varrelta aivan upean auringonnousun: Koko Pariisin alue näkyi alhaalla muutaman kilometrin päässä, punainen aurinko nousi Eiffel-tornin vieressä ja koko Pariisi oli ohuen, punertavan usvan takana. Ehkä yksi koko elämäni kauneimpia auringonnousuja. Siinä nousevan auringon punaisessa valossa ja usvassa, Eiffel-tornin näkyessä punertavaa tyaivasta vasten, oli helppo ymmärtää miksi Pariisi on aina kiehtonut taiteilijoita, runoilijoita, kirjoittajia, filosofeja, muusikoita tai oikeastaan ihan ketä tahansa ja kaikkia.

Suresnes
Illalla lähden heti vaatteet vaihdettuani suomalaisen ystäväni kanssa matkaan kohti Pariisin keskustaa. Maantietä pitkin Suresnesin pienestä keskustasta on noin kahdeksan kilometrin matka Pariisin keskustaan ja me aiomme käytää matkustamiseen junaa ja metroa. Kävelemme ensin vilkasliikenteistä katua Suresnes-Longchampin juna-asemalle, josta on yhteys La Defenseen kevyellä junan ja raitovaunun risteytyksellä. Olemme juuri ostamassa lippuja automaatilta kun juna jo saapuu asemalle ja kiirehdimme sen kyytiin. Todellisen suurkaupungin meno näkyy heti alkumatkalla, kun tungemme itsemme sisään aivan täpötäyteen junaan. Matka La Defenseen kestää ehkä noin 15 minuuttia ja koko matkan juna on aivan täynnä, vain matkustajista osa vaihtuu matkan varrella olevilla asemilla. Matkan varrelle jäävät Belvederen ja Puteauxin pienet asemat. Olisimme voineet matkata keskustaan taksillakin, mutta minusta on aina mukava kulkea eri paikoissa juuri niin kuin paikalliset ihmisetkin tekevät ja niin tutustuu eri paikkoihin ja kulttuureihin paljon paremmin ja tuntuu mukavalta sulautua hetkeksi jonnekin aivan muualle.

La Defensen asema on valtava risteysasema korkeiden pilvenpiirtäjien alla. Ihmistungoksessa siirrymme juna-asemalta metrolle ja löydämme keskustan suuntaan menevän metron. Tuon ykköslinjan metron pääteasema tässä suunnassa on La Defense ja nyt pääsemme jopa istumaan junan ollessa vielä tyhjä ennen lähtöä. Metro kulkee Seinen yli Pont de Neuillyn siltaa pitkin ja jatkaa siitä edelleen suurinpiirtein Avenue des Champs-Elyseen suuntaisesti eteenpäin. Matkan varrrella ovat mm. Charles de Gaulle-Etoilen, George V:n, Champs-Elysees-Clemenceaun, Concorden, Tuileriesin ja Louvre-Rivolin asemat. Lopulta saavumme Hotel de Villen asemalle, jossa olemme suunnitelleet jäävämme pois. Olen innokas näkemään näitä tunnettuja maisemia ja mietin, näkisinkö ja tuntisinko samoja asioita, kuin millaisen tunteen Amelie-elokuva on saanut minussa aikaan Pariisia kohtaan.

Seine ja Hotel de Ville
Nousemme maan päälle ja ensimmäisenä edessämme on valtava Hotel de Ville, kaupungintalo. Vanha, valtava rakennus on valaistu upeasti ja sen edessä on myös jouluvalaistusta. (Myöhemmin huomaan, kuinka valtava määrä Pariisissa on erilaisia upeita jouluvaloja. Hienoina pitämäni Helsingin jouluvalot kalpenevat niiden rinnalla ja vaikuttavat aivan mitättömiltä). Kuljemme Hotel de Villen ohi kohti Seine-jokea ja kävelemme siltaa pitkin Ile de la Citen saarelle juuri Notre Damen kohdalla. Ennen tuota kuuluisaa kirkkoa poikkeamme nopeasti pienessä putiikissa, joka myy todella edullisesti kaikenlaista turistikrääsää. Notre Damen kirkko on suljettu tältä päivältä, mutta minulle riittää tällä kertaa tuon upean rakennuksen näkeminen ulkopuolelta. Notre Dame on yksi niitä paikkoja maailmassa, josta olen kuullut jo lapsena puhuttavan ja nyt olen senkin viimein omin silmin nähnyt.

