maanantai 19. elokuuta 2013

(1) 9.8. Summer Jamboree - Senigallia, Marche, Italia


Niin sitä on sitten yksi todella hieno reissu taas tehty. Mukava matka on takanapäin ja sitä voi vielä muistella kirjoittaessaan tätä blogia ja laitellessaan valokuvia. Matkan ehdottomasti tärkein juttu oli Senigallian Summer jamboree, sen vuoksihan matkaan oikeastaan lähdettiinkin. Matkan muita teemoja tai tärkeitä juttuja olivat junat (joilla tehtiin 13 erillistä matkaa) ja frizzante-vesi (jota juotiin helteessä kymmeniä litroja). Ja Italiassa ollessa tietysti maailman paras ruoka ja ravintolat mukavine katuterasseineen... Senigallian lisäksi toinen hieno kokemus oli Venetsia kujineen ja kanaaleineen ja tietysti myös paluu Roomaan tuntui hyvältä. Kuukauden päässä häämöttääkin sitten jo seuraava matka; tulin Italiasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja muutaman tunnin päästä töissä odottikin jo tieto seuraavasta reissusta. Matka siis jatkuu melkein samaa tahtia kuin kahtena edellisenä vuotenakin...

Tänä kesänä olen nukkunut muutamia öitä kahdella eri kesämökillä ja yhdeksän yötä veneessä. Kesä on siis ollut siinä mielessä hyvä, että olen tehnyt edes pikku reissuja ja tehnyt muutakin kuin vaan nököttänyt kotona. Lämpimämpi ja aurinkoisempi kesä olisi minun puolestani saanut kyllä olla, vaikka jotkut ovatkin sitä mielt, että tämä oli säiden puolesta hyvä kesä. Ja ainakin kesä olisi saanut olla huomattavasti pitempi... Tämä kesä on ollut ehkä sellainen keskinkertainen niin säiden puolesta kuin muutenkin; ei mikään loistava, mutta ei huonokaan. Ihan tavallinen, mukava kesä ja on siihen mahtunut paljon todella mukavia ja kivojakin hetkiä. Ehkä joku mökki- tai veneyö on vielä edessä, mutta kesä alkaa nyt kuitenkin olla auttamatta ohi ja katseet kääntyvät pikku hiljaa muutaman viikon päästä edessä olevaan reissuun ja mahdolliseen joulunviettoon ja/tai muutamaan talviviikkoon Floridan kodissa.

Tarkoituksenani oli kirjoitella tälläkin kerralla tätä matkablogia lähes reaaliaikaisena jo matkan aikana, kuten viimeksikin, mutta se kävi mahdottomaksi huonojen tai kokonaan puuttuvien nettiyhteyksien ja huonosti toimivan bloggerin mobiilisovelluksen vuoksi. Ja eipä minulla olisi kyllä ollut edes aikaa kirjoittteluun. Nyt aloitan tämän matkakertomuksen alusta ja etenen päivä kerrallaan näin jälkikäteen ja laitan myös flickr-albumeihin päivittäiset kansiot elo-syyskuun aikana. Senigallian Summer Jamboree- kuvat olen jo saanut ladattua kaikki flickr-sivuille ja ne ovatkin ilokseni saavuttaneet valtavan suosion: jo ensimmäisten päivien  aikana näitä kuvia on käyty katsomassa yli 5 000 kertaa.

1. päivä, perjantai 9.8.2013

Vuosi sitten elokuussa sain mielestäni aivan loistavan idean ja päätin, että tänä vuonna lähdemme festareille Italiaan, jos se vaan mitenkään on mahdollista. Tämä idea osoittautui lopulta vielä loistavammaksi kuin olin uskaltanut edes kuvitella... Tämän vuoden heinäkuussa huomasin, että rahat matkustamiseen löytyisivät minulle ja pojalleni ja myös lomaa voisin ottaa niin, että pääsisimme mukaan edes festarien päätösviikonlopuksi. Olisimme ehkä lähteneet koko viikoksi ilman minun työesteitäni, mutta viikonloppukin kuulosti hyvältä ja niin pääsisimme edes kurkistamaan millaista meno Italiassa on. Niinpä varasin reilua kuukautta ennen matkaa edulliset Norwegianin lennot ja kaikki hotellit matkan varrelle (näistä varauksista ja hinnoista olen kirjoitellut jo aiemmin tässä blogissa). Ajatuksena oli kiertää junalla vähän enemmänkin Italiassa heti festarien päätyttyä. Matkaan lähtisimme poikani kanssa kaksin ja yhdessä myös suunnittelimme reittimme Italiassa. Uusia paikkoja olisivat Ancona, Senigallia, Rimini ja Bologna ja tavallaan myös Venetsia, koska viime käynnillä viivyimme siellä vain muutaman tunnin.

Perjantai alkaa aikaisella herätyksellä, ensimmäisellä Suomenlinnan aamulautalla ja taksimatkalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lentomme on määrä lähteä klo 07.45 ja ehdimme siihen juuri sopivasti kun tilaan meille taksin vastaan Kauppatorille. Helsingin kadut ja Tuusulantie ovat tähän aikaan maanantaiaamuna lähes autiot ja melko autio on myös lentokenttä. Tälläkään kertaa lentoasemalla ei ole mitään tietoa ruuhkista: vaikka on maanantaiaamu, olemme hoitaneet toisen repuistamme lentokoneen ruumaan noin viiden minuutin jonotuksen jälkeen ja turvatarkastuksesta kävelemme taas suoraan läpi. Ehdimme vielä hyvin juoda kupilliset kahvia lähtöportin vieressä olevassa kahvilassa. Lentoaseman hintoja vaan taas hieman ihmettelen tai oikeastaan ihmettelen miksi jotkut kuvittelevat lentokentällä olevan halpaa... Niin kahvilat, ravintolat kuin varsinkin kaikki myymälät ovat todella kalliita. Jos haluat karkkia tai jotain pientä syötävää lennolle, osta se muualta. Juomat toki on pakko ostaa lentokentältä lähtöporttien puolelta, koska niitä ei saa viedä läpi turvatarkastuksesta. Yleensä en juuri mitään evästä mukaan edes varaa, mutta nyt ostamme jotain pientä, koska Norwegianin lippujen hintaan ei kuulu mitään syömistä tai juomista. Eipä sitä näin lyhyellä lennolla kyllä edes tarvitse.

Lennämme puna-valkoisella Boeing B737-800- koneella reilun kolmen tunnin matkan Roomaan, Fiumicinon lentokentälle. Lennämme yli Itä-Euroopan ja saavumme Italian mantereelle jostain Kroatian ja Adrianmeren päältä. Suurin osa matkasta menee joko puoliunessa nuokkuessa tai nettiä selaillessa. Lähes kaikissa Norwegianin uudehkoissa B737- koneissa on ilmainen wifi-yhteys ja käytämme sitä nyt hyväksemme. Koneen paikosta noin puolet on tyhjänä ja nettikin toimii nyt hyvin. Langattomia lähiverkkoja alkaa pikku hiljaa löytyä muidenkin yhtiöiden koneista, mutta Norwegian on siitä harvinainen, että yhteyden käyttö ei maksa mitään. Etsin netistä tietoja Anconan kaupungista, koska näyttää siltä, että Senigallian festarien ohessa meille jää aikaa tutustua myös yöpymispaikkaamme Anconaan

Fiumicinon Leonardo da Vincin lentokentältä matkustamme tutulla Leonardo Express- junalla Roomaan Terminin asemalle, josta jatkamme lyhyen pysähdyksen jälkeen junalla Anconaan Adrianmeren rannalle. Olemme päässeet yksimielisyyteen siitä, kuinka kauan viivymme tänään Roomassa ja millä junalla jatkamme matkaa. Meidän pitäisi olla Anconassa illalla klo 17.30 paikallista aikaa ja noin tunnin päästä siitä meidän olisi tarkoitus jatkaa matkaa Senigalliaan. Käytämme Rooman pysähdyksemme syömiseen. Kävelemme parin korttelin päähän Terminin asemalta ja jäämme heti ensimmäiselle sopivalta tuntuvalle terassille kadun varteen. Syömme tämän reissun ensimmäiset pizzat ja juomme jälkiruoaksi ensimmäiset espressot. Myös 10 päivän mittainen vesikuuri (lukuunottamatta muutamaa olutta ja muutamaa lasillista Prosecco-viiniä) alkaa tästä. En tosin tiedä sitä vielä, mutta edessä on helteiset 10 päivää Italiassa ja yli +30 asteen lämpö vaatii paljon vettä... Jatkuvasti vettä.. Käymme vielä hakemassa juomista junaan ja ostamme junaliput aseman automaatista. Olen jo aikaisemmin tottunut asemalla pyöriviin "tyyppeihin", jotka tulevat auttamaan lippujen ostossa. Tällä kertaa saamme kiusaksemme ehkä noin 30-vuotiaan naisen ja hätistän hänet samantien tiukasti matkoihinsa. Näitä "kerjäläisiä" ei kannata päästä sotkeutumaan automaattiostoksiin, varsinkin kun lippuja ostettaessa käsitellään rahaa tai yleensä pankki- ja luottokortteja tunnuslukuineen.

Löydämme helposti valtavalta Terminin asemalta yli 20 laiturin joukosta Anconaan menevän junan ja nousemme sisään. Juna on ihan tavallinen "nopea lähijuna", Regionale Veloce. Nopeus tarkoittaa ainoastaan sitä, että juna ei pysähdy ihan jokaisella pikku asemalla. Istumme penkeille, mutta pian konduktööri kulkee vaunun läpi ja puhuu pelkällä italian kielellä kovasti jotakin, ilmeisesti hyvinkin tärkeää asiaa, koska kaikki italiankieliset matkustajat keräävät tavaransa ja siirtyvät toisiin vaunuihin. Myös me otamme heistä mallia ja vaihdamme vaunua. Meille selviää nopeasti mistä oli kyse: edellinen vaunu oli todella tukalan kuuma ja vaunu johon siirryimme oli taas mukavan viileä eli ensimmäisen vaunun ilmastointi ei ilmeisesti toiminut lainkaan. Onneksi tässäkin vaunussa on hyvin tilaa ja saamme valloittaa kokonaan itsellemme neljän istuimen ryhmän.

Reilun neljän tunnin junamatka sujuu melko mukavasti, vaikka olemmekin molemmat hieman väsyneitä aikaisesta herätyksestä ja lyhyistä yöunista johtuen. Juna kulkee halki Italian mantereen, rannikolta toiselle ja ison vuoriston, Apenniinien yli (tai oikeastaan ali). Välillä vuoria on oikealla, välillä vasemmalla. Välillä lähellä ja välillä kaukana ja usein kujemme tunnelissa niiden alitse. Minä tuijottelen ulos ikkunasta ja juttelemme välillä poikan kanssa niitä näitä ja suunnittelemme tulevaa iltaa ja tulevia päiviä. Orte, Narni, Terni, Trevi, Foligno, Jesi, Chiaravalle, Falconara Marittima... Monta asemaa mahtuu matkan varrelle. Siellä täällä näkyy vuorien rinteillä pikku linnoja tai kirkkoja tai jopa kokonainen kaunis, vanha kylä. Matkan loppupuolella käyn vessassa ja ihmettelen siinä jaloitellessani pitkän tovin vanhan ajan junaa ja vanhanaikaista vessaa, josta on suora kuilu raiteille. Palattuani istumaan kuulen, että kaikkein kauneimmat maisemat ja hienot vuorenjyrkänteet menivät ohitse sillä aikaa kun minä ihmettelin junan vessaa...

Heti päästyämme perille Anconaan kävelemme juna-asemaa vastapäätä olevaan hotelliin ottamaan vastaan huoneemme. Yövymme Anconassa Adrianmeren rannalla hyvin edullisessa ja vaatimattomassa hotelli Fortunassa. Koska matkan suunnittelu alkoi niin myöhään, meillä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada hotellihuonetta Senigalliasta (netissä olleiden tietojen mukaan festareilla on reilun viikon aikana 200 000 kävijää) ja siksi päädyimme parinkymmenen kilometrin päähän Anconaan. Anconassa hotellimme on siis aivan rautatieaseman vieressä ja samoin Senigalliassa festarien tapahtumapaikka on todella lähellä rautatiesemaa ja junamatkakaan ei kestä kuin reilut 20 minuuttia. Tämä ei siis ole ollenkaan huono ratkaisu ja ainoa ongelma on melko aikaisin takaisinpäin lähtevä illan viimeinen juna.

