torstai 27. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhlaa

Suomenlinna on taas niin täynnä elämää; turisteja tutustumassa historiaan ja vanhoihin rakennuksiin, suomalaisia pikinikillä ja päiväkävelyllä ja kesäteatterissa "Robin Hoodin sydän" vetää yleisöä saareen. Lämpiminä kesäpäivinä ja -öinä tämä paikka on vertaansa vailla tässä maassa ja usein ulkona kulkiessa onkin sellainen tunne kuin olisi lomamatkalla jossain aivan muualla. Parhaita ovat nämä päivät, jolloin aurinko paistaa ja lämpötila nousee lähelle +30 astetta. Tuollaisina päivinä (ja iltoina ja öinä) en tiedä mitään parempaa Suomessa, kuin kuumat rantakalliot tai muut Suomenlinnan rannat. Vastakohdan tälle lämpimälle lomasaarelle voi nähdä talvella ja silloin tämä maisema on parhaimmillaan kun maassa on lunta ja avoimesta merestä nouseva vesihöyry jäätyy puiden oksille kauniiksi kuuraksi. Talvi on sekin usein täällä kaunis, mutta silti vaihtaisin sen ikuiseen kesään. Minä olen kesäihminen ja nyt tällä hetkellä en halua edes ajatella talvea...

Keskikesän juhlaa on taas vietetty Suomessa ja omalta osaltani se meni pienen kotimaanmatkan merkeissä. Juhannusjuhlaan liittyi meillä muitakin juhlanaiheita. Oma poikani, jonka kanssa olen kaksivuotiaasta asti elänyt ja asustellut ei ole enää lapsi, vaan hän täytti 18 vuotta jo kesällä 2010, mutta nyt juhannusviikonloppuna hän saavutti 21 vuoden rajapyykin. Hän on nyt siis täysi-ikäinen myös esimerkiksi USA:ssa ja seuraavalla kerralla voimmekin jo mennä yhdessä vaikkapa istumaan oluelle terassille käydessämme "amerikankodissa". Hän saavutti myös toisen tärkeän rajapyykin ja kotiutui kunnialla suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen Karjalan Prikaatista. Mieltä lämmitti vielä tieto hyvästä pärjäämisestä ja jaksamisesta, kovasta kunnosta ja motivaatiosta ja niitä seurannut kiitettävä arviointi palvelustodistuksessa. Näin ollen me juhlimme juhannuksena keskikesän juhlaa, syntymäpäiviä ja kotiutusta.

Juhannuksen kotimaanreissu oli pitkästä aikaa autoreissu. Ajelimme vuokra-autolla Sastamalaan omalle mökille ja vietimme siellä koko juhannusviikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Mökkimme sijaitsee Kokemäenjoen rannalla noin 6km etäisyydellä Sastamalan pienestä keskustasta. Oikeastaan joki on kyllä hieman väärä ilmaus, sillä Kokemäenjoki on tällä kohdalla leveä, hyvin hitaasti virtaaava järvi, jonka nimi on Rautavesi. Mökki on melko pieni ja vaatimaton, mutta sellaiselle, joka ei kaipaa mökillä mikroaaltouuneja, pesukoneita ym. kodinkoneita ja -välineitä, se on aivan riittävän kokoinen ja riittävästi varusteltu. Kesämökit kuuluvat suomalaiseen kotimaanmatkailuun ja elämäntapaan ja monet hakevat mökkeilystään juuri jonkinlaista pientä askeettisuutta, joka erottaa mökin kodista ja arkielämän lomailusta ja vapaa-ajasta. Siihen tarkoitukseen tuo mökki onkin mitä mainoin. Mökkielämän huonoina puolina koen sen, että mökistä tulee hekposti työsiirtola ja harvat mökkipäivät pitäisi käyttää mökin ja ympäristön kunnostamiseen ja ylläpitoon. Tällä reissulla emme kyllä juuri ehtineet töihin ryhtyä, vaan lyhyt aika meni nopeasti grillaillessa, saunoessa ja uidessa.

Mökkimme lähellä on yksi suosittu matkailukohde ja turistinähtävyys: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko ja siellä poikkesimme pikaisesti tälläkin reissulla. Tunnetuksi kirkko on tullut Mauri Kunnaksen kirjoista ja 1997 tapahtuneesta tuhopoltosta, joka tuhosi kirkon täysin, kivi- ja tiiliseiniä lukuunottamatta. Kirkko on myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko ja se on rakennettu 1500-luvun alussa talkoovoimin paikalla aikaisemmin sijainneen puukirkon tilalle. Kirkon 1700-luvulla valmistunut uusittu, arvokas sisusta paloi kokonaan tuhopoltossa. Sekä sisusta että paanukatto korjattiin talkoovoimin. Kaksi taiteilijaa maalasi korjatun kirkon sisustukseen hyvin huomiota herättävät maalukset, jotka ovat nostattaneet paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Itse pidän maalauksia suurimmaksi osaksi hienoina, mutta kun itse muistan vielä upean, historiallisen, aidon sisustuksen, en oikein osaa sanoa kuuluvat nuo modernit maalaukset tuohon keskiaikaiseen kirkkoon vai eivät... Joka tapauksessa kirkko on upea ja se sijaitsee todella kauniilla paikalla Rautaveden rannalla. Suosittelen käyntiä, jos lähistöllä satutte liikkumaan.

Poikkesimme lauantai-iltana myös Ellivuoressa, jossa järjestettiin taas juhannuksen perinteinen kolmipäiväinen rock'n'roll jamboree. Minä olen tämän kesän aikana tavannut yllättävän paljon vanhoja ystäviä laidasta laitaan mitä erilaisimmissa merkeissä; osan olen nähnyt vain parin-kolmen vuoden tauon jälkeen, mutta osan jopa 20 vuoden tauon jälkeen. Myös Ellivuoressa käynnistä parhaiten jäivät mieleen monet ystävät, joita oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja joiden kanssa oli ilo taas jutella. Pikkuisen outoja tuntemuksia tosin herätti se, kuinka taas huomasin, että pari vuotta sitten onkin yhtäkkiä pari kymmentä vuotta sitten. Itse tapahtumaan emme päässeet sattuneista syistä osallistumaan, mutta pari tuntia vierähti nopeasti parkkipaiakalla, hotellin pihamaalla ja aulan levykaupassa. Takaisin mökille ajelimme maalaisteitä kauniissa kesäillassa.

Näyttää siltä, että vieläkään en pääse kirjoittelemaan varsinaista matkablogia, en sellaisena, kuin tämän olin ajatellut eli koti-Suomessa kökötän edelleen... Vieläkään ei ole mitään tietoa koska pääsen seuraavan kerran matkaan ja nyt tämä reilun neljän kuukauden paikoillaan olo alkaa jo melkein ahdistaa. Onneksi olen taas päässyt jonkin verran merelle ja lisää merielämää on tiedossa. Omalla veneelläkin olisi tarkoitus suunnata tulevana viikonloppuna pikku veneretkelle Helsingin edustan saariin. Myös mökkireissu Sastamalaan toi kaivattua piristystä. Pientä reissua ulkomailllekin tälle kesälle vielä suunnittelen ja olen taas selaillut nettiä ja etsinyt halpoja lentoja Roomaan tai Venetsiaan. Olen myös haeskellut majoitusta Senigalliasta, Adrianmeren rannalta, koska toiveena on edelleen päästä edes pariksi päiväksi mukaan Senigallian Summer Jamboree- tapahtumaan ja jatkaa siitä sitten jonkilaiselle pienelle Italian kiertueelle. Jotain työreissuakin saattaa olla tiedossa syksyllä, mutta siitä ei ole vielä minkäänlaista varmuutta. Viimeistään talvella onkin sitten tarkoitus lähteä taas USA:n kotiin, mutta mitään ei ole vielä senkään suhteen lyöty lukkoon.

> Valokuvia juhannusviikonlopulta

-----------------------------------------------

Tätä matkablogia on nyt luettu 5660 kertaa. Yhtään kommenttia ei ole vielä jätetty, vaikka noinkin monta lukijaa on sivuilla käynyt. Facebookissa joku sentään on jotain kommentoinut tai edes tykännyt blogista. Erittäin tyytyväinen kuitenkin olen siihen, että lukijoita on löytynyt noinkin paljon! Muista sivuista sen verran, että YouTube-videoita on katsottu 51 288 kertaa ja kuvia flickr-albumeissa on katseltu 48 470 kertaa. Erittäin mukavaa nähdä, että sekä tekstit, videot että kuvat kiinnostavat ihmisiä.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Syreenien aikaan - Elämää Suomenlinnassa

Elämää Suomenlinnassa, kolmas osa... Ei vieläkään mitään muita reissuja tiedossa ja taas aikaa kirjoitella muutama sana tästä minua ympäröivästä matkakohteesta.

Suomenlinnassa riittää nykyään kävijöitä ympäri vuoden, mutta jo huhtikuun lopulla täällä alkaa kuitenkin selvästi vilkastua. Toukokuussa alkaa olla jo ajoittain jopa pientä ruuhkaa, kun luokkaretkeläiset, päiväkotiryhmät ja työpaikkojen iloiset seuraleikkien leikkijät valtaavat saaret... Touko- kesäkuun vaihteessa turistirumba pyörii jo melkein täysillä ja vilkkainta aikaa on heinä- elokuu. Elokuun alkupuolella koulujen jo alettua ja ihmisten palattua töihin suomalaisen enemmistön tilalle tulevat Välimeren maiden turistit. Ainakin minulle tämä erilaisten aikajaksojen vuorottelu on mukavaa vaihtelua: syksyllä kun Suomenlinna hiljenee, tuntuu siltä, että voi hetkeksi huokaista ja rauhoittua ja saaret jäävät asukkaille. Kesä tuo sitten taas tullessaan ihmismassat ja on vaihteeksi mukavaa, kun kaikkialla on ihmisiä ja paikka on täynnä elämää.

Kolkon ja viileän kevään jälkeen koittaa ehdottomasti paras aika Suomenlinnassa. Paras aika koko Suomessa. Kesäkuut ovat usein olleet vielä viileitä, mutta heinä- ja elokuut kauniita ja lämpimiä. Kesät 2009 ja 2010 olivat todella lämpimät ja aurinkoiset ja sen jälkeen vielä kesä 2011 oli sekin kohtalainen. Viime vuonna kesää ei sitten oikeastaan koskaan edes tullut kunnolla ja kesä oli viileä ja harmaa. Tänä vuonna kevät lähti hitaan alun jälkeen liikkeelle nopeammin kuin koskaan. Kevät oli pitkään kylmä ja kolkko, mutta toukokuun lopulla kaikki muuttui. Kylmä kevät muuttui täydeksi kesäksi yhdellä rysäyksellä. Tähän mennessä loppukevät ja kesän alku on ollut uskomattoman lämmin ja aurinkoinen. Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntainakin lämpötila Suomenlinnassa oli vielä illalla seitsemän jälkeen +25 astetta! Viime kesänä lämpötila ei noussut kertaakaan hellelukemiin.

Vielä hetki sitten Suomenlinnassa viileän meren keskellä ei ollut missään vihreää ja sitten kaikki muuttui lähes yhdessä yössä. Nyt kaikki on kauniin vihreää, puut ovat täydessä lehdessä ja ruoho kasvaa vauhdilla. Kaunein vuodenaika on juuri meneillään: kaikki violetit ja valkoiset, tuoksuvat syreenit ovat kukassa. Myös kirkkaan keltainen ukonpalko kukkii hiekkavalleilla ja keltainen meri lainehtiii kauniina. Kun puhutaan Suomen ankarasta ilmastosta ja kaamoksesta, yleensä puhutaan vain pimeyden vaikutuksista ihmisiin. Pimeyden ja ehkä kylmyyden. Itse huomaan kuitenkin nyt jälleen kerran luonnon herätessä kolmannen hyvin tärkeän asian: kun ruska on syksyllä ohi, tämä maa on yli puoli vuotta täysin väritön. Monta kuukautta värien sijaan kaikki on vain mustan ja valkoisen välisiä erilaisia harmaan sävyjä ja se on masentavaa. Nyt kun kaikki alkaa olla vihreää, kukat kukkivat eri väreissä ja meri ja taivaskin ovat taas kauniin sinisiä, kaikki tuntuu paljon mukavammalta.

Kesän turistivirtojen mukana saareen ajautuu tietysti aivan kaikenlaista kansaa laidasta laitaan. Suurin osa ihmisistä on onneksi hyväkäytöksistä ja mukavaa väkeä. Tavalliset turistit, ovat ne sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia, osaavat kyllä yleensä käyttäytyä. Roskat löytävät tiensä roskiksiin, juomatölkit kerätään siististi kasaan tai muovikassiin kerääjiä varten, ihmiset ovat hyväntuulisia matkalaisia ja kaikki sujuu yleensä suuresta väkimäärästä huolimatta mukavasti. Toki tavalliset turistitkin saattavat joskus eksyä talojen pihoille ja jopa sisälle tai heistä aiheutuu ikäviä jonoja kauppaan ja lautoille, mutta se kaikki on normaalia, suosittuun turistikohteeseen kuuluvaa ja se asukkaiden vaan on kestettävä. Poikkeuksiakin tietysti mahtuu joukoon ja pakko on sanoa, että ne epämiellyttävät, huonokäytöksiset ja ikävät ihmiset ovat pääosin suomalaisia. Tähän ainakin minulle ei-toivottujen turistien joukkoon mahtuu ehkä myös jokunen virolainen ja jokunen venäläinen, mutta pääosin roskaavat, pulloja rikkovat ja öykkäröivät ihmiset ovat suomalaisia. Kaljakassiturismi on täällä yksi negatiivisista puolista, mutta se ei ole kuitenkaan yleensä niin häiritsevää, että pilaisi oman tai muiden ajanvieton Suomenlinnassa. Varmasti 98% ihmisistä käyttäytyy hyvin ja vain 2% tuo mukanaan ongelmia. Tosin tuo 2% joukko on tietysti se kaikkein näkyvin ja kuuluvin...

Kesä tuo mukanaan myös sen mukavan asian, että monet suljetut ovet avautuvat. Ravintolat, kahvilat ja museot ovat auki ja monenlaista syötävää ja juotavaa löytyy helposti. Löytyy helposti, jos on liikkeellä oikeaan aikaan... Yksi miinuspuoli näissä kahviloissa ja ravintoloissa on se, että ne ovat auki aivan liian vähän aikaa; suuri osa vain keskipäivästä iltapäivän loppuun tai alkuiltaan. Kun ilta tulee, voi ruoan tai edes kahvin löytäminen tuottaa todella tuskaa ja ainoiksi vaihtoehdoiksi saattaa jäädä Siwa tai paluu keskustaan. Tämä on oikeastaan niin iso asia, että se paikallisena asukkaana jopa hieman hävettää ja harmittaa turistien puolesta. Myös hintataso on melko korkea, mutta kun ajattelee tämän paikan merkitystä ja arvoa turistikohteena, mutta toisaalta nuo hinnat eivät kuitenkaan ole mikään kovinkaan suuri ihmetyksen aihe ja pahemminkin ehkä voisi vielä rokottaa...

Kahviloita on monta ja minun oma suosikkini on ehdottomasti Cafe Piper Susisaarella. Myös Cafe Vanille on kodikas ja idyllinen. Muita hyviä kahviloita ovat Nukkemuseon kahvila ja Cafe Jääkellari. Ruokapaikoista suosikkini on Yläkerho (Ylis), joka on hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomainen. Hieman kalliimpi, mutta hyvä vaihtoehto on vierasvenesatamaan kuuluva Valimo. Myös Panimo ja Cafe Chapman tarjoavat ruokaa. Aivan Kustaanmiekan kärjestä löytyy pizzeria Nikolai ja ravintola Walhalla, mutta niissä en ole käynyt pitkään aikaan, koska kumpikaan ei tällä hetkellä juurikaan ole asukkaiden suosiossa... Jos menen täällä terassille oluelle tai vaikkapa siiderille, menen luultavasti vierasvenesatamaan Valimolle. Muita vaihtoehtoja ovat Ylis, Panimo ja Chapman. Jos ne ovat auki... Se sivulause pitää lisätä melkeinpä jokaiseen ravintolaan ja kahvilaan. Toki täältä on helppo ja nopea siirtyä tarvittaessa Helsingin keskustaan, niin turistin kuin asukkaankin.

Parasta Suomenlinnan kesässä ovat kauniit kesäillat ja uskomattoman upeat auringonlaskut. Auringonlaskun aikaan rantakallioilla on yleensä jo melko hiljaista rauhallista ja itse istun usein iltaisin Länsi-Mustasaaren kallioilla tai Ison Mustasaaren rannassa, penkeillä lähellä lauttarantaa. Viivyn usein pimeän tuloon asti ja vielä sen jälkeenkin. Tietysti oma vene on myös mukava paikka auringonlaskun aikaan ja venerannan rauha kesäiltana on sekin asia, jota nytkin kaipaan (tällä hetkellä ulkona tuulee ja on sateisen harmaata). Jos vesi on riittävän lämmintä, yksi tärkeimmistä kesäharrastuksistani on iltauinti Länskärillä eli Länsi-Mustasaarella. Sen parempaa paikkaa uimiseen ei olekaan: auringon lämmittämät kuumat rantakalliot, uimaportaat ja syvä ranta, kaunis maisema ja auringonlasku veden ja Helsingin kirkontornien takana. Siellä on hyvä istua lämpinä valoisina kesäiltoina ja myös loppukesän lämpinä öinä vaikkapa parin siiderin ja pienen evään kanssa. Toivottavasti sellaisia mukavia kesäiltoja ja öitä tulee vielä monta tänä kesänä.