Notre Dame
Notre Damelta matka jatkuu toisen sillan kautta pois Seinen keskellä olevalta saarelta. Saavumme Latinalaiskortteleihin ja kuljeskelemme jonkin aikaa ristiin rastiin kapeita kujia. Tämä on juuri sellaista Pariisia, jonka halusinkin nähdä. Alueella on paljon ruokapaikkoja ja myös ihmisiä on liikkeellä paljon. Kierreltyämme aikamme päätämme mennä syömään. Minä olen aina vältellyt kaikenlaisia turistien houkutukseksi suunniteltuja valmiita menu-tarjouksia. Nyt haluan kuitenkin kerran elämässäni testata ovatko ne niin huonoja kuin on niiden maine.

Astumme sisään kujan varrella olevaan viihtyisään pikku ravintolaan ja minä päätän ottaa 10 euron menun. Valitsen alkuruoaksi kinkulla ja juustolla täytetyn pannukakun, pääruoaksi lohipastan ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen. Ruoan lisäksi tilaamme pöytään litran karahvin punaista Pichet-viiniä. Alkuruoka osoittautuu erinomaiseksi ja samoin lohipasta. Myös jäätelö on erittäin hyvää. Ainoa mikä ei ole kovinkaan erikoista, on hieman mehumainen punaviini, mutta muuten ainakin tässä yksittäisessä tapauksessa huhu valmiiden lounaiden surkeudesta osoittautuu perättömäksi. Hinta-laatusuhde on hyvä ja vaikka ruoka nyt ei ihan vie kieltä mennessään, saan kymmenelle eurolle kuitenkin hyvin vastinetta.

Latinalaiskorttelit
Vatsat täynnä palaamme takaisin kadulle, melko kylmään Pariisin talvi-iltaan. Kävelemme seuraavaksi leveälle Boulevard Saint-Germainille ja jatkamme siitä edelleen pienempiä katuja pitkin parin kilometrin päässä olevalle "Invalidikirkolle". Tuolla alueella on ainakin sotasairaala, sotamuseo ja valtava kirkko, jonka sisällä on Napoleonin hauta. Kirkkoon emme valitettavasti pääse tällä kertaa, koska sekin on jo näin myöhään illalla suljettu. Jatkamme matkaa Ecole Militairen eli paikallisen sotilasakatemian ohi ison puistoelueen päähän. Tuon puiston päästä on esteetön näköala vajaan kilometrin päässä olevalle Eiffel-tornille.

Tour Eiffel & Hotel des Invalides
Emme mene tänään lähemmäksi Eiffel-tornia, vaan alamme miettiä paluuta Suresnesiin hotelliin. Matka on pitkä ja kello on jo melko paljon. Palaamme takaisin sotilasakatemian luo ja laskeudumme alas Ecole Militairen metroasemalle. Selvitämme seinällä olevasta metrokartasta reitin "kotikulmille". Kartan avulla selviää helposti reitti ja jatkamme matkaa metron linjalla 8 Concorden metroasemalle ja vaihdamme siellä ykköseen, jolla pääsemme takaisin La Defenseen.

Tuon metrolinjan juna onkin minulle uusi kokemus: Ensimmäinen erilaisuus on kumipyörät, joilla metro liikkuu normaalia pehmeämmin, mutta toinen asia on vielä merkittävämpi. Tämä on nimittäin automaattinen metrolinja, jossa junassa ei ole lainkaan kuljettajaa. Huomaamme tämän vasta kun juna saapuu asemalle ja astumme ensimmäisestä ovesta sisään. Siinä, missä pitäisi istua metron kuljettajan, onkin vain iso ikkuna, jonka viereen pääsee istumaan. Seisomme lähellä ikkunaa ja katselemme kuinka metrojuna kiitää hämärästi valaistussa tunelissa. Silloin tällöin vastaan tulee toisia junia ja jossakin matkan varrella vastaan tulee aavejuna: juna jossa ei ole kuljettajaa, eikä yhtään matkustajaa...

La Defensestä palaamme taas pienen odottelun jälkeen junalla takaisin Suresnesiin. Olemme hotellilla puoliltaöin ja juomme vielä hiljaisessa hotellin aulassa oluet ennen nukkumaan menoa. Olen nyt ensimmäistä kertaa Pariisissa ja tämän illan käynti keskustassa oli mukava kokemus. Jos en olisi koskaan nähnyt Roomaa, ihastuisin Pariisiin välittömästi ja ikiajoiksi, mutta valitettavasti minun on todettava, että Pariisi ei ole samaa kuin Rooma ja että pidän Roomasta paljon enemmän. Toisaalta näitä kaupunkeja ei voi vertailla ja ne ovat todellakin kovin erilaiset. Kyllä Pariisikin on kiehtova ja suuri. Se on viehättävä ja kaunis. Ja ennen kaikkea se on valtavan iso. Jos käy niin, että työ täällä kutsuu ja tulen tänne tänne asumaan puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, tulen kyllä vielä ihastumaan tähän kaupunkiin.

> Valokuvablogi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti