keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden vaihtuessa

Vuosi on taas kerran vaihtumassa. Monta vuodenvaihdetta on jo takana, mutta kyllä minä toivon niitä olevan vielä monta edessäkin. Vuosi sitten uutta vuotta juhlittiin New Yorkissa Times Squaren nurkilla, satojen tuhansien ihmisten seurassa, tänä vuonna Suomenlinnassa muutaman ihmisen kanssa.

Tämä vuosi on ollut jollakin tavalla koko elämäni erikoisin ja kummallisin vuosi. Tämä on ollut erikoinen vuosi minun henkilökohtaisessa elämässäni siksi, että olen elänyt, asunut ja työskennellyt yli puolet vuodesta ulkomailla ja muukin osa vuodesta on ollut kiireinen ja vähän stressaava ja väsyttäväkin. Suurimmaksi osaksi tuon kummallisuuden ja erikoisuuden tunteen aiheuttaa kuitenkin oman maamme täysin sekaisin oleva politiikka ja koko ajan vain kiihtyvää vauhtia huonompaan suuntaan menossa oleva yhteiskunta. Sen aiheuttaa yleinen maailmantilanne, lukuisat kriisit eri puolilla maailmaa ja kaikkein eniten naapurimme toimet. Tämä kaikki on rehellisesti sanoen tuonut elämään epävarmuuden tunteen. Koskaan aikaisemmin elämässäni en ole tuntenut samanlaista epävakautta ja uhkaa lähiympäristössä. Kun tätä kaikkea maailman hulluutta on nyt joutunut seuraamaan joka ainoa päivä pian vuoden ajan ja sitä on tungettu loppumattomana virtana tv-uutisista, lehdistä, internetin uutisista, twitteristä ja varsinkin facebookista, on pakko tunnustaa, että se on alkanut tuntua varsin ahdistavalta. Vuosi 2014 tulee jäämään historiaan vuotena, jolloin Suomi käänsi selkänsä Euroopalle ja koko maailma sekosi... Ja ikävä kyllä uskon, että vuosi 2015 ei tule tuomaan tähän parannusta. Päinvastoin, uskon että vuosi 2015 tulee tuottamaan meille vielä monta ikävää yllätystä ja vuodesta 2015 tulee vielä huonompi kuin nyt jo menneestä vuodesta 2014.

On tässä vuodessa ollut paljon hyvääkin. Lähinnä omassa, henkilökohtaisessa elämässä. Minun omassa pienessä maailmassani. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erilainen vuosi ja olen kiitollinen siitä, että minulle ja läheisilleni tämä on ollut hyvä vuosi. Ja toivon kovasti, että ensi vuodesta tulee samalla tavalla ihan yhtä hyvä.

No, näillä mennään... Ja se siitä. Koitetaan pärjätä ja toivotaan, että ennustukseni eivät osu oikeaan. Ja ovat asiat sitten niin tai näin, tähän blogiin ei politiikka tai militaria kuulu, joten takaisin mukavampiin ja kevyempiin aiheeseen. Minun seuraava matkani lähestyy ja pian minun pitäisi olla jo täysin toisenlaisissa maisemissa, toisenlaisissa lämpötiloissa. Pian saan (toivottavasti) jättää hetkeksi taakseni tämän hullunmyllyn ja saan katsoa maailmaa jonkin aikaa vähän toisesta näkökulmasta.

Jonkin verran matkavalmisteluitakin olen nyt jo etukäteen tehnyt: varasin hotellit Miamin pysähdykselle mennen tullen. Mennessä aion yöpyä yhden yön Miami Beachilla, Deauville Beach Resort- hotellissa. Tämä hotelli sijaitsee Miami Beachin South Beachin pohjoispuolella ja varauskriteereinä olivat nyt autovuokraamon läheisyys (kadun toisella puolella) ja se, että hotelli vaikutti kaikinpuolin oikein siistiltä rantahotellilta. Paluumatkalle varasin hotellin kahdeksi yöksi Avalon-hotellista Miamin South Beachilta. Tämä hotelli sijaitsee Ocean Drivella, Miami Vice- maisemissa. Tämän hotellin valitsin sillä perusteella, että se vaikutti hyvältä hotellilta keskellä kuuluisaa Art Deco Districtiä. Näille kolmelle hotelliyölle kertyy nyt hintaa hieman suunniteltua enemmän, mutta nyt kun olen yksin matkassa, haluan, että edes hotellit ovat kelvollisia ja sellaisia, missä uskon itsekseni viihtyväni. Minulla on tosin vielä mahdollisuus vaihtaa hotellit halvempiin tai perua ne kokonaan.

Varasin hotellit hotels.com- sivuston kautta ja sieltä sain noin 50 euron arvoisen alennuksen aikaisempien varausteni palkintona. Lueskelin tavoistani poiketen ennen varauksen tekemistä muutaman tripadvisor- arvostelun, mutta lopetin lukemisen hyvin nopeasti, koska tripadvisoria vaivaa sama ongelma kuin kaikkia muitakin keskustelupalstoja netissä: ihmisten valitus, kielenkäyttö ja kaiken haukkuminen tuo uskoakseni esiin enemmänkin näiden kirjoittajien omat henkilökohtaiset ongelmat, kuin hotellien ongelmat... Niihin ei ole uskomista. Lisäksi joitakin ihmisiä tuntuu harmittavan ihan kaikki ja juuri nämä ihmiset ovat ensimmäisenä myöskin kirjoittamassa netissä ja haluavat muidenkin kuulevan, kuinka heitä harmittaa... Sen lisäksi uskoakseni myös tripadvisorissa on nk. "trolleja", jotka tarkoituksella mustamaalavat kilpailevia hotelleja ja kehuvat omiaan. Niinpä yritänkin tehdä omat valintani ihan muilla perusteilla. Ennen hotellihuoneiden varaamista tarkastin taas varmuuden vuoksi myös Bedbug Registryn. Tätä suosittelen muillekin.

Auton vuokrahintoja vertailin aluksi eri vuokraamojen välillä momondon sivuilla, mutta varsinaisen varauksen tein kuitenkin lopulta Budgetin omalla nettisivulla. Auto on nyt varattu neljäksi viikoksi ja keskikokoisen auton (Dodge Avenger/vastaava) hinnaksi kaikkine tarvittavine vakuutuksineen tuli 678 euroa. Tärkeimmät USA:ssa tarvittavat vakuutukset ovat CDW/LDW (Collision Damage Waiver/Loss Damage Waiver) ja LI (Liability Insurance), jotka korvaavat sekä mahdollisia auton, että kolmannen osapuolen vahinkoja. Otan auton Miami Beachin Budgetilta toisena matkapäivänä ja palautan sen samaan paikkaan paria päivää ennen Suomeen paluuta. Miami Beachilla en tarvitse autoa; se olisi enemmänkin riesa hankalasta (ja kalliista) parkkipaikkatilanteesta johtuen.

Lennoista kuulin tuossa kylänraitilla sen verran juoruja, että tammikuussa on ilmeisesti tarjolla hyvinkin edullisia lentoja Floridaan. Itse en ole tätä mistään tarkistanut, mutta kuulin, että lähiaikojen lentoja Finnairilla Miamiin ja Norwegianilla Ft Lauderdaleen olisi joillekin päiville saatavilla aivan uskomattoman edullisesti. Itse pidän omia Finnairin suorien lentojen lippuja todella edullisina (650e), mutta mahdollisesti lippuja olisi nyt saatavilla vielä tätäkin edullisemmin.

Suurenna kuvat klikkaamalla
Kun minun lentoni laskeutuu Miamin lentokentälle iltapäivällä, aion ottaa taksin Miami Beachille hotellille ja viettää illan rauhassa siellä. Aamulla herätessäni voisin käydä uimassa joko meressä tai hotellin altaassa ja sitten onkin aika jatkaa matkaa kohti "kotia". Saatuani vuokra-auton lähden kohti pohjoista ja West Palm Beachia. Jos valitsen nopean Interstate I-95 tien, olen perillä reilun tunnin kuluttua, mutta koska olen kuitenkin lomalla, valitsen todennäköisesti hitaamman ja mukavamman tien (joko highway US1 tai A1A) ja ajelen kaikessa rauhassa läpi Hollywoodin, Ft Lauderdalen, Pompano Beachin, Deerfield Beachin, Boca Ratonin, Delray Beachin, Boynton Beachin, Lantanan ja Lake Worthin, koko matkan rantoja pitkin perille asti. Jos siltä tuntuu, minulla on hyvin aikaa pysähtyä matkan varrella ja ainakin ruokakauppa on pakollinen pysähdys ennen kotiin menoa.

Kirjoittelin aikaisemmin, että minulla ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia kuukauden reissun varalle, lukuunottamatta "omaa" kuntosalia ja uima-allasta ja tietysti rantoja ja kaupungin katuja. Nyt olen kuitenkin jo löytänyt yhden tapahtuman, joka on minulle jonkinlainen "pakko": heti ensimmäisenä viikonloppuna läheisellä Palm Beach International Racewaylla järjestettävä International Hot Rod Associationin (purin tarkoituksella tuo lyhenteen auki...) Pro Winter Warm-Up kiihdytysajot. Radalle on kotoa vain noin puolen tunnin matka. Autokisojen lisäksi mielessäni on myös Kennedy Space Center. Siellä olen tosin käynyt jo kaksikin kertaa, mutta en kertaakaan opastetulla bussikierroksella kokoonpano- ja laukaisualueilla. Sitten en enää muuta "teknistä" ajankulua kapaisikaan, vaan enemmänkin luontoa ja Evergladesin rauhaa ja alligaattoreita...

Ennen lähtöäni on kuitenkin vielä pikkuisen töitä tehtävänä ja vielä sitäkin ennen on uuden vuoden toivotusten aika: Mukavaa ja turvallista vuodenvaihteen juhlintaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!





lauantai 27. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin - Tukholma 22.-24.12.2014

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, aikomuksena oli alunperin viettää joulu Floridassa tai edes jossakin Etelä-Euroopassa, mutta matka kutistui lentolippujen kalleuden vuoksi Ruotsinristeilyyn, joka sekin sitten lopulta siirtyi jo joulua edeltävään aikaan. Lähdimme matkaan 22.12., vietimme yhden päivän Tukholmassa ja palasimme kotiin jouluaattoaamuna. Varasin liput Tallink - Silja Linen nettisivujen kautta päiväristelylle jo noin kuukausi ennen joulua, vaikka sillä tuskin olisi ollut mikään kiire: laivalla näytti olevan hyvin tilaa sekä meno- että paluumatkalla. Syy vähäiseen matkustajamäärään lienee selvä, tuskinpa kovinkaan moni haluaa lähteä Ruotsinristelylle niin, että paluu kotiin on jouluaattona. Tuosta huonosta matkustusajankohdasta johtuen myös lippujen hinnat olivat alhaisemmat kuin muina joulunajan päivinä. Neljän hengen B-luokan sisähytin hinta oli noin 100 euroa. Ja hintahan käsittää tietysti 1-4 matkustajaa.

Silja Linen M/S Silja Serenade lähti kohti Tukholmaa maanantai-iltana klo 17.00. Olimme laivalla jo niin aikaisin, että ehdimme kierrellä laivassa ja viettää hetken aikaa myös lasten leikkihuoneessa ennen laivan lähtöä. Koko joulukuun ajan jatkunut harmaus muuttui lumisateeksi ja laivan irrottaessa jo pimentyneessä illassa Etelä-Sataman Olympiaterminaalin laiturista, isot, märät lumihiutaleet leijailivat taivaalta. Luvassa oli melko tasainen matka; ainakaan mitään talvimyrskyä ei ollut luvassa, vaikka tuuli saattaisikin olla kohtalaista Itämeren pohjoisosissa. Menomatkalle emme olleet varanneet ruokailua, vaan joimme ainoastaan kahvit laivan kahvila-ravintolassa ja samassa paikassa söimme vielä ruokaa myöhemmin illalla. Muuten matka sujui normaalien risteilyrituaalien merkeissä: ostoksia laivan monissa eri kaupoissa ja show-esityksiä laivan Promenadella ja keulan ravintolassa.Tavallaan tylsää, mutta toisaalta tällainenkin pikku irtiotto tuntui mukavalta, kun edellisestä lomasta oli kulunut kauan aikaa. Ja tärkeintä oli tietysti 3-vuotiaan ensimmäinen laivamatka ja juuri hänen kanssaan touhuaminen ja matkustaminen on selvästi koko matkan paras osa ja kun matka oli häntä ajatellen onnistunut, se oli onnistunut mukava myös muiden osalta.

Tiistaiaamuksi olin varannut kaikille aamiaisen laivan seisovasta pöydästä, jotta meidän ei tarvitsisi heti Tukholmaan saavuttuamme alkaa etsimään syömistä. Ostimme laivan infosta valmiiksi meno- ja paluumatkan metroliput keskustaan. Metro on parempi vaihtoehto siinä mielessä, että matkustaessaan julkisilla kulkuvälineillä pääsee aina lähemmäksi sitä paikkaa, missä on vierailulla, mutta hieman erikoinen yksityiskohta oli se, että infossa suositeltiin metroa oman laivayhtiön kuljetuksen sijaan. Viking Linen Ruotsinristeilyjen etuna on parempi sataman sijainti Tukholmassa. Vikingin laivoilla pääsee käytännössä suoraan keskustaan asti, kun taas Siljan laivat jäävät Värta Hamneniin muutaman kilometrin päähän keskustasta. Se ei tosin juurikaan haittaa, koska Gärdetin metroasemalle on Värtanilta vain muutaman minuutin kävelymatka ja metro vie nopeasti ja kätevästi suoraan keskustaan. Laivan infossa vaihdoin myös myös muutaman kympin Ruotsin kruunuiksi. Valuutanvaihtokursseja on turha mietiskellä sen enempää kun kyseessä on näin pienet summat. Olimme pirteinä aamiaisella jo aikaisin aamulla ja laivan saapuessa Tukholmaan olimme valmiina kaupunkikierrokseen.

Ajoimme metrolla Gärdetin asemalta suoraan keskustaan, Gamla Stanin asemalle. Tällaisella päiväristeilyllä tehokasta aikaa kaupungissa on noin viisi tuntia ja me päätimme aloittaa aamun heti ainoalla suunnitellulla kohteella eli kuninkaanlinnan kellareissa olevalla Livrustkammarenilla. Kävelimme Gamla Stanin laitaa pitkin suurkirkon ohi kuninkaanlinnalle ja olimme museon ovella jo hieman ennen sen avautumisaikaa. Itse kuninkaanlinna on (muistaakseni) tutustumisen arvoinen ja samoin Skattkammaren, mutta kuitenkin itse suositttelen Livrustkammarenia, jos aikaa tai intoa on vain yhdessä kohteessa käymiseen. Museosta löytyy paljon mielenkiintoista esineistöä Ruotsin kuningaskunnan värikkään historian eri aikakausilta. Itseäni, kuten varmasti monia muitakin, kiehtoo eniten näyttelyn alkupäässä olevat kuningas Kustaa II Adolfin Lutzenin taistelussa käyttämät vaatteet luodinreikineen ja ilman kuningasta taistelusta palannut Streiff-hevonen. Samasta salista löytyy myös Kustaa III:n murhanneen Anckarströmin vaatteet ja naamio sekä kuninkaan verinen paita. Museon muista saleista löytyy paljon kuninkaallisille kuulunutta esineistöä ja vaatteita, ritarien haarniskoita ja aseita, koruja, prinssien ja prinsessojen vaatteita ja leikkikaluja sekä upeita kuninkaallisia hevosvaunuja. Melkoisen tovin vietimme myös parissa huoneessa, joissa niin lapset kuin aikuisetkin saavat itse pukeutua historiallisiin asuihin.

Livrustkammarenin jälkeen kävelimme vielä jonkin aikaa pitkin vanhankaupungin katuja ja kapeita kujia vailla päämäärää ja lähdimme sen jälkeen kävelemään sillan yli kohti varsinaista keskustaa. Kävelimme ohi Centralstationin ja T-Centralenin ja läpi Sergelin torin. Poikkesimme Gallerian-ostoskeskuksessa ja kävimme juomassa kahvit ja syömässä cup caket paikassa, jonka poikani oli "bongannut" paria päivää aikaisemmin samanlaisella Ruotsinristeilyllä. Paljon muuhun aika ei sitten enää riittänytkään. Itse olisin ehkä halunnut käydä vielä Riddarholman kirkossa katselemassa upeaa kirkkoa ja sen sukuhautoja, joista monet liittyvät läheisesti myös Suomen historiaan. Ennen laivalle paluuta ohjelmassa oli vielä pikaiset nuuskaostokset Kungsgatanilla ja pieni kävelykierros, jonka jälkeen matkustimmekin jo takaisin Värtanin suuntaan metrolla.

Paluumatkalle olin varannut ruokailun laivan buffet-ravintolassa. Syöminen ja juominen on mukava tapa kuluttaa aikaa laivamatkalla, mutta silti olen sitä mieltä, että hinta-laatusuhde ei ole aivan kohdallaan. Noin 40 euron hintainen ruoka on kallis ja omasta mielestäni tuolle rahalle ei saa täyttä vastinetta. Osa ruoasta oli hyvää, osa mautonta ja varsinkin jälkiruokapöytä oli ainakin tällä kerralla jollakin tavalla kehno. Hinnat nousivat vuosia sitten kertaheitolla kun oluet ja viinit lisättiin hintaan kuuluvaan valikoimaan, mutta nekään eivät kompensoi tuota kallista hintaa; itse join ehkä noin 36cl punaviiniä, enkä mitään muuta alkoholijuomaa. Kalliista hinnasta ja korkeintaan kohtalaisesta laadusta huolimatta en kadu tuota buffet-illallista; kuten jo sanoin, se on mukava tapa viettää aikaa laivassa.

Laiva oli rauhallinen maanantain matkalla Tukholmaan ja vielä rauhallisempi se oli paluumatkalla. Sitä pidän kyllä isona plussana: ei ruuhkia, ei jonottamista, ei tuskastuttavia ihmismassoja ja ennen kaikkea laivalla oli siistiä ja mukavaa... Osittain se johtuu joulunajasta ja siitä, että matkassa oli enimmäkseen lapsiperheitä ja tietysti myös siitä, että pahimmat sikailumatkat keskittyvät Tallinnan laivoille (ne, joiden vuoksi tallinnalaiset pitävät meitä kaikkia suomalaisia idiootteina ja alkoholisteina. Ne, joiden vuoksi virolaiset nauravat ja irvailevat selän takana suomalaisille. Tämän opin tänä vuonna maailmalla.). Nyt siis laivalla näkyi enimmäkseen hyväntuulisia matkustajia ja valtaosa matkustajista oli selvästi suomalaisia. Ruotsalaisia oli laivassa jonkin verran ja "muita kansallisuuksia" ei onneksi juuri lainkaan. Jos menomatkalla laiva pikkuisen keinuikin Ahvenanmaata lähestyttäessä, niin paluumatka olikin sitten oikein mukavan tasainen.

Jouluaattoaamuna kävimme vain juomassa kahvit ja syömässä sämpylät laivan kahviossa. Kevyen aamiaisen jälkeen kävimme laivan kannella katsomassa kuinka laivaa ajoi Kustaanmiekan salmeen ja ohitti kotitalomme. Tukholmassa maa oli lumeton, mutta Helsinkiin saapuessamme meitä tervehtivät ensimmäisenä Kustaanmiekan lumiset vallit ja kivimuurit.

Olen ollut hieman epäileväinen risteilymatkustaja ja jo vuosia matkustajalaiva on ollut minulle vain kulkuväline, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B ja useinmiten samanlaisina toistuvat risteilyt ovat jo kauan tuntuneet puuduttavilta ja tylsiltä. Nyt kävin lähes 10 vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa Tukholmassa ja risteilystä jäi oikein hyvä fiilis kaikin puolin. Oikeastaan voisin lähteä vaikka uudestaan Tukholmanristeilylle koska tahansa ja ehkä se Tallinnakin menisi. Voi tosin olla, että sen jälkeen tarvitsisin taas 10 vuoden tauon...

Valokuvat


tiistai 9. joulukuuta 2014

Kesälomaa odotellessa

Pisin lomani kuluneen 1,5 vuoden aikana on ollut vain noin 2,5 viikkoa ja siitäkin on aikaa pian jo tasan vuosi. Kesällä pidin yhden vajaan kahden viikon mittaisen vapaan juhannuksen aikaan sekä kesän ja syksyn vaihteessa reilun viikon loman. Vaikka olen tänä vuonna reissannut edestakaisin Euroopassa, on tämä vuosi kuitenkin ollut enimmäkseen työntekoa, suurimmaksi osaksi ulkomailla. Kun lisään tähän kaikkeen vielä sen, että tämä syksy on jotenkin tuntunut kaikin puolin todella pitkältä ja väsyttävältä, niin ei ole ihme, että tunnen olevani loman tarpeessa. Tunnen olevani kesäloman tarpeessa.

Ensimmäisen loman, parin viikon mittaisen joululoman alkuun on onneksi enää vajaat kaksi viikkoa. Tuo loma tuo edes hetkeksi lepoa työstä ja pääsemme edes lyhyelle matkalle Tukholmaan. Ja jos sitä oikein innostuu pitkästä aikaa risteilemään, niin helppohan tästä on lähteä vaikka vielä Tallinnaankin. Sitten risteilyt onkin varmasti risteilty seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi... Loppiaisen aikaan olen muutaman päivän töissä ja sitten alkaakin pitempi lomani ja heti loman ensimmäisenä päivänä lennän Helsingistä Miamiin ja vietän kokonaisen kuukauden Yhdysvalloissa "kotona". Alkuperäisistä talven matkasuunnitelmista poiketen muiden on nyt jäätävä "kotivahdeiksi" ja minä lähden matkaan yksin.

En ole sen kummemmin valmistautumassa tuohon pitempään reissuun, eikä se juuri valmisteluita vaadikaan. Lentoliput varasin jo jokin aika sitten ja sain ne onnistuneen ajoituksen avulla todella edullisesti: suorat meno-paluu- lennot Helsingistä Miamiin Finnairin kyydissä maksoivat vain 650 euroa. Tulen ehkä viettämään yhden yön Miami Beachilla ennen omalle asunnolle siirtymistä ja samoin olen ajatellut palatessani olla vielä yön tai pari Miamissa. Nuo 1-3 yön hotellit minun pitäisi vielä varata, mutta niilläkään ei ole kiirettä, eivätkä ne edes ole ihan välttämättömiä, koska Miamista West Palm Beachille on matkaa vain 80 mailia ja tuon välin ajaa autolla helposti parissa tunnissa. Eli hotelleistakaan ei tarvitse kantaa huolta, kun on majoitus omasta takaa. Auto minun pitäisi vielä varata ja niitäkin olen jo alustavasti katsellut. Silläkään ei tosin ole kiire. Keskikokoisen auton vuokraus USA:ssa kuukaudeksi, kaikkine tarvittavine vakuutuksineen, maksaa noin 660 euroa eli Suomen hintoihin verrattuna auton vuokraus on todella edullista. Nyt kun vielä bensan hintakin on siellä aivan pohjalukemissa, auton käyttö ei todellakaan tule kalliiksi. Kovin pienellä selviän siis tällä kertaa matkajärjestelyistä ja näiden lähinnä ajatusten asteelle jääneiden valmistelujen lisäksi en ole tehnyt muuta kuin uusinut vanhaksi menneen ESTA- matkustusluvan netissä.

Minun ei oikeastaan tarvitse edes pakata matkalaukkuja ja matkalaukun otan mukaan lähinnä vain sen vuoksi, että saan tuotua mahdolliset ostokset Suomeen. Farkkuja ja kenkiä ainakin kannattaisi tuoda mukanaan jokaselta reissulta. Lähtiessäni otan mukaan vain tärkeät paperit, luottokortit, joitakin tarvikkeita ja kameran. Minun ei tarvitse pakata edes vaatteita, koska minulla on oikeastaan kaikki tarvittava paikanpäällä. Ja jos ei ole, sieltähän niitä saa. Edellisillä kerroilla minulla on ollut edes jotain vietävää USA:n kotiin, mutta tällä kertaa ei taida olla mitään sellaistakaan mukaan otettavaksi. Jotakuinkin tyhjän matkalaukun kanssa siis lähden tällä kerralla matkaan.

Moni on kysellyt minulta mitä minä teen siellä ja miten saan aikani kulumaan. Ajan kuluttaminen Floridassa ei todellakaan ole ongelma... Loputtomat hiekkarannat, katkeamattomat kaupunkien ketjut, lukemattomat isot ostoskeskukset, puistot, teemapuistot ja huvipuistot, luonto... Tekemistä riittää, mutta nyt kun maisemia ja erilaisia paikkoja laidasta laitaan on tullut nähtyä riittävästi, olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että minun ei ole pakko tehdä mitään... Minulla ei siis ole mitään suunnitelmia. Ainoat suunnitelmani ovat, että aion pitää siinä mielessä kuntoloman, että edellisen reissun tapaan yritän aamuisin aloittaa mahdollisimman monta päivää asuinalueen kuntosalilla ja uima-altaalla. Ja liikunnan lisäksi seuraavaksi tärkein asia on rentoutuminen. Rentoutuminen omalla altaalla, hiekkarannoilla ja puistoissa. Evergladesin suoalueella Loxahatcheessa tulen varmasti käymään ja ehkä jossakin muussakin luonnonpuistossa. Ja tietysti myös oman kaupunkini keskustan kaduilla ja rannassa. Saattaa olla, että lähden parin päivän retkelle jonnekin muuallekin; esimerkiksi Bahaman risteilylle tai autolla pohjoiseen Kennedyn avaruuskeskuksen suuntaan, Jacksonvilleen tai Daytona Beachille, mutta ne menot päätän sitten ihan sen mukaan, miltä silloin tuntuu.

Olin USA:ssa viimeksi yksin pari vuotta sitten. Silloin hortoilin vajaan viikon New Yorkissa ja rentouduin pari viikkoa West Palm Beachin alueella ja minulla oli itseksenikin ihan mukava reissu. Nyt yksin matkaan lähteminen tuntuu paljon tylsemmältä ja se johtunee siitä, että vuosi sitten vietimme joulua Floridassa ja uutta vuotta New Yorkissa isolla joukolla. Osaksi se saattaa tuntua tylsemmältä myös siksi, että tämän vuoden aikana olen reissannut Kreikan ja Suomen väliä Keski-Euroopan kautta yksin, käynyt yksin Italiassa ja kulkenut osittain yksin myös pitkin Kreikkaa. Kaipaan nyt kuitenkin tätä pikku irtiottoa ja kuntosalista, uima-altaasta, hiekkarannoista ja luonnosta voi toki nauttia myös yksin. Joka tapauksessa joulun odotuksen lisäksi nämä reilut neljä viikkoa menevät nyt kesälomaa odotellessa...



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vuoden synkintä aikaa

Maa on musta. Ulkona tuulee. On kosteaa ja pimeää. Värit ovat kadonneet ja maisema näyttää ankealta harmaan eri sävyineen. Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja elämme vuoden synkintä aikaa. Minulle tätä pahempaa on vain kova pakkanen, josta ei vielä tänä talvena ole tarvinnut kuitenkaan onneksi kärsiä.

Palasin Suomeen reilun puolen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen 24.8. ja olen ollut nyt ainakin jotakuinkin aloillani jo reilut kolme kuukautta. Tosin nytkin olen jo ehtinyt olla pois kotoa parikymmentä päivää, mutta elokuun jälkeen en ole ollut maan rajojen ulkopuolella.

Suunnitelmissa on vielä lyhyt reissu ennen joulua: "Päivä Tukhomassa"- risteily Silja Serenadella juuri ennen joulua. Edellisestä Tukholman käynnistäni onkin ehtinyt kulua jo peräti 10 vuotta! Haaveissa oli alunperin jonkinlainen joulumatka isommalla joukolla, edes jonnekin Eurooppaan, mutta erinäisistä syistä johtuen se on nyt unohdettava ja on pakko tyytyä Tukholman risteilyyn. Hetken elättelin toiveita siitä, että olisimme tänäkin vuonna saaneet viettää joulun Floridassa, mutta se jää nyt jonnekin tulevaisuuteen.

Seuraavan pitemmän matkani Atlantin toiselle puolelle tulen tekemään yksin. Osan on nyt tällä kertaa jäätävä kotivahdiksi ja kissanvahdiksi. Lähden matkaan tammikuussa ja palaan takaisin vasta helmikuun puolella. Tällä kerralla lennän Finnairin suoralla lennolla Helsingistä Miamiin ja palaan samaa reittiä. Miamista on matkaa West Palm Beachin kaupunkiin noin 120 kilometriä ja tuon välin aion ajella mennen tullen vuokra-autolla, jonka otan käyttöön todennäköisesti koko kuukauden ajaksi.

Finnair lentää näitä suoria Helsingin ja Miamin välisiä lentoja vain 16.12. - 21.3. välisen ajan. Lennot AY7 ja AY8 lennetään Finnairin Airbus A340-300 (A343)- koneilla suoraan perille asti, ilman välilaskuja. Menomatkan lentoaika on reilut 11 tuntia ja paluumatkan lentoaika on tuntia lyhyempi. Olisin kovasti halunnut tälläkin kerralla poiketa joko mennessä tai tullessa New Yorkissa, mutta koska pitkän tauon jälkeen Finnair lentää taas näitä suoria Floridan lentoja, ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lentää kerrankin suoraan Helsingistä (melkein) perille asti, ilman koneenvaihtoja.

Tämä vuosi on ollut melko kiireinen ja tämä vuosi on myös maailmantilanteen ja Suomen sisäisen tilanteen vuoksi ollut jollakin tavalla synkkä ja masentava. Nyt olen kyllä ihan loman tarpeessa ja olen todella iloinen, kun saan jättää tämän maan vähäksi aikaa taakseni. Melkein vielä iloisempi olen kuitenkin siitä, että minulla on nyt hyvä mahdollisuus pitää lomaa myös facebookista, jonka senkin seuraaminen on käynyt hyvin raskaaksi ja ahdistavaksi ja harvoin sitä seuratessa hyvälle mielelle tulee. Nyt aion matkaan lähtiessäni jättää facebookin vähemmälle ja keskittyä vain twiittailuun ja tämän matkablogin kirjoittamiseen.