Anconassa käymme vain tekemässä check innin hotellissa, ostamme läheisestä pikku kaupasta pari pulloa vettä ja jatkamme heti paikallisjunalla Senigalliaan. Pienessä Senigallian kaupungissa järjestetään siis joka vuosi elokuussa suuri musiikkitapahtuma Summer Jamboree. Tämä on nyt jo 14. kerta, mutta meille ensimmäinen. Summer Jamboree mainostaa itseään 40- ja 50-luvun musiikkitapahtumana ja reilun viikon aikana esiintyy 45 noiden aikakausien rock'n'rollia, rhythm & bluesia, swingiä, vanhaa italialaista iskelmää ja big band- musiikkia soittavaa yhtyettä. Ja lähes kaikki esitykset ovat ilmaisia! Tapahtuma on myös paljon muutakin kuin vaan bändejä: se on musiikkia kaikkialla kadunkulmissa ja myyntikojuissa. Se on aiheeseen liittyviä myyntikojuja ja kirpputoria. Se on aiheeseen liittyvää ruokaa ja juomaa. Se on burlesque- esityksiä ja monenlaista muuta oheisohjelmaa. Se on tanssia lukuisilla tanssipaikoilla ja tanssin opetusta. Se on iloisia ihmisiä ja rentoa meninkiä. Se on tyylikkäästi pukeutuneita naisia ja miehiä, joista monet ovat tulleet näyttäymään, olemaan esillä ja poseeraamaan kameroille ja se on myös ihan tavallisia ihmisiä, jotka kaikki ovat täällä pitämässä hauskaa. Ehkä tärkeämpää kuin itse musiikkiesitykset on juuri kaikenlainen vapaa oheistoiminta ja rento ja mukava fiilis, joka näkyy, tuntuu ja kuuluu kaikkialla. Ja koko kaupunkin tuntuu olevan mukana ja elävän hengessä mukana tässä suuressa musiikkitapahtumassa. Ja vielä on mainittava tämän hienon tapahtuman upeat kulissit: pieni Adrianmeren rantakaupunki kapeine kujineen, kaupungin läpi virtaava joki, vanha linnoitus "Giardini Rocca", hiekkarannalla sijaitseva "Rotonda al Mare", palmupuut, vihreät kasvit, aurinko ja meri sekä lämpimät helteiset päivät ja kuumat kesäyöt.
 
Kun astumme ulos junasta ja kävelemme asemarakennuksen toiselle puolelle, olemmekin yhtäkkiä jo keskellä tapahtuma-aluetta. Suuri osa tapahtumista on keskittynyt vanhan linnan, Giardini Roccan ympärille. Linnaa ympäröi valtava määrä kojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista tapahtuman teemaan kuuluvaa vaatetta, kenkää, hihamerkkiä, mekkoa, kyltttiä, tarraa, levyjä ja jopa kitaroita. Kaikkialla soi vanha 50-luvun rock'n'roll ja suuri osa ihmisistäkin on pukeutunut tapahtuman henkeen. Suuri osa ihmisistä on todella panostanut omaan esiintymiseensä ja poikani toteaakin, että jotenkin tämä tyyli ja tyylinmukainen pukeutuminen sopii italialaiselle ihan luonnostaan ja paljon paremmin kuin suomalaiselle. Ja pakko se on itsekin myöntää, että kyllä italialaiset ovat kauniita, komeita ja tyylikkäitä ihan toisella tavalla kuin suomalaiset ja he myös osaavat tuoda sen julki paljon positiivisemmalla ja iloisemmalla tavalla kuin suomalaiset. Enkä halua tällä vähätellä suomalaisia, me olemme ehkä ihan hyviä suomalaisia omalla tavallamme, mutta tässä tapahtumassa on silmiinpistävää, kuinka kauniita naisia, komeita miehiä (vaikka en heitä nyt niin osaakaan arvostella) ja upeita pariskuntia riittää joka paikkaan, katsoo sitten minne tahansa. Mutta myös niitä tavallisia ja ihan kaikenlaisia, täällä voi jokainen olla ihan niin kuin itse haluaa.

