sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Noakin Arkki - Elämää Suomenlinnassa

On ehkä väärin sanoa, että talven jälkeen elämä palailee Suomenlinnaan, koska täällä on nykyään paljonkin elämää ympäri vuoden. Sanon kuitenkin siitäkin huolimatta, että elämä palailee talven jälkeen Suomenlinnaan; se palaa lokkeina, jotka taas saapuneen kevään merkkeinä iltaisin kirkuvat Paraatikentällä ja hanhina, jotka kaakattavat nurmikoilla. Mustarastaatkin laulavat taas. Elämä palaa kun ruoho alkaa pian taas vihertää ja puihin ja pensaisiin ilmestyy silmuja ja vihreitä lehtiä. Kuukauden päästä syreenitkin jälleen kukkivat. Elämä palaa myös turistien muodossa: yhä enemmän ihmisiä alkaa näkyä tämän kylän raiteilla ja pian lautoissakin alkaa olla taas tungosta. Elämän palaaminen näkyy venerannassa ja rantakallioilla ja se näkyy kaupassa ja kahviloissa. Terasseillakin alkaa taas pian olla elämää. Se näkyy kaikkialla ja se kaikki on taas tervetullutta pitkän ja kylmän talven jälkeen. Se saa myös ajatukseni palaamaan taas jonnekin menneisiin, menneisiin keväisiin ja kesiin täällä Suomenlinnassa. Kaikkeen mukavaan ja myös kaikkeen, mitä ikävöin ja kaipaankin.


Vappukin on taas kerran onnellisesti takanapäin. Ja ihan hyvä tämän vuoden Vappu olikin. Vietin Vapun päivää tänä vuonna naapurini kanssa Suomenlinnassa ja nautimme hänen luonaan viitisen tuntia kestäneen kolmen, tai tarkalleen ottaen kai neljän, ruokalajin lounaan. En yleensä kirjoittele tai valokuvaa ruokajuttujani tänne blogiin tai facebookiin, eikä niissä nyt niin paljon kirjoittelemista olekaan, mutta nyt teen pienen poikkeuksen. Suomenlinnan Vappulounaaseemme kuului parsaa ja prosciutto-kinkkua bearnaise-kastikkeella, pippuripihviä uusien perunoiden ja brandy-kermakastikkeen kanssa sekä juustoja ja suklaaleivokset. Kaiken tämän kanssa nautittiin riittävä määrä kuohuviiniä, valkoviiniä, punaviiniä sekä brandyä ja kahvia. Ruokalajien välissä oleilimme takapihalla ja katselimme ihmisiä leikkipuistossa ja sen ympärillä. Tavallisia turisteja, valkolakkisia Vapun juhlijoita, naapureita ja puistossa leikkiviä lapsia. Vapun päivä oli kerrankin aurinkoinen ja melko lämminkin. Ainakin auringossa.


Meidän kotitalomme, Noakin Arkki, on rakennettu 1700-luvun loppupuolella laivaston upseerien asuinrakennukseksi.Se on yksi harvoja kokonaan asuinkäyttöön 1700-luvulla rakennetuista taloista Suomenlinnassa ja sen ensimmäisiä asukkaita olivat laivaston upseerit perheineen. Rakennus oli ensimmäinen Ison Mustasaaren keskelle suunnitellun monumentaalisen Armeijan Laivaston Linnapihan rakennuksista ja se jäi myös viimeiseksi... Valtavaa linnoituksen pääaukiota ei koskaan rakennettu valmiiksi. Tästä suunnitelmasta johtuen talosta on kuitenkin käytetty myös nimeä Itäinen Siipirakennus. Rakennuksen kirkonpuoleinen julkisivu on koristeellinen ja vastakkainen puoli koruttoman yksinkertainen. Molemmissa päissä on nk. upseeripaviljongit ja rakennuksen keskiosa koostuu keskellä kulkevasta käytävästä ja sen varrella olevista huoneista. Rakennuksen katolle oli alunperin tarkoitus tulla balusteri-kaiteet ja sadeveden keräysjärjestelmä, mutta ne korvattiin kuitenkin rakennuksen korottamisen jälkeen satulakatolla. Rakennuksen arkkitehtuurissa on nähtävissä vaikutteita hovi-intendentti Carl Hårlemanilta ja sen suunnitteluun osallistui myös A.E. Gete.

Alunperin rakennuksessa asui siis Armeijan Laivaston upseereita perheineen. Perheet asuivat käytävän varrella olevissa huoneissa ja muutama perhe jakoi yhteiskeittiön. Sotavankileirin aikana rakennus oli käytössä vartiopataljoonan ja siviilivartioston kasarmina, paikallismajurin miehistön kansliana, varastona ja upseerien asuntoina. Lisäksi sinne oli sijoitettu kirjasto, satamakonttori ja reviirisairaala. Myöhemmin rakennus on ollut puolustushallinnon henkilöstön asuntoina ja nykyään sitä asuttavat niin Puolustusvoimien työntekijät perheineen kuin muutkin Suomenlinnan Hoitokunnan vuokralaiset.


Noakin Arkki sai kaukolämmön vasta 1980-luvun lopulla. Siihen asti se oli puulämmitteinen. Puita säilytettiin alakerrran kellariholveissa. Lämmin vesi rakennukseen saatiin vasta suuren, useita vuosia kestäneen peruskorjauksen yhteydessä 2000-luvulla. Ensimmäisen viiden vuoden aikana tässä talossa asuessamme meillekin tuli asuntoon vain kylmä vesi. Saman peruskorjauksen aikana muutama vuosi sitten kaikki asunnot peruskorjattiin huolellisesti vanhoja materiaaleja, tyylejä ja työtapoja käyttäen ja eri asuntoihin ja eri huoneisiin säilytettiin erilaisia sisustustyylejä. Samassa yhteydessä kunnostettiin myös savupiippuja niin, että jokaisessa asunnossa on yksi toimiva tulisija. Nykyään asunnot ovat hyväkuntoisia ja viihtyisiä, nykyaikaisia asuntoja, joissa kuitenkin kaikkialla on nähtävissä rakennuksen ikä ja yli 200-vuotinen historia. Esimerkiksi kaikki oman asuntomme ulko- ja sisäpuolen kiviseinät ovat lähes metrin paksuiset, lattiana ovat vanhat, paksut lankut ja eteiskäytävä on kaunis holvikaari. Asunnossamme on myös säilytetty vanha tiilinen puuhella sekä kaksi pönttöuunia (toinen toimiva).


Tämän matkablogini yhtenä ideana oli kirjoitella matkojen välissä pientä blogia Suomenlinnasta ja nyt olen saanut sen edes jollakin tavalla alkuun. Suomenlinna on heti Linnanmäen jälkeen koko Suomen toiseksi suosituin turistikohde ja siksi se mielestäni sopii aiheena matkablogiin erinomaisesti. Satoja tai varmasti jopa tuhansia kertoja minulta on kyselty millaista täällä on asua ja haluaisin nyt yrittää vastata siihen vähän laajemmin tämän blogin kautta. Ja monet monet kerrat olen kuullut lautalta purkautuvien ihmisten joukosta nuo peruskysymykset: "Missä se linna on?" ja "Voiko täällä oikeesti asua"?" ja tulen niihinkin kysymyksiin tässä blogissa vielä vastaamaan. Itse olen ollut nyt tällä turistimatkalla 13 vuotta ja 14. vuosi on lähtenyt käyntiin. Vaikka uutuudenviehätys ja -innostus on jo aika päiviä sitten suureksi osaksi kadonnut, viihdyn täällä silti aivan yhtä hyvin kuin ensimmäisenä asuinvuotenakin ja olen edelleen todella onnellinen ja iloinen ja myös hyvin ylpeä tästä asuinpaikasta.


Palaan nyt hetkeksi takaisin tähän vuoteen ja Vappuun. Juuri Vappuna minulla ja pojallani nimittäin tuli täyteen 13 vuotta Suomenlinnassa; Vappuna vuonna 2000 häärin ensimmäisen kerran täällä, tässä samassa talossa, mutta eri asunnossa, siivousvälineiden kanssa ja heti Vapun jälkeen muutimme ensimmäiseen Suomenlinnan kotiimme. Ensimmäisessä asunnossamme Noakin Arkin neljännessä kerroksessa asuimme melkein viisi vuotta. Sen jälkeen asuimme puolisen vuotta Kurtiinitalossa, joka on osa Paraatikentän sivustalla olevaa pitkää, Sadan Metrin Taloksi kutsuttua rakennusta. Tämän jälkeen asuimme reilun vuoden bastioni Bielkessä (myös osa Sadan Metrin Taloa) ja reilut kaksi vuotta aivan  venerannan lähellä talossa C58. Sieltä muutimme viidenteen asuntoomme ja samalla taas takaisin Noakin Arkkiin kesällä 2009. Pian meillä tulee siis neljä vuotta täyteen nykyisessä asunnossa, jota on joskus kuuleman mukaan kutsuttu nimellä Lastentarha. Juuri eilen kun olin jonkin aikaa muuttotalkoissa eräiden ystävien luona, mietin tuota omaa viimeistä muuttoani ja sitä seurannutta aikaa ja kivaa kesää. Muutto sujui mukavasti naapuriavulla ja varsinkin viikko jälkikäteen tehty varaston muuttopäivä on jäänyt erityisesti mieleen. Se oli hyvää aikaa ja siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Myös seuraava kevät ja kesä Noakin Arkissa jäi mieleen ja kaiken kaikkiaan tähän asuntoon liittyy paljon mukavia ja kivoja muistoja.


Olemme asuneet niin kauan Suomenlinnassa, että toki tähän aikaan mahtuuu kaikki mahdolliset tunteet ja muistot hyvien ja huonojen väliltä. Tähän aikaan mahtuu aivan tavallista elämää kaikkine kiemuroineen, turhine ja myös välttämättömine hankaluuksineen ja paljon asioita tekisin nyt ihan toisin, mutta kaiken kaikkiaan minulla on täältä eniten hyviä muistoja ja Suomenlinnan aika tulee aina säilymään mielessä suurimmaksi osaksi hyvänä aikana. Erityisesti tietyt ajanjaksot vuosien varrella ja erityisesti viime vuodet ovat olleet niitä parhaita. Upeat, kaikinpuolin kauniit kesät 2009 ja 2010. Ne eivät unohdu koskaan. Ne olivat elämäni parasta aikaa. Samoin kesä 2002, jonka vietin kokonaan yksin Suomenlinnassa ja maailmalla. Myös pari viime vuotta ovat olleet tasaisia ja rauhallisia ja elämä on ollut vakaata, vaikka menoa ja tekemistä onkin riittänyt. Jos ajattelen koko tätä aikaa, olen ollut onnellinen ja tyytyväinen Suomenlinnassa ja tämä on ollut hyvä paikka asua. Kun täältä joskus jonnekin muutan, muutan haikein mielin, mutta tuhannet mukavat muistot ja mielikuvat mukanani.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti