maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vuosi vaihtuu Gotham Cityssä

Kesäisen talven ja kesäisen kevään jälkeen on lopulta ihan oikeasti kesä ja minun viimeinen vuodenaikani täällä jossain kaukana. Lämpötila nousee iltapäivisin +35 asteen tuntumaan ja neljän kymmenen rajakin vielä varmasti ylitetään. Vaikka työ täyttää edelleen suurimman osan elämästä ja kaikki kietoutuu sen ympärille 24/7, olen sentään päässyt vähän nauttimaan vapaa-ajastakin. Kirjoittelen näitä viimeisiä rivejä tähän viime talven matkakertomukseen parin kuuman illan aikana omalla parvekkeella, vuodesohvalla makaillen. Odotan jo kesän loppua ja ajattelen, että pian tämäkin reissu päättyy

Pakko on varmaan tunnustaa sekin, että nyt kuukausien jälkeen tunnen välillä pientä koti-ikävääkin, mutta toisaalta ihan yhtä lailla tunnen pientä ikävää omaan kotiin Yhdyvaltoihin. Varsinkin aurinkoisina päivinä ja lämpinä iltoina saatan joskus sekunnin murto-osan ajan luulla olevani Floridassa (mikä harha-aistimus katoaa yleensä hetkessä kun katselen ja kuuntelen ympäristöä...). Tässä parvekkeella istuessa ajattelen usein, kuinka mukavaa olisi olla omalla parvekkeella Floridassa, katsella palmuja talon vieressä ja lammella kalaa pyydystäviä haikaroita. Juhannukseksi pääsen nyt kuitenkin lähtemään suunnitelmien mukaan Suomeen ja pidän nyt jopa hieman suunniteltua pitemmän "kesäloman" ja olen Suomessa vielä viikon juhannuksen jälkeen eli kokonaiset 1,5 viikkoa. Siinä onkin sitten kesälomani ja siinä on myös Suomen kesäni tänä vuonna.

Jotkut aikaisemmat kesät käyvät aina silloin tällöin mielessä ja toukokuun loppupuolella tunsin taas tuttua haikeutta ja Suomen kesän kaipausta... Ajatuksissa kesäinen Helsinki. Espa terasseineen lämpimänä kesäyönä. Kauppatori täynnä elämää. Kaivopuiston rannat aurinkoisena päivinä... Hetkittäin kaipaan Suomenlinnan Länskärin tai Kuninkaansaaren auringonlaskuja tai auringonnousua järven rannalla. Kaipaan lämmintä kesäyötä venerannassa tai saaressa ja monia menneiden kesien hyviä hetkiä. Tämä kaukana Suomesta eläminen on välillä hyvä asia siinä mielessä, että joitakin asioita tulee ajateltua ihan uudella tavalla ja palatessaan ajassa taaksepäin, huomaa asioita, joita ei ole ennen huomannut. Kaukana on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin, fyysisesti ja henkisesti, ja miettiä menneitä asioita ja joissakin asioissa huomata, kuinka joitakin asioita elämässä on tullut tehtyä hölmösti tai kuinka sitä on jopa käyttäytynyt tai tai tehnyt jotain joskus hieman omituisesti. Monia asioita täällä kaukana poissa on tullut mietittyä.

Tämä minun retkeni täällä kuitenkin loppuu aikanaan ja kun palaan "kesälomaltani" takaisin, alkaa tämän pitkän matkan loppu jo häämöttää jossakin kaukaisuudessa. Sitten onkin aika taas sopeutua tavalliseen elämään Suomessa ja olen tässä jo varovasti ajatellut, miltä se mahtaa tuntua ja miten se mahtaa sujua. Palaan Suomeen vieläpä melkein pahimpaan aikaan; silloin kun syksy ja talvi ovat taas tulossa, mutta toivottavasti saan nauttia kauniista Suomen syksystä, ennen kuin taas pakenen jonnekin, luultavasti ensimmäiseksi Floridaan.

Tämä pitkään kestänyt edellisen lomamatkan matkablogi tai matkakertomus on nyt joka tapauksessa kuitenkin lopultakin edennyt aivan reissun viimeisiin päiviin.


Uusi vuosi New Yorkissa ja paluu kotiin

Vuosi 2013 alkaa olla lopuillaan. Myös tämä matkakertomus alkaa olla lopuillaan. Nyt se on taas käsillä, viimeinen aamu ja loman loppu. Tai ei ihan vielä loman loppu, eikä edes kokonaan viimeinen aamu, mutta viimeinen aamu Floridassa. Viimeinen aamu lämpimässä. Tämän jälkeen edessä on vielä yksi aamu New Yorkissa ja yksi aamu lentokoneessa.

Päivä alkaa heti aamulla uimareissulla. Koska aikaa ei ole hukattavaksi (vaikka varsinaisesti mikään kiirekään ei ole) valitsemme tänään rannaksi kaikkein helpoiten tavoitettavan rannan eli Riviera Beachin kaupungin puolella olevan Singer Islandin saaren. Tiedämme hyvin olevamme vielä tänä iltana New Yorkin pakkasessa ja pian Suomen pakkasissa ja sen vuoksi viimeisen Floridan päivän ohjelmaan on pakko mahduttaa vielä yksi uinti meressä ja pieni hetki lämpimällä hiekkarannalla. Rannalla ei ole vielä aikaisin aamupäivällä paljon ihmisiä ja saamme uida kaikessa rauhassa. Oman rauhan täältä kyllä löytää halutessaan jokainen; nämä hiekkarannat jatkuvat satoja kilometrejä pohjoiseen ja satoja kilometrejä etelään. Sää on tänään kaunis ja aurinkoinen ja se oikeastaan vaan vaikeuttaa rannalta lähtöä ja tuo taas mieleen tutut ajatukset: "Miksi emme voisi vielä jäädä tänne. Edes pariksi päiväksi..."

Haikein mielin ajelemme Singer Islandilta korkean sillan kautta takaisin West Palm Beachin puolelle ja teemme vielä todella pikaisen pysähdyksen kaupassa, ennen kuin menemme kotiin tekemään pienen "loppusiivouksen". Siivouksen lomassa osa ehtii vielä käydä talon uima-altaallakin ja altaalla on vieläpä iloinen yllätys, josta minä tosin en enää nauttimaan: poreallas on lomamme viimeisenä Floridan päivänä korjattu! Lentomme lähtee tänään vasta illalla, joten tämä viimeinen päivä omalla asunnolla menee melko rennoissa merkeissä. Siivoamme rauhassa, pakkaamme tavaramme ja syömme. Ajatukseni harhailevat jo Floridan ja New Yorkin välillä. Mietin sitä, kuinka vielä seitsemältä illalla tulemme olemaan lämpimässä auringossa, palmujen juurella ja kolme tuntia myöhemmin olemme parin tuhannen kilometrin päässä kylmässä New Yorkissa ottamassa vastaan vuotta 2014. Kontrasti näiden kahden paikan välillä on melkoinen.

Ennen viittä lähdemme ajelemaan lentokentälle, joka on vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Tankkaan matkalla auton ja käymme palauttamassa sen lentokentän autovuokraamoalueelle. Pienen odotuksen jälkeen pikkubussi vie meidät terminaalille, jossa saamme jätettyä laukkumme heti oven ulkopuolella olevaan Baggage Drop- pisteeseen. Vedämme ulkona vielä viimeisen kerran keuhkoihimme lämmintä ja kosteaa Floridan ilmaa tietäen, että seuraavan kerran hengitämme ulkona kylmää pakkasilmaa. Koneemme lähtee jotakuinkin ajallaan, mutta ensimmäistä kertaa näen lentoemäntien lopulta hermostuvan ja uhkaavan ihmisiä koneesta pois jättämisellä, kun ihmiset eivät parin huomatuksen jälkeenkään halua asettua aloilleen istumaan. Uhkaus kuitenkin tehoaa ja lopulta kaikki ovat paikoillaan ja American Airlinesin Boeing 737-800 nousee West Palm Beachin eteläosan ja hiekkarantojen yli Atlantin valtameren päälle ja kääntyy siellä jyrkästi kohti pohjoista ja jatkaa matkaansa mantereen päällä.

Meidän lentomme Palm Beachin kansainväliseltä lentokentältä New Yorkin La Guardian kentälle kestää noin kolme tuntia. Suurin osa matkasta menee melko mukavasti ja tasaisesti, mutta laskeutuminen New Yorkiin onkin sitten sitäkin pomppuisampi. Laskeudumme maisemien kannalta hyvästä suunnasta juuri Manhattanin eteläkärjen vierestä ja saamme ihailla uuden vuoden aattoillan valomerta ja valomerestä korkealle kohoavia pilvenpiirtäjiä. Olemme kuitenkin vielä korkealla jonossa, emmekä pääse laskeutumaan suoraan Queensin puolella olevalle lentokentälle, vaan käymme ensin tekemässä kierroksen kaukana pohjoisessa ja sitten lennämme taas kentän ohi eteläpuolelle. Koko tämän vaiheen ajan melkoinen turbulenssi tai tuulenpyörteet ravistelevat konetta ja kun lopulta pääsemme laskeutumaan tuntuu laskeutuminenkin olevan rysäytys kovalla vauhdilla, kone hieman vinossa, kiitoradalle. Olemme kuitenkin turvallisesti perillä ja tämä on tavallista lentämisen arkea, vaikka en siitä aina niin kovin tykkääkään.