Kierreltyämme aikamme ostoskojuja ja ihmeteltyämme yleistä hienoa fiilistä alueella, suuntaamme joen toiselle puolelle, Via Carduccin päässä olevalle West Side Stagelle. Lavalla esiintyy mukavaa ja letkeää swingiä soittava "Five in Love". Yleisöä ei ole mitenkään tungokseksi asti, mutta kadulle viritetty tanssilava on täynnä ihmisiä. Ja he todella osaavat tanssia. Lavalle en uskaltaisi tuossa seurassa ilman tanssikursseja mennä, mutta tavalliset taitamattomat voivat tanssia ihan oman mielensä mukaan esiintymislavan edustalla ja kaduilla. Täällä saa tanssia ja laulaa ja hymyillä ihan missä tahansa... Ja hauska on myös italialainen tapa juhlia: totean pojalleni jossain vaiheessa iltaa, että "Katso nyt. Vaikka on perjantai-ilta, niin jäätelöbaariin on pitempi jono kuin kaljahanoille..." Ja tämä näkyy myös siinä, että ihmiset käyttäytyvät hyvin: missään ei ole riidanpoikastakaan, tappelusta puhumattakaan ja silti kaikilla on hauskaa. Otan kyllä itsekin oluen terassilla poikani syödessä ja juon olutta myös päälavan alueella (jossa on kaljamyynti), eikä kukaan katso pahasti, mutta missään sikahumalassa ei täällä ihmisiä näe. Ketään ei myöskään näe oksentamassa, kuseksimassa tai vääntämässä muita ulosteitaan kadunkulmalla tai pensaan juurella... Ehkä kansa, jolla on jo vuosituhansien historia sivistyneenä, oppineena ja korkealle kehittyneenä kansana ja jossa on eletty kehittyneen nykyihmisen elämää on kehittynyt myös tällä tavalla.

Hieman ennen illan ensimmäisen bändin setin päättymistä siirrymme taas joen toiselle puolelle päälavan edustalle. Haluamme ehdottomasti nähdä sisilialaisen "The Accapella Swingersin" esityksen. Tämä onkin sitten ainakin minulle koko tapahtuman mieleenpainuvin esitys! Accapella Swingers ei yllätyksekseni laulakaan pelkkää accapellaa ilman soittimia, vaan mukana on myös taustabändi "The Adels", Sisiliasta sekin. Kaikki tekee minuun vaikutuksen; niin The Accapella Swingers yksin, The Adels yksin kuin molemmat yhdessäkin. Pelkkä bändi soittaa todella reipasta ja tarttuvaa rockabillyä tai ehkä neobillyä ja Accapella Swingers laulaa todella upeasti 50- ja 60-luvun klassikoita moniäänisesti sekä ilman taustabändiä että sen kanssa. Loistava esitys kaikenkaikkiaan ja se saa myös todella sankan yleisön heräämään henkiin.

Illan pääesiintyjä, ja samalla ehkä koko viikonlopun pääesiintyjä, The Paladins jää meiltä ikävä kyllä näkemättä. Aikainen herätys, pitkä matka lentokoneella ja junilla ovat tehneet tehtävänsä ja olemme molemmat väsyneitä. Vaikka taksikyyti hotellille olisikin yksi mahdollisuus, niin lähdemme kuitenkin helpoimmalla ja halvimmalla tavalla eli klo 22.56 lähtevällä viimeisellä junalla Anconaan. Mussolinin lupauksista huolimatta ("Italia on maa, jossa junat kulkevat ajallaan") Anconaan matkaava juna on melkein 15 minuuttia myöhässä. Mukavan lämpimässä kesäyössä odottaminen ei tosin ole mikään ongelma. Jonkin verran ihmisiä on lähdössä juhlista Anconan suuntaan ja Pesaron ja Riminin suuntaan hieman ennen meidän junaamme lähtevä juna on viimeistä seisomapaikkaa myöten täynnä. 25 minuutin leppoisan junamatkan jälkeen olemme perillä Anconassa ja meidän tarvitsee enää kävellä kadun yli hotellille ja pääsemme pitkä ja raskaan, mutta oikein mukavan päivän jälkeen nukkumaan.

Valokuvat: perjantai 9.8.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti