(6) 14.8. Muranon lasia ja venetsialaisia naamioita

6. päivä, keskiviikko 14.8.2013

Sateinen aamu Venetsiassa. Toivon, ettei tämä sade jatku kauaa, ettei koko kaupunki vajoa veden alle... Onneksi säätiedotus kertoo, että sateen pitäisi loppua aamupäivän aikana. Meillä ei siis ole tänään mitään kiirettä aamupalamme kanssa, vaan voimme rauhassa nauttia vaatimattoman, mutta hyvän aamiaisemme hotellin pienessä aamiaishuoneessa. Koko tässä pienessä hotellissa ei ole kuin kahdeksan huonetta ja meidän kanaalin puolella olevan huoneemme ovi aukeaa suoraan aamiaishuoneen ja vastaanottohuoneen yhdistelmänä toimivaan aulaan. Huoneessa on vain muutama pöytä ja aamiaisen tarjoilee "sisäkkö" jokaiselle erikseen. Saamme eteemme cappuccinot, mehua, sämpylää, leikkeleitä ja jogurtit. Minä luokittelisin tämän hotellin oikeastaan bed & breakfast- majataloksi, mutta pelkästään positiivisessa merkityksessä. Itse rakennus on todella vanha ja tyylikkäästi rapistunut ja kuitenkin sisältä siisti ja hyväkuntoinen. Huoneemme on iso ja todella viihtyisä ja hotelli on muutenkin kaikin puolin oikein mukava ja kodikas.

Aamupäivällä teemme vain lyhyen kävelyretken ruokakauppaan, jonka löysimme edellisenä iltana melko läheltä hotelliamme. Ulkona sataa jonkin verran ja meillä on mukanamme vain yksi sateenvarjo. Vaikka yleensä kartan kaikkia katukaupustelijoita, enkä osta heiltä yhtään mitään tai edes vilkaise mitään krääsää, mitä he (laittomasti) yrittävät ihmisille tyrkyttää, niin tällä kertaa ostan kuitenkin meille viidellä eurolla toisen sateenvarjon. Tuokin ostos tosin osoittautuu pian täysin turhaksi, koska sade hellittää jo kun kävelemme kaupasta takaisin hotellille ja lakkaa kokonaan sillä aikaa kun syömme eväitämme hotellihuoneessa. Tämä aamupäivä on mennyt todella leppoisissa tunnelmissa, pääosin omassa viihtyisässä hotellihuoneessamme ja, mutta ei tänne ole tultu vain hotellissa makailemaan ja niinpä iltapäivän puolella lähdemmekin sitten liikkeelle heti kun mahdollista.

Kävelemme aluksi San Marcon alueen kortteleissa ja käymme vilkaisemassa Canal Granden rannalla. Rannalla päätämme lähteä Accademian sillan kautta toiselle puolelle isoa kanaalia, Dorsoduron alueelle. Tuolla toisella saarella kivat kanavia ja kapeita kujia täynnä olevat maisemat jatkuvat. Kujien varrella on pastellin sävyisiä taloja ja rapistuneita harmaita taloja, aivan kuten kaikkialla Venetsiassa. Sieltä täältä tiilet pilkottavat rappauksen alta ja viehättävien ikkunaluukkujen maalit rapisevat. Monista taloista näkee, kuinka ne ovat vajonneet jonkin verran syvemmälle veteen vuosisatojen kuluessa. Kävelemme alueen läpi Santa Maria della Saluten mahtavalle kirkolle ja aivan Dorsoduron päähän asti. Sitten päätämme lähteä taas ajelemaan vesibussilla jonnekin.

Vaporetto vie meidät Canal Grandea pitkin hotellimme ja Ponte di Rialton ohi ja edelleen Santa Lucian aseman ohi. Piazza Roman pysäkillä vaihdamme vaporettoa ja päätämme lähteä katsomaan joko St Michelen hautausmaasaarta tai Muranon saarta. Vesibussi kulkee kapean kanavan kautta Cannaregion laidalle ja sieltä Cimitero St Michelen kautta Muranoon ja me päätämme jatkaa matkaa Muranoon asti. Suunnittelemme Muranon kierroksemme niin, että jäämme pois vesibussista ensimmäisellä pysäkillä ja kiertelemme kaupungin läpi jollekin toiselle pysäkille. Murano osoittautuu sekin oikein mukavaksi paikaksi ja sitä kuuluisaa "Muranon lasia" on myytävänä kaikkialla. Täällä suurin osa putiikeista on keskittynyt lasin myyntiin. Ihastelemme ikkunoissa jos jonkinlaisia lasiesineitä ja yhdessä kaupassa käymme tekemässä pieniä ja edullisia ostoksia. Kävelyretkemme kestää ehkä tunnin verran ja saavuttuamme Muranon halki kulkevan ison kanavan rantaan päätämme jatkaa matkaa eteenpäin. Pienen odottelun jälkeen olemme taas vesibussissa, joka lähtee viemään meitä Muranon majakan ja St Michelen kautta takaisin Cannaregion suuntaan ja siitä edelleen pitkän kierroksen kautta lähemmäksi keskustaa.

Jäämme taas pois täysin sattumanvaraisessa paikassa Sant Elenan alueella. Täältä on vielä noin kahden kilometrin matka Pyhän Markuksen aukiolle, mutta päätämme kulkea tämän pätkän jalan. Venetsia on minulla aivan samanlainen kuin Rooma (tai New York): jaksaisin vaeltaa ympäri näitä kujia uudestaan ja uudestaan, varmasti loputtomiin... Minun housuni ovat hieman märät, koska vesibussin takana olevaan ulkotilaan roiskui aika reippaasti vettä kun olimme avoimemmalla vesialueella, mutta nyt niitä on hyvä kuivatella taas todella lämpimäksi muuttuneessa säässä. Sant Elenen alue vaikuttaa paikallisten asukkaiden asuinalueelta. Täällä ei juurikaan liiku turisteilta näyttäviä ihmisiä, eikä kuule muita kieliä kuin italiaa. Pysähdymme vähäksi aikaa puistoon, jossa on kuntoilutelineitä ja poikani käy hämmästyttämässä paikallisia lapsia leuanvedoillaan... Puistosta jatkamme rauhallista kävelyä kohti keskustaa ja poikkeamme taas kerran yhdessä baarissa juomassa tiskillä espressot. Tämä alue jää mieleen hyvin rauhallisena, viihtyisänä ja oikeastaan kaiketi aika tavallisena italialaisena asuinalueena. Mukava paikka kävellä ilman keskustan hälinää.

Aamupäivän joutenolon jälkeen päivä on mennyt todella nopeasti ja saapuessamme keskustaan alkaa olla jo ilta. Kävelemme rantaa pitkin aivan Pyhän Markuksen kirkolle asti ja alamme katsella sopivaa ruokapaikkaa. Molemmilla on jo aika kova nälkä, mutta molemmille mieleistä paikkaa ei nyt aivan heti löydy. Ilta on kaunis ja lämmin ja siinä mielessä meille sopii vielä pieni kävely, eikä meillä ole kiirettä. Kierrämme vielä muutamien kujien kautta ja saavumme muutaman monen mutkan kautta Rialton sillalle, joka on taas melkolailla ylikansoitettu. Niin kuin se on kai melkein aina. Kävelemme sillan yli ja menemme katsomaan Canal Granden rannalla olevia ravintoloita. Vaikka turistioppaat varoittavatkin nähtävyyksien lähellä olevista kalliista ruokapaikoista, niin olen jo monesti todennut sen varoituksen lähes perättömäksi ja niin käy tälläkin kerralla. Hintataso rantaterasseilla on ihan kohtuullinen ja päätämme valita jonkun monista rannan ravintoloista. Ohitamme pari paikkaa alkupäässä ja valitsemme ravintolan, joka näyttää henkilökuntaa myöten italialaiselta.

Pääsemme istumaan ulos kanavan varteen ja alamme selailla ruokalistaa. Tulemme molemmat toimeen italian kieleiselläkin ruokalistalla, vaikka monissa paikoissa saatavilla on myös englannin kieliset ruokalistat. Ruokalistaa selaillessani muistan toisen turistioppaiden varoituksen: "Älkää syökö missään menu turisticoa..." ja muistaessani sen, päätän ihan uhallakin kokeilla... Olen kerran syönyt Pariisissa tuollaisen turistimenuun ja ainakin se oli aivan loistava. Pienellä rahalla sai oikein hyvä kolmen ruokalajin aterian. Tilaamme molemmat hieman erilaiset "menu turisticot" ja olemme ihan tyytyväisiä ruokaamme. Taas ihan kohtuurahalla ihan kohtuullista ruokaa ja annoksetkin ovat riittävän isot. Lasillinen Proseccoa kruunaa tämän myöhäisen päivällisen tai oikeastaan illallisen.

Kiertelemme vielä jonkin aikaa ison kanaalin rantoja ja poikkeamme parissa pienessä myymälässä. Yhdestä niistä ostamme parin euron hintaisia naamioiden aihioita, jotka voi sitten joskus maalata ja koristella mielensä mukaan. Naamiot ovat vain halpoja muovinaamioita, mutta se sopii meille hyvin; nuo muovinaamiot saattavat säilyä ahtaissa repuissamme ehjinä kotiin asti. Pysähdymme vielä lähellä hotelliamme olevan piazzan laidalla syömässä pienen jälkiruoan. Istumme tällä kertaa kahvilan ulkoterassille piazzan laidalle ja minä syön taas yhden loistavan jogurttijäätelöannoksen ja poikani ottaa kahvia ja juustokakkua. Vatsat täynnä ja kävelystä ja kulkemisesta mukavalla tavalla väsyneinä kävelemme muutaman korttelin päähän hotellille ja käymme nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa katselen vielä jonkin aikaa avonaisesta ikkunasta vastapäätä olevaa rähjäistä ja hylätyn näköistä taloa sekä vettä talojen välissä, ikkunoiden alapuolella olevassa kanaalissa. Kuuntelen veden loisketta ja mietin hetken, millaista elämä täällä on ollut pari sataa vuotta sitten. Mitä kaikkea tämäkin rakennus ja meidän huoneemme on jo ehtinytkään elämänsä aika nähdä. Canal Grande näkyy kanaalin toisessa päässä ja silloin tällöin ohi vilahtelee moottoriveneitä ja gondoleja. Suljen ikkunan, ettei aamulla alkava tavaraliikenne kanaalissa herättäisi meitä liian aikaisin.


Valokuvat: keskiviikko 14.8.2013