Laskeudumme klo 10pm La Guardian kentälle ja saatuamme matkalaukkumme alamme ihmetellä miten viisi henkeä isoine laukkuineen saadaa taas siirrettyä hotellille. Aikataulukin on hieman kireä, sillä vuosi vaihtuu vajaan kahden tunnin jälkeen ja uutta vuotta olisi mukavampi ottaa vastaan jossakin muualla kuin taksissa tai pahimmillaan La Guardian kentällä. Kun olemme käyneet monta keskustelua monen eri ihmisen kanssa ja odottaneet aikamme, meille järjestyy lopulta ihan tavallinen Yellow Cab, joka on kuitenkin sen verran suuri, että mahdumme kaikki kyytiin tavaroinemme ja kuljettaja uskaltaa rikkoa määräyksiä ottamalla liikaa ihmisiä kyytiin. Taksikuski ajelee melko hurjaa vauhtia keskustaan ja tullessamme Manhattanille hän tuntuu välillä katoavan kokonaan kojetaulun alle korjaamaan jotakin sähköjohtoa... Taksikuski osaa reitit ja ajankohdasta riippumatta pääsemme etenemään nopeasti läpi Midtown Manhattanin, joka kyllä on ihmeen hiljainen. Olin odottanut pahoja ruuhkia, mutta kaikki ihmiset ovat nyt kerääntyneet Times Squaren ympäristöön ja vähän siitä sivummalle kadut ovat melko hiljaisia ja liikennekin on vähäistä.

Hotellimme sijaitsee Hell's Kitchenissä Midtown Manhattanilla. Saavumme hotelliin ehkä hieman kiireisen näköisinä ja kun vastaanottovirkailija kysyy mistä olemme tulossa, vastaan hänelle, että olimme vielä seitsemältä illalla Floridassa ja puoli tuntia sitten LaGuardian kentällä. Hän hymyilee ja sanoo "You made it!", tarkoittaen sitä, että ehdimme New Yorkiin ennen vuoden vaihtumista. Ajoituksemme meneekin täysin nappiin: olemme hotellilla klo 11.30, viemme tavaramme huoneeseen ja jo 11.40 olemme taas New Yorkin kaduilla

Valitsin tämän Skyline- hotellin kolmesta syystä: Ensinnäkin hotelli oli vähiten kallis aivan järkyttävän kalliista uuden vuoden aattoyön hotelleista Manhattanilla. Toisekseen tämä hotelli oli toinen kahdesta mahdollisesta, jäljellä olevasta vaihtoehdosta. Ja kolmanneksi tämä hotelli sijaitsee vain muutaman korttelin päässä Times Squaresta.  Kävelemme reippaasti kohti Times Squarea ja olemme 8. Avenuella, yhden korttelin päässä aukiosta, noin kymmentä minuuttia ennen vuoden vaihtumista. Kadunkulmat ovat täynnä ihmisiä ja pian huomaamme, että Times Squarelle on enää turha yrittää; poliisi on jo kauan sitten sulkenut kaikki kadut mellakka-aidoilla. Tämä oli oikeastaan arvattavissa ja kun pian päädymme siihen tulokseen, että mitään muutakaan kautta emme varmasti Times Squarelle pääse, jäämme seisomaan muiden ihmistebn kanssa sellaiseen kadunkulmaan, josta näkee Times Squaren suuntaan. Seisottuamme pienen hetken tässä risteyksessä koko 8. Avenue pamahtaa yhtäkkiä aivan täyteen ihmisiä ja tunnelma on varmasti ihan yhtä hyvä kuin aivan tapahtumien keskipisteessäkin.

Vuoden vaihtuessa torvet soivat, ihmiset huutavat ja viheltävät ja halaavat toisiaan. Kukaan ei ole kännissä ja kaikki ovat iloisella ja hyvällä tuulella. Meidän ei tarvitse varoa ihmisten sekaan heitettyjä paukkuja, eikä kuohuviinipulloja. Kymmeniä, tai luultavasti satoja tuhansia ihmisiä ilman minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ja nurkkiin kuseksivia, oksentavia ja öriseviä ihmisiä... Ja se televisiosta tuttu paperisilppusadekin näkyy paikkaan, jossa seisomme. Pian puolenyön jälkeen portit avataan ja mekin pääsemme kävelemään Times Squarelle ja ihmettelemään suuren maailman menoa vuodenvaihteessa. Tämä vuoden vaihtumisen hetki on ainakin ollut täysin erilainen kuin koskaan ennen ja en oikeastaan ole koskaan uskaltanut edes haaveilla siitä, että olisin viettämässä uuden vuoden aattoa keskellä New Yorkia. Tämä oli hyvä idea. Tämä oli oikea ratkaisu. Tämä uusi vuosi tulee jäämään mieleen jollakin tavalla aivan erikoisena ja myös jollakin tapaa lähes taianomaisena. Olen viettänyt aivan mahtavia uuden vuoden aattoja myös Suomenlinnassa, mutta tämä vuodenvaihde on ainakin puitteiltaan jotakin aivan erityistä.

Lähtiessämme kohti hotellia on 8. Avenue edelleen suljettu ja ihmisiä seilaa pitkin katua molempiin suuntiin. Muuten kaikki on oikein mukavaa, mutta pilvenpiirtäjien ja muuten vaan korkeiden talojen välissä puhaltava kylmä viima ja pikku pakkanen saa ainakin itselläni kaikki paikat tärisemään kylmästä. Yksi "pakollinen" asia pitää meidän pitää vielä tehdä ennen kuin palaamme hotellille; ostan meille kaikille hotdogit kadunkulmassa olevasta myyntikärrystä. Ja kylläpä se maistuukin hyvälle. Vuoden 2013 viimeinen päivä päättyy hotellihuoneessa (tai oikeastaan vuoden viimeinen päivä päättyi jo reilua tuntia aikaisemmin). Avaamme Floridasta ostetun kuohuviinipullon ja kilistelemme laseja sängyn reunalla istuen. Kovin myöhään emme valvo, koska haluamme herätä aamulla ajoissa katsomaan kaupunkia.

Keskiviikko 1.1.2014, vuoden ensimmäinen päivä ja meidän matkamme 18. matkapäivä alkaa aikaisella herätyksellä. Aikainen herätys siksi, että meillä ei ole aikaa hukattavana, koska lähdemme jo tänään paluumatkalle kohti Suomea. Tullessamme Yhdysvaltoihin ennen joulua, ehdimme viettää pari tuntia Manhattanilla ja nyt meillä on aikaa noin kuusi tuntia. Minä ja poikani olemme käyneet täällä jo useamman kerran ja suunnittelemme pikaisesti ensikävijöille ex-tempore "New York kuudessa tunnissa- retken"...

Kävelemme ensin 10. Avenuelta, Hell's Kitchenistä Theater Districtin läpi Times Squarelle. Kaupunki on tänä aamuna todella hiljainen. Sää on tänäänkin kylmä ja me Floridan ilmastoon tottuneet matkaajat olemme viluissamme, mutta päivästä näyttää kuitenkin tulevan aurinkoinen. Times Square on värikkään paperisilpun peitossa, mutta melkoinen siivoojien armeija on koneineen jo paikalla ja iso aukio alkaa pikku hiljaa siistiytyä. Katselemme ohikulkiessamme satoja tai tuhansia vilkkuvia ja välkkyviä mainostauluja ja otamme muutamia valokuvia; onhan tämä yksi niistä maailman paikoista, joissa on pakko ottaa valokuvia. Minulle muita vastaavia paikkoja ovat Lontoo ja Piccadilly Circus (kuva otettu), Rooma ja Colosseum (kuva otettu), Pisa ja kalteva torni (kuva otettu), Pariisi ja Eiffel-torni (kuva otettu) ja monet muut paikat joista on kuva otettu ja monet paikat, joissa en ole koskaan käynyt.

