torstai 26. syyskuuta 2013

(7) 15.8. Pasta Bolognesea Bolognassa

7. päivä, torstai 15.8.2013

Viimeinen aamu Venetsiassa. Ajatuksenamme oli lähteä jo eilen uimarannalle, mutta sateinen aamupäivä sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme ja siirtämään uimareissun tälle päivälle. Tästä lomasta ei edes pitänyt tulla mikään rantaloma, vaan enemmänkin festari- ja kaupunkiloma, mutta jo lähtiessä toivoimme, että ehtisimme kaiken muun ohessa poikkeamaan myös rannalle. Suomen kesä oli siinä mielessä huono, että koko kesän aikana en käynyt kuin muutaman kerran hätäisesti uimassa, ja aina vesi oli kylmää. Tai jääkylmää... Nyt olemme tällä matkalla olleet uimarannalla jo kahtena päivän ja sää näyttää siltä, että tänäänkin tulee helteinen ja aurinkoinen päivä ja pääsemme vielä ainakin tämän yhden kerran uimaan lämpimään Välimeren veteen. Tarkalleen ottaen Adrianmeren veteen. Syömme aamiaisen hotellissa, pakkaamme reppumme, kuittaamme itsemme ulos hotellista ja olemme taas valmiita jatkamaan matkaa. Olemme taas matkalla eteenpäin reppuinemme. Hotellimme Locanda Antico Fiore jää hyvällä mieleemme; tätä uskaltaisin suositella ainakin sellaisille, jotka tykkäävät vanhoista rakennuksista ja hieman erilaisesta majoituksesta.

Kävelemme kujia pitkin lähimmälle vaporetto-laiturille ja lähdemme Canal Grandea pitkin kohti Pyhän Markuksen aukiota ja siitä edelleen kohti parin kilometrin päässä olevaa Lidon saarta. En ole koskaan osannut ajatella Venetsiaa rantalomakohteena, vaikka tosiasiassahan täällä on upeat hiekkarannat lyhyen vaporetto-matkan päässä keskustasta. Saavumme Lidon saaren melko isoon vesibussisatamaan ja lähdemme kävelemään saaren poikki juurikaan tietämättä minne olemme menossa. Olen jo kokonaan unohtanut, että saimme hotellista ensimmäisenä päivänä oikein hyvän Venetsian kartan. Lähdemme kävelemään noin kilometrin leveän saaren poikki kohti rantaa. Pituutta saarella on peräti 12 kilometriä ja me olemme jotakuinkin saaren keskiosassa. Täällä on jopa aivan tavallisia autoteitä ja myös jonkinlainen paikallisbussiliikenne. Poikkeamme matkan varrella hakemaan taas lisää vettä ja käymme juomassa baarin tiskillä kahvit.

Tullessamme Lidoon olin miettinyt minne pääsisimme helposti uimaan. Odotan edessä olevan taas Italian tyyliin maksullisen aurinkovarjoviidakon, jonka väleistä ei tahdo löytää vapaata, tyhjää tilaa vaikka kuinka etsisi. Olen jo varautunut maksamaan pikkuisen tuoleista ja varjosta, mutta yllätyksekseni tulemme suoraan isolle, yleiselle uimarannalle. Suoraan vesibussisatamasta tulevan tien päässä on iso ilmainen uimaranta, jonka yhteydessä on vessat ja suihkut sekä kahvila ja ravintola. Tullessamme rannalle siellä on vielä todella hyvin tilaa, mutta koko ajan lisää ihmisiä virtaa rannalle. Ahdasta siellä kuitenkaan ole koko aamupäivän aikana ja ranta on oikein hyvä. Ainoa miinuspuoli rannalla on kaupustelu. Italiassa saa kai pian jo aivan kaikkialla olla varautunut näihin kapustelijoihin, jotka yrittävät tuhanteen kertaan tyrkyttää limsaa ja kookoksen paloja, huiveja, pyyhkeitä, aurinkolaseja, leluja ja milloin mitäkin. Minua se ärsyttää melko tavalla ja kaiken lisäksi lähes kaikki kaupustelijat ovat laittomilla asioilla, myymässä laitonta krääsää, josta kukaan ei maksa veroja ja osa kaupustelijoistakin lienee Italiassa ja EU:n alueella ilman lupaa.

En kuitenkaan anna kaupustelijoiden häiritä itseäni, enkä pilata päivää. Viivymme rannalla kolmisen tuntia. Istuskelemme ja makailemme hiekalla ja käymme monta kertaa uimassa. Välillä teemme yksin pieniä kävelyretkiä toisen jäädessä vahtimaan koko matkassa olevaa omaisuuttamme. Mereltä tulee rantaan isoja aaltoja ja ne keinuttelevat mukavasti uimareita. Vesi on täälläkin lämmintä ja suolaista. Ei ehkä kuitenkaan aivan niin suolaista kuin Senigalliassa, kauempana etelässä. Täällä törmäämme vedessä ensimmäistä kertaa koko matkan aikana myös pariin suomalaiseen. Saatuamme tarpeeksi auringosta ja uimisesta alamme tehdä lähtöä. Käymme vuorotellen suihkussa ja vaihtamassa vaatteemme pukukopeissa rannan uloskäynnin luona. Suihkupoletista peritään pieni maksu, mutta se ei haittaa, koska saamme peseytyä suihkussa ja vaihtaa rauhassa vaatteemme.

Kuivateltuamme hetken uimahousujamme nostamme reput selkäämme ja lähdemme kävelemään kohti vesibussilaituria. Ostamme matkalla kadun varrella olevan baarin tiskiltä syömistä ja syömme lämmitetyt leipämme läheisellä penkillä. Kyllä ruoka italiassa on vaan yksi niitä parhaita asioita; sellainen asia, josta ei tällä tavalla Suomessa voisi edes uneksia. Kadun varrelta baarista ostetut leivätkin ovat aivan erinomaisia. Pian meidän on aika jättää hyvästit Venetsialle ja jatkaa matkaamme Bolognaan, mutta tänäänkään meillä ei ole minkäänlaista ennalta suunniteltua aikataulua. Junia lähtee Bolognaan niin tiehein välein, että emme edes vaivaudu vielä katsomaan aikataulua. Lido, aivan kuten koko Venetsia on ollut matkan parasta antia ja toisaalta on hieman harmi lähteä täältä jo nyt, mutta edessä on vielä pysähdys Bolognassa ja sitten kokonainen viikonloppu Roomassa.

Auringon paistaessa edelleen kuumana korkealta taivaalta lähdemme vesibussilla takaisin San Marcon ja keskustan suuntaan. Meillä on ajatuksena kävellä vielä Rialton sillalta vajaan kahden kilometrin matka Santa Lucian rautatieasemalle. Jäämme kuitenkin vesibussista pois jo paljon ennen Rialton siltaa ja kävelemme vielä pätkän San Marcon puolella. Sillan yli päästyämme kävelemme San Polon ja Santa Grocen kaupunginosien halki. Vähän kuin jäähyväisiksi meidän on pakko päästä vielä kerran kävelemään kapeita (ja erittäin kapeita) kujia pitkin kanaalien yli ja vielä kerran meidän on päästävä vähän harhailemaan sokkeloisissa kortteleissa. Aika monta käännöstä näiden kujien kulmissa on tämän parin vuorokauden aikana tehty... Nyt suunnistusta tosin helpottavat tasaisin välein talojen seiniin maalatut nuolet, jotka osoittavat tietä Santa Lucian suuntaan.

Päästyämme asemalle teemme taas yhden vesitäydennyksen ja menemme sitten katsomaan asemalle lähtevien junien aikatauluja. Pienet tekniset ongelmat tekevät lippujen ostamisesta hieman haastellista, mutta lopulta saamme ostettua automaatista liput noin puolen tunnin päästä lähtevään Frecciargento-junaan, jolla matka Bolognaan kestää reilun tunnin. Italiassa lippuautomaatit ovat selkeitä ja helppokäyttöisiä ja niiden edessä ei tarvitse kyykistellä, kuten Suomessa, mutta kun yrittää ostaa kahta lippua vierekkäisille paikoille... Se onnistuu kyllä, mutta vieläkään, ostettuani jo monet liput, en ymmärrä täysin koneen logiikkaa. Meille jää aikaa niin, että ehdimme kävellä rauhassa lähtölaiturille ja junaan ja pian olemmekin jo matkalla kohti seuraavaa kaupunkia. Näissä junissa lipun hintaan kuuluu tietty istumapaikka ja nytkin saamme olla omassa rauhassamme neljän penkin ryhmässä. Rantapäivästä hieman väsyneinä nuokumme junan penkeillä reilun tunnin matkan Bolognaan.

Saapuessamme Bolognaan olemme molemmat hieman väsyneitä ja nälkäisiä ja se näkyy myös tunnelmassa... Kävelemme reilun kilometrin matkan kohti Bolognan ydinkeskustaa ja löydämme vaivatta hotellimme. Matkalla olisi jo jonkun verran katseltavaa, mutta nyt emme jaksa jäädä ihmettelemään taloja tai patsaita vaan suuntaamme hieman hiljaisissa tunnelmissa kohti hotellia. Kävelemme leveää katua, joka näyttää olevan kokonaan suljettu liikenteeltä. Kadulla kävelee jonkin verrabn ihmsiä, mutta aika hiljaiselta noinkin iso kaupunki tänään näyttää. Jo matkalla hotellille huomaan, kuinka täällä on lähes kaikkialla talojen seinustan alla käytävät, niin että jalkakäytävät ovat joka paikassa suojassa katon alla. Luin matkaoppaastani, että näitä käytäviä on täällä kymmeniä kilometrejä. Aika kätevää minun mielestäni: kaikkialla voi kulkea suojassa sateelta (tai auringolta), eikä juuri missään ole tarvetta sateenvarjolle.

Olen varannut edullisen hotellin, joka lähellä juna-asemaa ja lähellä keskustaa. Myös Bolognasta onnistuin löytämään hotellin, joka on halpa ja vanhassa rakennuksessa. Noiden seikkojen lisäksi lähtöä upeasta Venetsista helpottaa sekin, että hotellin takana kulkee ikivanha kanaali, joka muistuttaa hyvinkin paljon Venetsian kanaaleja. Hotellimme nimikin viittaa tuohon kanaaliin: Zanhotel Il Canale. Kirjaudumme sisään hotelliin, mutta huoneessa meitä odottaakin pieni yllätys: ensimmäiseksi kiinnitän huomiota lattialla oleviin roskiin, yöpöydällä oleviin, ilmeisesti edellisen asiakkaan papereihin ja nurkassa lojuviin farkkuihin! Pian poikani kyselee vessassa, että eikö täällä ole lainkaan puhtaita pyyhkeitä. Ensin arvelen, että meille on annattu väärä huone. Huone, jossa asuukin jo joku. Sitten arvelen, että huoneeseen on tehty tuplabuukkaus. Sitten alan uskoa, että huone vaan on jäänyt siivoamatta ja edelliselle asukkaalle on tullut kiireinen lähtö. Sängyt on pedattu siististi, mutta kaikki muu saa epäilykseni heräämään ja vilkaisen peittojen alle: molemmissa sängyissä ilmiselvästi edellisen asukkaan ryppyiset lakanat. Tutkiessamme huonetta tarkemmin löydämme vielä paljon kaikenlaista mielenkiintoista, kuten lisää vaatteita, parin likaisia sukkia, papereita ja muuta unohdettua ja siivoamatta jäänyttä tavaraa ja roskaa.

Marssimme siis hissiin ja minun verenpaineeni laskee hissimatkan aikana sen verran, että saan esitettyä ongelmat vastaanottovirkailijalle tiukasti, mutta kohteliaasti. Mietimme hetken jatkotoimenpiteitä ja kyselen mahdollisuuksista saada joku siivoamaan huone, mutta se ei kuulemma enää onnistu näin myöhään illalla. Hotellissa sattuu onneksi olemaan vielä yksi vapaa huone ja me käymme poikani kanssa tarkastamassa sen. Huone osoittautuu oikein siistiksi ja mukavaksi, vuoteissa on puhtaat lakanat, vessassa puhtaat pyyhkeet ja molemmille on oma sänky. Vaihdamme siis tähän huoneeseen ja tämä pieni hässäkkä päättyy siihen, että olemme tyytyväisiä ja voimme hymyillen palauttaa ensimmäisen huoneemme avaimen vastaaottotiskille.

Käymme tekemässä vielä kävelykierroksen kaupungin vanhassa keskustassa. Olemme hieman yllättyneitä siitä, että koko iso kaupunki vaikuttaa autiolta ja tyhjältä. Valtavan leveät pääkadut on suljettu liikenteeltä jalankulkijoita varten, mutta ihmisiä on kuitenkin liikkeellä todella vähän. Kauppojen ovet on suljettu ja jopa suurin osa ravintoloista ja baareista on suljettu. Molemmilla on kova nälkä ja nyt ruoan löytäminen ei näköjään olekaan ihan helppoa. Kiertelemme pitkään autioilla kaduilla ja kujilla ja sitten muistan, että Rooman lähellä oleva serkkuni olikin tainnut kertoa, että tänään on kansallinen Suomen juhannusta vastaava juhlapäivä ja se taas saattaa olla syy siihen, että missään ei näy ihmisiä. Löydämme lopulta ruokapaikan, tai oikeastaann useammankin, mutta löydämme yhden, joka on molempien mielestä sopiva tälle illalle. Syömme ulkoterassilla kadun varressa aivan loistavan valikoiman erilaisilla päällysteillä maustettuja bruschtetta-leipiä ja pääruoka on molemmille selvä jo ilman ruokalistaakin: Bolognassa kun ollaan, on meille nyt ainoa vaihtoehto Pasta Bolognese.

Illallisen jälkeen molemmilla on jo paljon parempi mieli ja kävelemme vielä kierroksen keskustassa. Kävelemme pariinkiin kertaan Piazza del Nettunon läpi. Ihailemma valtavia, vanhoja rakennuksia ja suurta kirkkoa, joka ikävä kyllä juuri nyt on rakennustelineiden peitossa. Muistan lukeneeni jostain, että tuosta jättikirkosta oli tarkoitus tulla vatikaanin Pietarinkirkon haastaja niin koossa kuin loistokkuudessankin, mutta jossain vaiheessa rakennustöitä rahoja alettiinkkin kohdentaa jonnekin muualle. Piazza del Nettunolla on myös hieno Neptunuksen patsas ja täällä on jopa jonkin verran ihmisiäkin. Parin korttelin päässä on se, mitä on jäljellä Bolognan vanhoista torneista. Keskiajalla kaupungissa oli toistasataa tornia ja eri suvut kilpailivat tornien korkeudella ja komeudella. Vain muutama niistä on säilynyt ja kuuluisin pari on tässä aivan keskustassa: Due Torre. Molemmat tornit ovat korkeita, toinen todella korkea ja molemmat tornit ovat myös huomattavan paljon vinossa.

Kävelemme vielä autioita syrjäkujia pitkin. Kuljemme pimeissä katukäytävissä ja kierrämme myös korttelit hotellimme ympärillä. Ja kuten usein on tapana sattua: etsimme alkuillasta pitkään sopivaa ruokapaikkaa ja nyt huomaamme, että aivan hotellin lähellä toisessa suunnassa olisi ollut vaikka kuinka monta mukavaa ruokapaikkaa. Tämä suuri yliopistokaupunki ei ole tehnyt meihin mitään suurta vaikutusta, mutta Venetsian jälkeen se saattaakin kyllä ollakin vaikea tehtävä. Kaupungissa on kyllä paljon kaikenlaista vanhaa ja suurta ja paikoitellen se on ihan kauniskin, mutta paljon kauniimpiakin kaupunkeja Italiassa on. Olen kuitenkin tyytyväinen; nyt tämäkin on nähty ja tiedän missä ja millainen kaupunki Bologna on. Meille juuri sopiva aika täällä on tämä yksi ilta ja seuraava aamupäivä. Käymme siis nukkumaan ja suunnittelemme seuraavana aamuna tekevämme vielä pienen kierroksen valoisalla ja sittten onkin aika jatkaa matkantekoa ja palata lähtöpisteeseen. Ehkä me molemmat odotamme jo Roomaan pääsyä.

Valokuvat: torstai 15.8.2013


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ YHDYSVALTOIHIN MATKUSTAVILLE

Palataanpa aivan vuoden alkuun… Niin se vuosi vaihtui taas tälläkin kertaa Suomenlinnassa. Ja tämä vuosi alkoi sellaisella säällä, että minu...