keskiviikko 6. helmikuuta 2013

(16) ti 5.2. Have You Seen a Grey Chevrolet Impala?

USA 16. matkapäivä: tiistai 5.2.

Tämän päivän ohjelmaan kuuluu edelleen joidenkin asuntoon liittyvien asioiden hoitoa ja ilokseni jotkut pitkään kestäneet ja sen myötä pientä epävarmuutta aiheuttaneet asiat järjestyvät lopultakin. Saan siis ilmeisesti lopulta HOA-feen eli yhtövastiketta vastaavan maksun hoidettua ja lopultakin raha ehkä alkaa kelvata tälle yhtiölle... Saan samalla hoidettua myös postilaatikon avaimen ja toisen avainkortin portteihin. Ja tällä kertaa on-site managerin kanssakin on ilo asioida ja hän hoitaa lopulta asiat ystävällisesti ja iloisesti kuntoon.

Ja ihmisten ystävällisyydestä on pakko laittaa tähän kommentti, jonka olen kyllä monta kertaa aikaisemminkin kirjoittanut ja ihmisille sanonut: ihmiset täällä ovat pääsääntöisesti todella ystävällisiä ja avuliaita. Ainahan joukkoon mahtuu kaikkea laidasta laitaan, mutta kyllä ihmisten käyttäytyminen on aivan toisella tasolla kuin esimerkiksi Suomessa (anteeksi vaan jo valmiiksi). Niin monet kerrat tämänkin matkan aikana kaupan kassat tai kahvilan myyjät ovat saaneet minutkin hymyilemään ja hyvälle mielelle. Kun vaan itse muistaa vastata siihen samalla tavalla, niin kaikki hoituu mukavasti.

Stars and Stripes...
Odotellessani avaimien saamista käväisen lähimmällä rannalla uimassa. Menen tänään siis suoraan Palm Beachin yleiselle rannalle, joka sopiikin paremmin lyhyeen käyntiin kuin koko päivän oleiluun ja auringonottoon. Lyhyeen käyntiin se sopii paremmin kahdestakin eri syystä: ensinnäkin parkkimaksu on kohtuullisen iso: $5.00/tunti (kun pysäköinti esimerkiksi Singer Islandilla on ilmaista ja Lake Worthissakin se on vain $2.00/tunti) ja toinen syy on vessojen ja myös suihkujen puuttuminen rannalta. Muutenkin taitaa kyllä olla niin, että sopiva ranta-annos päivässä on noin 2-4 tuntia ja neljä tuntiakin on jo aika paljon.

Palm Beach Municipal Beach
Parin tunnin uimisen ja rannalla istuskelun jälkeen ajelen West Palmin keskustaan (Tässä on siis toisissaan kiinni kaksi eri kaupunikia: City of West Palm Beach ja Town of Palm Beach). Minun on tarkoitus alunperin mennä West Palmin Clematis Streetille, mutta epähuomiossa ajan sen ohi ja kun en viitsi enää kääntyä takaisin menenkin toiseen keskuspaikkaan eli City Placelle. City Place jäljittelee jollakin tavalla italialaista pikku kaupunkia piazzoineen, suihkulähteineen ja niiden keskellä seisova teatteri- ja liikerakennuskin jäjittelee kirkkoa piazzan laidalla. City Place on siisti ja "kliini" ja siellä on paljon hienoja liikkeitä ja valtava määrä ravintoloita ja kahviloita. Nyt kun olen käymässä täällä jo ties kuinka monetta kertaa. alan pikku hiljaa pitää tästäkin paikasta. Värikäs ja kaunis paikka. Tännehän pitää joskus tulla vaikkapa syömään. Nyt tyydyn vain Starbucksin kahviin ja donitsiin. Käyn myös Macy's- tavaratalossa, vaikka tiedänkin, että se ei vaan jotenkin oikein ole "minun liikkeeni".

City Place, WPB
Auton kanssa olen tehnyt täällä nyt sellaisen havainnon, että hukkaan sen aina ja joka päivä... Olen hyvä suunnistamaan, ilmansuunnat ovat päässä kuin linnulla ja yleensä en koskaan eksy missään, en ainakaan pitkäksi aikaa. Mutta autoni onnistun hukkaamaan; jotenkin ajan sen vaan jonnekin huolettomasti parkkiin miettimättä yhtään minne se tuli jätettyä. Ja sitten kun palaan puolen tunnin päästä vaikkapa kaupasta, alkaa aina sama etsiminen. Ja täällä parkkipaikat eivät ole ihan pieniä... Esimerkiksi Sawgrass Mills on sellainen paikka, että jos unohtaa minne autonsa jätti, siitä saattaa tulla monen kilometrin pituinen etsiskelylenkki.

Okeechobee Boulevard
Asunnolla pikku häiriötä aiheuttaa yläkertaan muuttaneiden asukkaiden pieni räksyttäjä. En nyt sano suoraan mitä siitä ajattelen, etten suututa ketään koiranomistajaa, mutta jos tuo jatkuu vielä seuraavalla käynnillä, pitää yrittää hienovaraisesti tehdä jotain asialle. Räksytys nimittäin saattaa kestää toisinaan pari-kolme tuntia henkeä vetämättä ja viime yö oli ensimmäinen kerta kun sitä kuuli yölläkin. Kyseessä näyttäisi olevan pieni koira ja vielä keskenkasvuinen; kovasti toivon, että se oppii olemaan yksin kotona haukkumatta, kuten sen täyskasvuinen kumppani. Muuten olen yhä tyytyväisempi tähän paikkaan ja tämän talon sijainti tässä peräti 20 talon yhteisössä on paras mahdollinen. Myös tämä asunto sijaitsee talossa todella hyvässä paikassa. Olen myös huomannut, että tämähän taitaa olla oikein turvallinen ympäristö: eräänä päivänä joku sheriffi tästä rapusta oli juuri lähdössä töihin ja tänään näytti yläkertaan kotiin tulevan poliisi. Ja vielä joku virkapukuinen nainenkin oli tänään koiraa ulkoiluttamassa.

Eilen illalla luulin hukanneeni rakkaan ruskea-mustan shemagh-huivini, siis sellaisen "arabi-huivin". Olihyvä ettei minulta päässyt itku. Tunne oli aivan varmasti ihan sama, kuin pikkulapsella, joka on hukannut rakkaan nallekarhunsa. Rahallista arvoa huivilla ei ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Ehkä mikään vaatekappale ei koskaan ole ollut minulle yhtä tärkeä. Huivi on muisto syksyn 2011 Rooman keikalta ja siihen liittyy paljon kaikenlaista minulle tärkeää... Luulin unohtaneeni huivin Amtrakin junaan, mutta tänään löydän sen omituisesta matkalaukun lokerosta ja ilokin on aivan kuten pikkulapsella, joka on löytänyt rakkaan nakkekarhunsa.


Palm Beach Municipal Beach
Flunssan alku taisi mennä ohi, mutta muuten minulla on tänään vähän huono olo. Epäilen sen tällä kertaa johtuvan yliannoksesta aurinkoa: kaksi tuntia rannalla ja sen jälkeen vielä reilu tunti auringossa juuri kuumimpaan aikaan keskipäivällä taisi tehdä nyt tehtävänsä. Tällaista tämä on; pohjoisen asukas Siperian kainalosta kun yrittää lyhyessä ajassa ottaa kaiken irti ja imeä aurinkoa, rusketusta ja D-vitamiinia koko pitkän lopputalven ja kevään varalle, niin huonostihan siinä käy... Lopulta... Tähän asti on mennyt kyllä hyvin, pidän lämmöstä ja auringosta ja niin se kuitenkin on, että ei lämmin luita riko...

Ehkä huono olo johtuukin siitä, että poislähtö lähenee. Illalla kun käyn vielä kaupassa alkaa taas jo ahdistaa. Kyllä näitä lämpimiä, pimeitä iltoja ja ajeluita palmujen reunustamilla teillä tulee taas ikävä.


West Palm Beach, Palm Beach County, FL, USA

Valokuvat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ YHDYSVALTOIHIN MATKUSTAVILLE

Palataanpa aivan vuoden alkuun… Niin se vuosi vaihtui taas tälläkin kertaa Suomenlinnassa. Ja tämä vuosi alkoi sellaisella säällä, että minu...