Suuntaamme Times Squarelta kaakon suuntaan, niin että Avenueiden numerot ja katujen numerot pienenevät koko ajan. Katselemme paikkoja, joissa saisimme ainakin kahvit ja ehkä jotain pientä syötävää ja poikkeamme lopulta 5. Avenuella olevaan Dunkin' Donutsiin. Dunkin' Donutsissa saan mielestäni loistavan ajatuksen ja suunnittelen poikani kanssa salaa pikku yllätyksen. Olimme jo alustavasti sopineet, että emme käyn tällä kertaa Empire State Buildingissa, koska aikaa on vähän, mukana on korkeanpaikankammoisia (minä mukaan lukien) ja koska liput ovat niin kalliit. Suunnitelmamme mukaan kävelemme poikani kanssa takaisin kohti pohjoista muiden seuratessa perässä, mutta Empire State Buildingin kohdalla käännymmekin yhtäkkiä suoraan ovesta sisään ja lähdemme kovaa vauhtia kohti toisen kerroksen jonotus- ja lipunmyyntiaulaa. Yllättynein ja hieman jännittynein ilmein muut seuraavat perässä ja minä maksan kaikille pääsyliput näköalatasanteelle.

Turvatarkastuksen ja kahden hissimatkan jälkeen olemme perillä 86. kerroksessa, 320 metrin korkeudella. Hissin ovien auetessa olemme kaiken yläpuolella. Olemme New Yorkin katolla ja olen itsekin ihan tyytyväinen, että päätimme kuitenkin tulla taas tännekin. Olen yhtä mieltä erään jostakin matkaoppaasta lukemani tekstin kanssa: jos ei ole käynyt Empire State Buildingissa, ei ole käynyt New Yorkissa. Paitsi jos on käynyt Rockefeller Centerin "Top of the Rock"- näköalatasanteella. Ylhäällä korkeuksissa kylmä viima tuntuu kasvoilla vieläkin kylmempänä kuin alhaalla katutasossa ja käteni tärisevät kun yritän ottaa valokuvia. Kylmyydestäkin huolimatta viivymmne ylhäällä melko pitkään. Kierrämme tasannetta pitkin ympäri koko rakennuksen ja ihailemme korkeuksista tätä ehkä maailman hienointa kaupunkia.

Laskeuduttuamme alas kävelemme Bryant Parkin kautta Park
Avenuelle ja siellä kävelemme portaita alas metroon. Ostamme automaatista liput ja matkustamme etelän suuntaan, Lower Manhattanille. Sen verran tuttu kaupunki jo on, että karttoja tai oppaita emme enää tarvitse kauoungin valtavasta koosta huolimatta. Jäämme metrosta pois City Hallin pysäkillä ja nousemme ylös aurinkoiselle kadulle. Nyt kaupungissa alkaa olla melkoisesti elämää ja ihmisiä ja tällä alueella katuja on suljettu City Hallin uuden vuoden tapahtuman vuoksi. Times Squaren ja Empire State Buildingin jälkeen saavumme seuraavaan paikkaan, joka New Yorkissa on pakko nähdä: Brooklyn Bridge. Poliisin asettamat tiesulut aiheuttavat etenemiselle pieniä haasteita, mutta pian löydämme sallitun kulkutien ja lähdemme kävelemään kohti tuota mahtavaa siltaa. Itse siltahan alkaa jo pitkältä kaupungin kaduilta ja vasta monen sadan metrin päässä, ollessamme jo melko korkealla, tulemme East Riverin päälle. Sen lisäksi, että silta itsessään on nähtävyys, sen päältä on loistavat näköalat niin midtown Manhattanille kuin Lower Manhattanillekin.

Palaamme siltaa pitkin takaisin Manhattanin puolelle, koska meillä ei ole tänään aikaa käydä Brooklynin puolella. Ohitamme taas City Hallin ja sivustalle pysäköidyt kymmenet poliisiautot ja pyörillä liikkuvat komentokeskukset. Suuren maailman menoa... Jatkamme matkaa St. Paulin hieman aavemaisen kirkon kautta vielä yhteen suosittuun käyntikohteeseen sen vieressä. Seisomme pitkään World Trade Centerin sivustalla, aivan uuden WTC One- rakennuksen juurella. Tuhoutuneen WTC 7:n tilalle on noussut jo uusi pilvenpiirtäjä, joka avattiin jokin aika sitten ja myös uusi korkein rakannus alkaa olla lähes valmis. Tuolla paikalla, missä nyt kohoaa yli 400m (mastoineen yli 500m) korkea uutuuttaan kiiltelevä pilvenpiirtäjä, on myös nk. "Ground Zero" eli paikka jossa sijaitsivat terrori-iskuissa tuhoutuneet vanhat WTC 1 ja 2 ja pari muuta tuhoutunutta pilvenpiirtäjää. Kuten varmasti jokainen turisti tai satunnainen kävijä, myös me muistelemme sillä paikalla hetken niitä hirveitä uutiskuvia, jotka täyttivät tiedotusvälineet 11.9.2001 ja jokainen kertoo missä oli tapahtumista kuullessaan ja mitä oli juuri sinä päivänä tekemässä. Never forget...

Jatkamme matkaamme Broadwayta pitkin ohi Trinity Churchin ja teemme sitten pienen koukkauksen Wall Streetin ja New York Stock Exchangen kautta. Valtava USA:n lippu on näköjään sitten viime näkemän poistettu NYSE:n pylväikön edestä. Ohitamme vanhan tullirakennuksen edessä seisovan härkä-patsaan ja toteamme koko härän olevan niin aasialaisturistien peitossa, että emme mene tällä kertaa sitä silittilemään. Kävelemme tullirakennuksessa olevan intiaanimuseon ohi ja saavumme aivan Manhattanin eteläkärkeem, Battery Parkiin. Battery Parkkissa (nimensä mukaisesti) on vanha linnoitus ja tämä on paikka, josta voi nähdä Vapaudenpatsaan, jos ei ole aikaa, halua tai rahaa lähteä aivan paikanpäälle pienellä laivalla tai Staten Island ferryllä. Vapaudenpatsas on melko kaukana, mutta nyt sää on niin kirkas, että se näkyy kyllä selvästi.

Palaamme metrolla Battery Parkista takaisin Midtown Manhattanille ja jäämme pois Grand Central Terminalilla, joka sekin on yksi New Yorkin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Tuon valtavan rautatieaseman jättimäinen, valkoista marmoria oleva pääaula on näkemisen arvoinen. Kävelemme seuraavaksi poikittaisia katuja itään päin, ylitämme taas Broadwayn ja käymme Theater Districtin alueella olevassa Food Courtissa syömässä. Tähän pisteeseen lomareissumme alkaakin sitten päättyä ja kotimatka alkaa oikeastaan tästä. Haemme parin korttelin päässä olevalta hotellilta matkalaukkumme ja lähdemme kohti lentoasemaa. Olemme varanneet jo aamulla taksin valmiiksi hotellille ja tällä kertaa iso musta SUV vie helposti meidät ja laukkumme John F. Kennedyn kentälle. Matka kulkee läpi Manhattanin, yli East Riverin, läpi Queensin ja lopulta saavumme valtavalle lentokenttäalueelle.

Tiesin jo etukäteen, että Finnair käyttää nyt parin viikon ajan New Yorkin lennoillaan LOT Polish Airlinesin Boeing 787 Dreamlinereita ja tämä sai minut kieltämättä hieman varautuneeksi. Ensinnäkin puolalainen lentoyhtiö ja toiseksi pahoista vioista kärsinyt uusi konetyyppi... Toisaalta olin myös myös hieman innoissani ja toivoin, että vielä tämä lento lennettäisiin Dreamlinerilla, koska olin utelias näkemään millainen se olisi. Kaikki pienetkin huolet osittautuvat täysin aiheettomiksi: tämä lento on yksi elämäni parhaita ja mukavimpia lentoja. Puolalainen LOT on kaikin puolin erittäin hyvä lentoyhtiö ja kaikesta saa hyvän vaikutelman. Lentoemännät ovat ystävällisiä ja palvelu hyvää. Myös kone on uusi, siisti ja kaikinpuolin mukava. Lento
on tasainen alusta loppuun ja ollessamme normaalissa lentokorkeudessa voi kuulla tai oikeastaan tuntea, kuinka pienillä kierroksilla koneen moottorit käyvät ja kone on todella hiljainen. Lennossa on minulle uutta myös se, että lennämme koko matkan niinkin korkealla kuin 12,5km korkeudessa ja nopeutemme on ajoittain reilusti yli 1000km/h. Reilusti etuajassa Dreamlinerimme laskeutuu aikaisin aamulla talviselle Helsinki-Vantaan lentokentälle ja todella mukava joululomamme on takana.

"I still got sand in my shoes..."


Valokuvat: tiistai 31.12.2013
Valokuvat: keskiviikko 1.1.2014

PS 1: Pieni mainos ystävän puolesta. Jos suunnittelette matkaa Budapestiin, täältä löytyy majoitus hyvästä paikasta keskeltä kaupunkia.

PS 2: Jos joku omista ystävistäni haluaa lähteä talvella (ja mahdollisesti myös syksyllä tai keväällä) Yhdysvaltoihin, lukekoon tekstini blogikirjoituksestani 1.10.2014 ja ottakoon yhteyttä...
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti