perjantai 28. elokuuta 2015

Kohti kesää (Kreikka, osa 8)

Melko surkean kesän jälkeen saimme Suomessa nauttia hetken oikeasta kesästä vielä elokuussa, mutta minulle se oli jo jollakin tavalla liian myöhäistä. Loma loppui ja muutenkin fiilis tämän kesän jälkeen oli jo sen verran matalalla, että olin tavallaan jo luovuttanut, enkä ehkä osannut enää noista lämpimistä päivistä kunnolla nauttia. Siitäkin huolimatta olen kylllä iloinen tuosta lämmöstä ja aurinkoisista päivistä.

Tuleva syysretki on nyt tarkentunut jonkin verran. Jos joku (lähinnä joku tutuista, sukulaisista tai ystävistä) haluaa lähteä matkaan osaksi aikaa tai koko ajaksi, niin tässä minun suunnitelmani: Lennän lokakuun alkupuolella ensin Finnarin suoralla lennolla Chicagoon ja viivyn siellä kolme yötä. Kahdelle ensimmäiselle yölle olen jo varannut hotellin aivan Chicagon keskustasta ja kolmanneksi yöksi siirryn O'Haren lentoaseman lähellä olevaan hotelliin. Neljäntenä matkapäivänä lennän aamulla Chicagosta Floridaan, Palm Beachin kansainväliselle lentokentälle. Tuo lentokenttä sijaitsee West Palm Beachin kaupungin alueella ja siitä on noin 10 minuutin ajomatka "kotiin". Floridassa olen noin 1,5 viikkoa ja palaan sitten lentäen Chicagoon ja sieltä vielä samana päivänä suoralla lennolla takaisin Helsinkiin. Koko matka kestää kaksi viikkoa (16 päivää siihen kuluu kaikkiaan).

Olen tässä hieman alustavasti katsellut minne oikeastaan olen menossa... Päätös Chicagoon lähdöstä kun oli todellakin hetken mielijohde. Chicagossa en ole koskaan käynyt, enkä voi sanoa kovinkaan paljon kaupungista tai Illinoisin osavaltiosta tietäväni. Tiedän, että kaupunki on USA:n kolmanneksi suurin kaupunki ja että se sijaitsee Michigan-järven rannalla. Tiedän myös sen olevan korkeiden pilvenpiirtäjien kaupunki (joista korkein on entinen Sears Tower, nykyinen Willis Tower). Tiedän myös sen, että Chicago on yksi Bluesin syntysijoista ja onhan sillä myös synkkä historiansa alamaailman pesäpaikkana. Ja onhan Chicago myös kuuluisan Route 66- tien alku- ja loppupiste. Siihenpä tietoni sitten alkavatkin jo loppua. Tämä alla oleva video sopii hyvin alkajaisiksi, jos haluaa katsoa millaisesta kaupungista on kyse.

Chicago - The Windy City (I'll never forget you...)



Mutta nyt palaan vielä muutaman kerran Kreikkaan ja vuoteen 2014:


NELJÄSTOISTA VIIKKO

Neljästoista matkaviikko alkaa tiistai-iltana Scandic Park- hotellissa Helsingin Mannerheimintiellä. Oikeastaan ainoa Suomenlinnassa asumisen huono puoli (kesällä tupaten täynnä olevien lauttojen lisäksi) on se, että muutaman kerran olen joutunut aikaisesta aamulennosta johtuen yöpymään hotellissa joko Helsingin keskustassa tai lentokentän lähellä. Tällä kerralla valitsen vielä osittain remontissa olevan Mannerheimintien Scandicin kahdesta syystä: ensinnäkin minulla on Scandicin kanta-asiakaskortti, jolla saan kerättyä pisteitä ilmaista hotelliyötä varten ja alimmalla tasolla saan 6,00 euron kuitin eli ”setelin”, joka kelpaa hotellin ravintolassa ja myymälässä. Toinen syy on se, että Finnairin lentokenttäbussin pysäkki on aivan hotellin edessä.

Helsinki-Vantaa, Flybe Embraer
(Kuvat saa suurennettua klikkaamalla)
Keskiviikkona 14.5.2014 olen jo klo 5.30 aamulla pysäkillä reippaana odottamassa bussia ja vajaan puolen tunnin bussimatkan jälkeen olenkin jo lentokentällä. Tällä kertaa olen tyytyväinen, että minulla on jonkin verran ylimääräistä aikaa, sillä huomaan (onneksi) heti lentokentälle saavuttuani, että olen tehnyt lähtöselvityksen ja tulostanut boarding cardin vain ensimmäiselle lennolle eli Dusseldorfiin asti… Mitä lie olen ajatellut. Pää sekaisin vai ajatukset jossain ihan muualla? Saan kuitenkin hoidettua asian loppuun lähtöselvitysautomaatilla ja pian minulla on kädessäni molemmat boarding cardit ja myös ”matkatavaratagi”, jonka kiinnitän oliviinvihreään kassiini. Tänään turvatarkastukseen on jonkin verran jonoa ja hetken jonossa seistessäni mietin miksi en mennyt aivan terminaalin päässä olevan turvatarkastuksen kautta, koska se on yleensä todella hiljainen. Nopeasti selviän kuitenkin tätäkin kautta ja aikaa jää vielä ihan riittävästi lähtöporttien luona maleksimiseenkin.

Allamme Espoo
Ensimmäinen lentoni tänään on Flyben lento Dusseldorfiin. Aivan kuten tullessakin, koneena on pieni Embraer ERJ-190. Viime matkoilla en ole vaivautunut edes etukäteen katsomaan istumapaikkojani, mutta tällä kertaa siirsin paikkani lähtöselvitystä tehdessäni aivan koneen etuosaan, ikkunan viereen. Sää on hyvä ja nyt kun myös näillä Finnairin lennoilla saa pitää kameraa päällä myös nousun ja laskun ajan, saan otettua muutaman hyvän kuvan pääkaupunkiseudusta koneen noustessa Espoon yli. Lento on tasainen ja mukava ja laskeudumme ajallamme Dusseldorfiin.

Dusseldorf
Reilun tunnin odotuksen jälkeen nousen Air Berlinin Airbus A321- koneeseen, joka vie minut Thessalonikiin. Alkumatka menee oikein mukavasti, mutta laskeutuessamme kohti Thessalonikia Kreikka tervehtii meitä parin kilometrin korkeudessa melkoisella pompotuksella. Jo pilvistä näkee, että taidamme lentää juuri sopivasti jonkinlaisen pienen myrskyrintaman läpi ja meno on jonkin aikaa melkoista ryskytystä. Alempana meno kuitenkin taas tasaantuu ja lentäessämme suoraan Thessalonikin keskustan yli kaupunki näkyy upeasti allamme. Erotan selvästi Roman Agoran ja Agios Dimitrioksen kirkon, mäen harjanteella olevan linnan muurit, White Towerin ja monta muuta, jo tuttua paikkaa. Huomaan myös näin ylhäältä käsin, että Thessaloniki on todella iso kaupunki.

Air Berlin Airbus
Yksin matkustaessa on aikaa mietiskellä kaikenlaista. Yksi asia mitä mietin, on se, kuinka ihmiset muuttuvat kun tulee Helsingistä ensin Saksaan ja siitä edelleen Kreikkaan. Suomalaisissa lentokoneissa on tyypillistä se, että usein heti turvavyövalon sammuttua nousun jälkeen, koneen vessan ovelle muodostuu kuin taikaiskusta pitkä jono keski-ikäisiä miehiä. Monet ovat varmaan jo lentokentällä ehtineet juoda tuopin tai kaksi ja heti koneen noustua on kiire vessaan… Ja usein, aivan kuten tälläkin reissulla, koneesta löytyy keski-ikäinen tai keski-iän ylittänyt miesporukka, joilla on joko kuulo-ongelmia tai suunnaton, tekisi mieleni sanoa sairaalloinen, tarve tulla huomatuksi. Nämä varsinaiset maailmanmatkaajat haluavat välttämättä muiden tietävän, että ”On sitä matkusteltu ennenkin…” Kreikkaa kohti lentävässä koneessa onkin sitten jo ihan erilainen meno koneessa. Ihmiset tunkevat sekavana laumana paikoilleen, kännykät ovat päällä kielloista huolimatta ja välillä tulee vähän sellainen ”mustalaisleiri muuttaa taivaaseen”- fiilis. No, tätä analysointia voisi jatkaa paljon pitemmällekin, mutta jätän nyt matkustajat rauhaan. Suomalaisista lentoemännistä minulla on tullut mieleen nyt jo useiden vuosien aikana yksi kaikkia heitä yhdistävä juttu. On nimittäin yksi asia, josta tietää, että he kaikki ovat olleet saman henkilön koulutuksessa: Joka ainoa suomalainen lentoemäntä hokee kahvia tarjoillessaan hieman huvittavalta kuulostavaa mantraa: ”kahviateetä, kahviateetä, kahviateetä…” ja sitä seuraa: ”maitoasokeria, maitoasokeria, maitoasokeria…”

Thessaloniki
Takaisin Kreikkaan ja Thessalonikiin. Minun Thessalonikin vierailuni jää tällä kerralla läpikulkumatkaksi. Sää näyttää hieman synkältä (se jyrkkä säärintama ja tummien pilvien reuna, jonka näin jo koneen ikkunasta) ja olen sen verran väsynyt, että päätän jatkaa matkaa suoraan ”kotiin”. Päästyäni bussiin ajattelen kokeilla onneani ja katsoa minne se menee; minulla on hyvin vahva aavistus, että se päätyy keskustan jälkeen rautatieasemalle. Reilun puolen tunnin kuluttua olemme päässeet suuren kaupungin todella ruuhkaisen keskustan läpi ja lopulta bussi todellakin päätyy rautatieasemalle ja minä pääsen näppärästi jatkamaan matkaani junalla kohti Larissaa.

Loppuviikossa ei ole oikeastaan yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Päivät menevät töissä ja arjen ja arkiset illat katkaisee oikeastaan vain suomalaisen työkaverin kanssa tehty pikku kävelyretki uusia polkuja pitkin keskustaan ja illan istuminen kahdenkin eri kahvilan terassilla todella lämpimässä illassa.

VIIDESTOISTA VIIKKO

Larissa
Välillä elämä täällä on pikkuisen hankalaa, koska ei ymmärrä mistään mitään. Tai ei se oikeastaan hankalaa ole ja ainahan sitä jotain ymmärtää, mutta tuntematon kieli ja tuntemattomat kirjaimet (jotka tosin alkavat jo olla hallussa) kyllä asettavat pieniä haasteita. Se on ehkä enemmänkin ajoittain ärsyttävää. Kieltä en oikeastaan ole edes halunnut oppia ja motivaatio oppimiseen on aika lähellä nollaa, koska tiedän, että en enää tämän reissun jälkeen tule tarvitsemaan tätä kieltä koskaan missään. Niin kuin taisin jo sanoa aikaisemmin, yleensä jo viikon lomamatkalla oppii enemmän kuin mitä olen oppinut tämän reilun kolmen kuukauden aikana ja tämä ”oppimattomuus” vaatii jo erikoislahjakkuutta. Todella hyvin ja helposti olen täällä tullut toimeen, vaikka pieniä ymmärtämisvaikeuksia välillä onkin. Suuri osa ihmisistä puhuu melko hyvää englantia, mutta välillä eteen tulee sellaisia tilanteita, että kaikki on kirjoitettu kreikan kielellä, eivätkä ihmiset osaa mitään muita kieliä.

Larissa
Viimeksi mietin tätä kieliasiaa eräänä päivänä kun poikkesimme päivällä lounaan jälkeen ostamassa jäätelöt. Tai minä en ostanut, katselin vaan kun muut ostivat. Tuossa konditoriassa, jossa myydään myös irtojäätelöä, kaikki on kirjoitettu kreikaksi ja myyjä ei osaa puhua englantia. Se vaikeuttaa jäätelön ostamista, vaikka käsimerkeilläkin siitä kyllä selviää, jos ottaa riskin ja valitsee jäätelön pelkän ulkonäön perusteella. Tämä kieliongelma ei kuitenkaan ollut syynä siihen, että en tänäänkään ostanut jäätelöä, vaan syynä oli tarve yrittää vähentää sokeria ja rasvaa. Minun ei koskaan ole tarvinnut huolehtia painostani ja tähän asti on ollut aivan sama mitä syön, mutta nyt olen huomannut painon pikkuisen lisääntyneen ja minun on vähän mietittävä mitä suuhuni pistän. Yritän syödä edes vähän terveellisemmin ja hotellin runsaan aamiaisen lisäksi syön vain yhden lämpimän aterian päivässä. En ole myöskään syönyt juuri mitään välipaloja ja nyt näköjään pystyn välttämään tarvittaessa myös houkuttelevat makeat herkut…

Larissa
Lenkillä olen edelleen käynyt silloin tällöin, mutta en lähde väkisin hampaat irvessä, jos siltä ei tunnu. Tuota painoasiaa mietin myös lenkillä; kunto on hieman laskenut tietysti jo iän myötä, mutta paino vaikuttaa juoksemiseenkin. Olen aina ollut hyvin hoikka, jopa lähellä liian laihaa ja nyt paino ehkä noussut enemmän ”miehen mittoihin”. Tuo kymmenen lisäkiloa tuntuu kuitenkin juostessa väkisinkin, sitä voi verrata painon puolesta siihen, että raahaisi mukanaan juostessa 10 litran vesiämpäriä… No, nyt olen kuitenkin löytänyt täällä edes jollakin tapaa kelvollisen lenkkipolun ja siirtyessämme pian todennäköisesti kaupungin keskustaan, minun on löydettävä uusi lenkkipolku tai alettava käymään kuntosalilla.
Viidestoista viikko ei tuo mukanaan mitään uutta eikä ihmeellistä. Kaikki alkaa olla jo niin tuttua, niin töissä kuin iltaisinkin. Ainoa selkeä muutos on se, että kolme kuukautta jossakin +15-20 asteen välillä keikkunut keskilämpötila on noussut reippaasti. Päivät ovat olleet todella lämpimiä, ehkä +25-30 astetta ja vielä myöhään illallakin lämpötila on ollut lähellä hellerajaa. Lämpö, vihreys ja kukkaset saavat tämän melko kolkon harmaan kaupungin näyttämään paljon siedettävämmältä.

Viikonloppuna teen pikaisen lomamatkan Skiathoksen saarelle ja siitä reissusta kerron erikseen.

tiistai 25. elokuuta 2015

Puolivälissä (Kreikka, osa 7)

Seuraava reissu on nyt vihdoin buukattu! Pitkään olenkin jaksanut olla aloillani. Edellisestä matkasta on aikaa jo yli kuusi kuukautta, jos mukaan ei lasketa paria pikku pysähdystä Ruotsissa. Eikä niitä lasketa... Tämä kesä on mennyt niin täysin kotinurkissa, että en muista toista tällaista kesää. Sen lisäksi, että aivan kesän viime hetkiä lukuunottamatta kesä on ollut säiden puolesta melko kurja, olen vielä muutenkin juuttunut aivan liikaa paikoilleni. Ja se ei sovi minulle yhtään. Pikkuveneellä on kyllä ajeltu melkein joka päivä, mutta nekin matkat ovat olleet kuitenkin vain pikku pyrähdyksiä lähiympäristössä. Ja kotimaanmatkailukin jäi kesän aikana yhteen Turku-Naantali- ajeluun, auton hakuun Pohjanmaalta ja pariin hyvin lyheen autoajeluun Helsingin ulkopuolella.


West Palm Beach, Fla, USA
Nyt kuitenkin tiedän jo milloin lähden seuraavan kerran kauemmas: varasin tänään oikeastaan ihan hetken mielijohteesta lennot Yhdysvaltoihin. Lennän lokakuun alkupuolella (jälleen ihan yksin ja itsekseni) ensin Finnairin suoralla lennolla Chicagoon ja parin viikon päästä samaa tietä takaisin. Sain nuo suorat lennot mielestäni melko mukavaan, noin 500 euron hintaan! Hain alunperin matkoja Palm Beachin lentokentälle Floridaaan, mutta huomattuani ebookersin haun avulla haluamieni päivien halvimpien lentojen kulkevan Chicagon kautta, aloin hakea Finnairin sivuilta pelkkiä Chicagon lentoja samoille päiville ja hyvin tärppäsi. Tämä antoi minulle vapauden olla Chicagossa niin kauan kuin haluan ja lentää USA:n sisäiset lennot erikseen varaamillani lennoilla minulle sopivina päivinä. Nyt suunnitelmani on se, että vietän Chicagossa pari yötä ennen kuin jatkan matkaani "kotinurkille" Palm Beachin seuduille Floridaan.

Nyt alan tiivistää tämän viime vuoden Kreikka-tarinan osien julkaisuväliä, jotta voin reilun kuukauden päästä siirtyä tähän vuoteen ja seuraavaan reissuun.


................................................



YHDESTOISTA VIIKKO

Nonna Rossa, Larissa
Maanantai 21.4.2014 on toinen pääsiäispäivä ja minulla on siis nyt vielä toinenkin vapaapäivä. Iltapäivällä lähden kävellen kaupunkiin ja kierrellessäni vielä kaupungin lähes autioita katuja tulen tehneeksi noin kuuden kilometrin kävelylenkin. Nousen taas Achilleksen kukkulan päälle kapeita katuja pitkin ja päätän sitten mennä syömään italialaisen ”Nonna Rossa”- ravintolan terassille. Yleensä jopa täällä ravintoloista löytyy englanninkieliset ruokalistat, mutta tällä kertaa saan eteeni kreikan kielisen menun. Nyt minut pelastaa se, että kaikkien ruokien nimet on kuitenkin kirjoitettu myös italiaksi ja minulla on riittävä italian kielen sanasto päässäni, jotta selviä ruokalistasta ja monesta muustakin asiasta. Pääsiäisen kunniaksi syön alkuruoaksi prosciuttoa ja mozzarellaa (ruokalistalla tosin luki prosciutto e melone, mutta paikalliseen tapaan, jopa italialaisessa ravintolassa, ruokalista on ihan eri asia, kuin se mitä oikeasti on tarjolla). Varsinaiseksi ruoaksi tilaan pizzan.

Larissa
Viikko jatkuu normaaliin tapaan ilman mitään sen kummempia tai suurempia tapahtumia. Jonain iltana käymme suomalaisen kaverini kanssa kahvilla ja perjantaina ilalla vietämme keskustassa erään ulkomaalaisen työkaverini läksiäisiä. Lauantai menee lähes kokonaan hotellilla ”sadetta pidellessä”. Iltapäivän päätteeksi teen pitkän juoksulenkin. Sunnuntaina päätän harmaasta säästä huolimatta lähteä käymään Voloksen kaupungissa meren rannalla. Kun olen kävellyt hotellilta 100metriä rautatieaseman suuntaan alkaa sataa. Kävelen kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja toivon sateen pian loppuvan. Kilometrin päässä minun on kuitenkin pakko kääntyä takaisin ja palaan hotellille aivan läpimärkänä.
Achilles, Larissa
Säät ovat tämän ensimmäisen kolmen kuukauden aikana olleet täällä paljon huonommat, kuin mitä odotin. Suuria odotuksia ei ollut ja sää ei ollut päällimmäisenä mielessä, koska tulin tänne töihin, en lomailemaan… Kuitenkin tämä sää (ja moni muukin asia) on kyllä alittanut ne vähäisetkin odotukset. Ensimmäisenä päivänä helmikuun alussa astuessamme Thessalonikissa alas lentokoneen portaita sää oli todella kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli lähellä +25 astetta. Sellaisia päiviä on kyllä ollut sen jälkeen useitakin, mutta selvästi suurimman osan ajasta taivas on ollut pilvessä, ilma on ollut viileä (verrattuna siihen, mitä odotin) ja monena viikonloppuna ja iltana on satanut. Tämä lopputalvi ja kevät täällä ovat siis olleet oikeastaan kuin tavallinen Suomen kesä; lämpötila alle +20, harmaata ja sateista… Pitäisi varmaan vaatia matkatoimistolta korvauksia…

KAHDESTOISTA VIIKKO

Ossa-vuori, Larissa
Kahdennetoista viikon maanantaina huhtikuun sää jatkuu edelleen harmaana ja sateisena, mutta joinakin päivinä viikon edetessä aurinkokin on sentään jonkin aikaa näkyvissä. Alkuviikko menee normaalisti töitä tehdessä ja hyvin tavallinen päivä on myös keskiviikkoon osuva vappuaatto, eikä illassakaan ole mitään normaalista poikkeavaa. Vappu on siis tänä vuonna aivan tavallista arkea. Tässä vaiheessa on ehkä taas hyvä muistuttaa, että tämä matkakertomus tai matkablogi koskee vain noin ¼ tämänhetkisestä elämästäni. ¾ ajasta menee työntekoon ja nukkumiseen ja loppu neljännes on sitten omaa aikaa. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeastaan nyt puoli vuotta töissä 24/7 eli koko ajan ja joka päivä.

Iroon Politehniou, Larissa
Torstaina 1.5., Vapun päivänä minulla on vapaapäivä, vaikka olin ihan varautunut olemaan töissä. Päivä on todella lämmin ja aurinkoinen. Parvekkeella auringonpaisteessa on kuuma ja sää on todella upea vielä kun lähden kävellen kaupunkiin. Kävellessäni taas kerran tätä neljän kilometrin matkaa tulee mieleen joitakin erikoisia juttuja tässä maassa. Yksi niistä on kypärän käyttö moottoripyörillä ja skoottereille ajettaessa. 99% moottoripyöräilijöistä roikottaa kypärää kyynärpäässään. Laki ilmeisesti sanoo, että kypärä on oltava mukana… Itse kyllä kuvittelisin, että kypärää olisi helpompi pitää päässä kuin käsivarressa roikkumassa. No, jokainen kai suojelee sitä, mikä on tärkeintä ja arvokkainta…

Postiaukio, Larissa
Taas tälläkin kävelymatkalla törmään useampaan muuhunkin kreikkalaiseen ilmiöön. Alkumatkasta näen kirkon kulmalle, katujen risteykseen spontaanisti pystytetyn ”myyntinäyttelyn”: tarjolla on erilaisia moottorisahoja! Eli jos ei vapun päivänä ole muuta tekemistä, niin voi ostaa kadulta vaikka moottorisahan… Yksi paikallinen ilmiö on jalkakäytävillä grillaaminen. Vapun kunniaksi ihmiset ovat taas viritelleet järkyttävää savua ilmoille työntäviä grillejään katujen varsille, aivan kuten myös pääsiäisenä ja monina muinakin erityisinä päivinä. Ja me suomalaiset vielä luulemme olevamme "grillaajakansaa"... Täysin amatöörejä me olemme tässä asiassa.

Larissa
Kaupunkiin kävellessäni mietiskelen myös seuraavaa Suomeen lähtöäni. Viikon päästä minun pitäisi olla taas Suomessa noin viikon kestävällä lomalla. Olen pitänyt vapaita ehkä hieman liiankin kitsaasti, mutta toisaalta voin sitten ottaa kesällä vielä yhden, vähän pitemmän loman tai lomailla jonkin verran myös täällä Kreikassa. Kun lähdin matkaan vajaat kolme kuukautta sitten, ajattelin mielessäni käyväni Suomessa tämän puolen vuoden aikana 2-3 kertaa ja se näyttää nyt toteutuvan. Jos nyt vietän heti toukokuun alussa yhden lomaviikon Suomessa ja juhannuksen aikaan reilun viikon, niin Suomessa käyntejä tulee silloin yhteensä kolme. Tässä paikassa on se huono puoli, että lomista menee aina yksi kokonainen päivää pelkkään matkustamiseen loman alussa ja toinen loman lopussa. Matka on pitkä ja hieman monimutkainen.

Junalakko
Kävelen Vapun päivänä ensimmäiseksi rautatieasemalle, vaikka olen jo kuullut huhuja, että tänään olisi jälleen junalakko. Asemalla voin vain todeta, että ilmoituksen mukaan lakko kestää tämän päivän. Pääsiäisenä olin aikeissa lähteä Voloksen kaupunkiin, mutta junalakko esti sen silloin. Viikkoa myöhemmin olin taas lähdössä Volokselle, mutta sillä kertaa taas rankkasade esti aikeeni. Ja nyt yrittäessäni taas Voloksen suuntaan, onkin jo seuraava junalakko. Asia näyttää olevan niin, että kun muut ovat vapaalla pääsiäisenä, vappuna jne, niin eipä silloin ole tietenkään kiva mennä töihin, vaan on paljon kivempi olla lakossa…Kävelen kaupungin keskustaan ja kierrän ensin pikku lenkin ja käyn katsomassa mahdollista tulevaa asuntoamme. Vuokrasopimus on oikeastaan allekirjoituksia vaille valmis, mutta taas tämän maan tuntien, en ole varma ennen kuin paperit ovat täysin valmiit ja olen itse talon sisäpuolella. Katson samalla kellosta kuinka kauan asunnolta kestää kävellä aivan kaupungin keskustaan. Siihen menee noin 10 minuuttia eli paikka kyllä olisi oikein sopiva.

Achilles, Larissa
Käyn kahvilla Saint Achilleksen mäellä ja juon taas kylmää fredo cappuccinoa. Kahvi on hyvää! Tämän kaupungin parhaita juttuja ovat katukahvilat terasseineen ja hyvä kahvi. Vaikka en ollut Roomassa vuonna 2011 kuin melko lyhyeksi jääneen ajan, niin muistan kuinka sen jälkeen join seuraavat kaksi kuukautta vain mutteripannulla keitettyä espressoa. Jo pelkkä suomalaisen suodatinkahvin ajatteleminenkin saa nytkin niskakarvani pystyyn. Kahvi on Suomessa oikeasti ihan kammottavaa ja vieläpä kallista. Nyt olen siihen kuitenkin jo etukäteen varautunut ja kun pääsen käymään kotona siellä pitäisi jo odotella espressokone, jolla saa tehtyä vaikkapa cappucinot.

Viikonlopun olenkin taas töissä, joten viikonloppuun ei kuulu sen kummempaa ohjelmaa. Ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen asia lauantaissa on se, että iltapäivällä olen vähällä astua töissä käärmeen päälle ollessani takapihalla tauolla. Noin metrin mittainen käärme taitaa pelästyä huomattavasti enemmän kuin minä ja kovaa vauhtia se luikertelee nurmikkoa pitkin pakoon. Kävelen jonkin matkaa sen perässä ja katson minne se on matkalla. Illalla etsin käärmettä netistä ja löytämieni kuvien perusteella päättelen käärmeen olleen Montpellier snake: myrkyllinen, mutta ihmisille lähes harmiton.

KOLMASTOISTA VIIKKO

Larissa
Kolmannentoista viikon alku alkaa olla rehellisesti sanottuna kotiinlähdön odottelua. Maanantaissa ja tiistaissa ei ole kovin paljon kertomista; ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen asia on kiva pikku ravintola, jonka olemme löytäneet uudeksi lounaspaikaksemme. Ravintolassa ei ole kuin kaksi pientä pöytää ja tilaa vain muutamalle ihmiselle. Se on pieni, mutta kodikas, siisti ja rauhallinen. Tarjolla on joka päivä useita eri ruokavaihtoehtoja, jotka voi valita tiskiltä. Ruoka on todella hyvää ja ravintolaa pitää oikein ystävällinen vanhempi rouva. Olemme tähän mennessä syöneet useimmiten ”To Eat”- nimisessä pikaruokapaikassa, joka tarjoaa edullista kreikkalaista pikaruokaa. Muutaman kerran olemme käyneet eri ravintoloissa siellä täällä, mutta tämä uusin löytömme on ehdottomasti  paras. Noin seitsemällä eurolla saa aivan valtavan kokoisen ja hyvän makuisen lounaan ja juoman.

Rapsani
Keskiviikkona onkin sitten jo aika lähteä käymään kotona. Lähden töistä jo ennen normaalia työajan päättymistä ja työkaverini vie minut autolla rautatieasemalle. Olen asemalla hieman liiankin aikaisin ja kun junakin on vielä 25 minuuttia myöhässä, joudun odottelemaan asemalla melkein tunnin. Yllättävän nopeasti sekin odottelu kuitenkin menee ja pian olen jo junassa matkalla kohti Thessalonikia. Kun juna pääsee pois Larissan kaupunkialueelta joka puolella ympärillä aukeavat valtavat, vihreät pellot. Oikealla puolella lähempänä näkyy pienempi, jyrkkäseinäinen vuori ja sen takaa maasto alkaa nousta yhä ylemmäs, yli kahden kilometrin korkeuteen, Mount Ossan terävälle huipulle asti. Nyt näen lähempää nuo tutut hahmot, jotka näen joka päivä kauempaa hotellilta ja muualta kaupunkialueelta. Vasemmalla näkyisi Mount Olympos, mutta nyt en näe sitä, koska edessäni istuva mies on vetänyt verhot ikkunan eteen. Juna kulkee noiden kahden korkean vuoren välistä, sukeltaa pitkään tunneliin ja tunnelin jälkeen alkaakin jo pian näkyä meri. Takana näkyvät vielä mahtavat vuoret ja upeat laaksot vuorien väleissä.

Hotel Luxemburg, Thessaloniki
Juna saapuu Thessalonikiin puolisen tuntia myöhässä, mutta minua se ei haittaa, koska minulla ei ole mitään kiirettä minnekään. Astun viimeisenä ulos junasta ja lähden kävelemään kohti keskustaa. Minulla on päässäni jo melko hyvä kuva kaupungista ja vaikka en olekaan ihan varma tämänkertaisen hotellini sijainnista, niin käveltyäni parikymmentä minuuttia osun oikeastaan aivan suoraan hotellin ovelle. Hotelli Luxemburg on aivan keskustassa sijaitseva kolmen tähden hotelli. Se on todella hyvällä paikalla ja hinta yhdeltä yöltä on 60 euroa. Tämä on siis vähän kalliimpi kuin edellisen kerran 45 euron hotelli, mutta tämä on huomattavasti siistimpi ja täällä on myös ilmainen wi-fi- yhteys ja aamiainen.

Palatino, Thessaloniki
Lähden hetken istuttuani kävelylle meren rantaa ja siitä edelleen Ladadikan ravintola-alueelle. Vanhoissa varastomakasiineissa pienien katujen varrella on valtava määrä erilaisia kahviloita, ruokaravintoloita ja pubeja. Kierreltyäni aikani päädyn syömään samalle terassille, jolla söin viime kerrallakin. Ja tämä taitaa jäädä nyt viimeiseksi kerraksi… Siitäkin huolimatta, että paikka on ihan hyvä, siisti ja edullinen ja ruokakin on hyvää. Syön alkuruoaksi erittäin hyvän kreikkalaisen salaatin ja leipää ja varsinaiseksi ruoaksi lihapullia (jotka Kreikassa ovat joka paikassa enemmänkin paksuja, pyöreitä jauhelihapihvejä). Eli tähän asti paikka (Palatino) on ihan ok, mutta sitten tulee se mutta… Ensinnäkin terassilla yksi mies soittaa mandoliinia ja toinen kitaraa ja heidän soittamansa psykedeeliset kreikkalaiset kansanmusiikkikappaleet saavat aikaan kaoottisen olon. Onneksi he vaihtavat pian tyyliä enemmän italialaiseen ja jopa amerikkalaiseen tyyliin. Ja mutta numero kaksi: ruoan jälkeen alkaa odottelu: huomasin jo viime käynnillä, että tämä on yksi niitä paikkoja, jossa melkein tyhjällä terassilla yritetään väkisin pidätellä vähiä asiakkaita, jotta paikka näyttäisi suositulta ja jotta sinne olisi helpompi mennä, kun siellä on muitakin…

Ensin odottelen pitkän tovin, jotta saisin houkuteltua tarjoilijan paikalle. Sitten odottelen pitkään laskua, mutta sen sijaan saankin ilmaisen jälkiruoan. Ja sen jälkeen se odottelu vasta alkaakin… Lopulta alan olla ehkä sen verran kyllästyneen näköinen, että lasku ilmestyy lopulta pöytään. Kaivelen loput pikkurahani pussin pohjalta; en uskalla maksaa 50 euron setelillä, koska se tietäisi taas lisää odottelua. Juomarahat jäivät nyt vähiin, koska kolikoita ei enää ollut, enkä oikeastaan tuosta odottelusta olisi enää muutenkaan maksanut. Ja lisäksi ravintola Palatino menetti nyt ainakin yhden asiakkaan. Ensi kerralla on löydettävä uusi paikka ja muutenkin kyllä vaihteen vuoksi olisi parempi mennä muualle.

Aristotelous, Thessaloniki
Hieman tympääntyneenä poistun ravintolasta ja kun vielä ensimmäisissä liikennevaloissa iso auto ajaa päin punaisia ja pysähtyy aivan keskelle suojatietä, tympääntyminen tähän maahan alkaa nousta taas huippuunsa. Onneksi en ole täällä lomalla! Ja onneksi olen ollut täällä jo niin kauan, että alan tuntea ihmisten tavat ja elämäntyylin ja tiedän sen, että täällä nyt vaan välillä monet asiat alkavat nyppiä ja se kuuluu asiaan… Ja vaikka lomakohteet kuten Kreikan saaret ja muut turistirysät ovatkin varmasti täysin erilaisia kuin nämä tavalliset kreikkalaiset kaupungit, niin silti en tänne kuitenkaan koskaan lomalle lähtisi! (Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kyllä minulle vielä tulisi ikäväkin tätä paikkaa ja loma täällä voisi hyvinkin tulla kysymykseen.) No, ilta on kaunis ja edes kohtuullisen lämmin. Ihmisiä on liikkeellä paljon ja minäkin kävelen vielä muutaman korttelin ympäri ja käyn kioskilla ennen hotellille paluuta. Huomenna aion herätä jo aikaisin ja käydä vielä vähän kävelyllä. Kaikesta huolimatta Thessaloniki on kuitenkin melko mukava kaupunki ja täällä on mukava kävellä vaikka enemmänkin.

Ladadika, Thessaloniki
Seuraavana päivä minulla on muutama tunti aikaa ennen lentokentälle lähtöä. Käyn syömässä hotellin vaatimattoman aamiaisen ja kävelen sen jälkeen rantaan. Istuskelen vähän aikaa rannalla auringossa merta katsellen ja kävelen muutaman korttelin ympäri. Tänään minua kuitenkin väsyttää jostain syystä niin paljon, että ennen lentokentälle lähtöä lepäilen vielä tunnin verran sängyssä hotellihuoneessani. Kahdentoista jälkeen lähden paikallisbussilla lentokentälle ja olen siellä taas niin aikaisin, että minulle jää sopivasti aikaa juoda kahvi. Saan yllättäen kahviseuraakin, kun törmään lentokentän käytävällä kahteen kreikkalaiseen työkaveriini.

Dusseldorf
Tähän tämä kolmastoista viikko reissussa alkaakin sitten päättyä. Lennän ensin Air Berlinin Airbus A321- koneella Dusseldorfiin, Saksaan. Dusseldorfista jatkan parin tunnin odotuksen jälkeen pienellä Flybe:n Embraerilla Helsinkiin. Flybella en olekaan ennen lentänyt, mutta se ei eroa millään tavalla Finnairista. Jopa koneen kyljissä on tuttu Finnairin maalaus. USA:ssa olen lentänyt pari kertaa Americanin (American Eagle) tosi pienillä Embraereilla, mutta nämä uudet Embraer 190- koneet ovatkin yllättävän isoja. Olen kolealla ja sumuisella Helsinki-Vantaan lentokentällä iltakymmeneltä ja edessä on viisi päivää lomaa kotona.
Kotona ollessani tulee täyteen tämän reissun kolmas kuukausi. Edessä on enää toiset kolme kuukautta eli puolessavälissä ollaan jo.


maanantai 24. elokuuta 2015

Ortodoksipääsiäinen (Kreikka, osa 6)

KAHDEKSAS VIIKKO

Kahdeksas viikko ja maaliskuun viimeinen päivä 2014 alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 01.00. Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen nousen reippaana ylös, juon kahvit, otan reput selkääni ja lähden Suomenlinnasta viimeisellä lautalla klo 02.00. Lautassa tuli saareen kaksi matkustajaa, minä olen ainoa joka lähtee. Lautta on hiljainen ja kaupunki on yhtä hiljainen. Kävelen autioilla kaduilla ja mietin, olisiko mikään paikka auki, koska minulla on hieman liiankin paljon aikaa lentokentälle menevän bussin lähtöön. Kaikki paikat ovat kuitenkin kiinni ja ensimmäiset ihmisetkin näen vasta lähellä Rautatientoria. Keskuskadulla ilman täyttää yhtäkkiä kovaääninen musiikki ja ihmisten laulu; joku yökerho Makkaratalossa on vielä auki. Ääni ja värivalot näyttävät suoraan sanoen aivan absurdeilta keskellä hiljaista ja aivan autiota keskustaa. Minulle tulee jollakin tavalla sellainen olo, kuin olisin keskellä Kaurismäen elokuvaa… Sokoksen talossa oleva McDonalds on auki ja käyn siellä juomassa kupin kahvia. Ne harvat ihmiset, joita vielä on liikkeellä, ovat jotakin säälittävän ja naurettavan väliltä… Tuntuu vähän siltä, kuin olisin keskellä jonkun suljetun osaston luokkaretkeä.

Helsinki-Vantaa
Lisää epätodellista ja kummallista seuraa bussimatkalla. Yllättäen aivan tyhjästä kaupungista löytyy matkustajia niin paljon, että bussi tulee aivan täyteen. Suurin osa matkustajista jää matkan varrella jonnekin pimeyden keskellä oleville pysäkeille. Vain harva on matkalla lentoasemalle tähän aikaan yöstä. Ennen Kehä kolmosta bussi kääntyy sivutielle jonnekin Kartanonkosken suuntaan ja ajelee siellä pitkin pimeitä ja tyhjiä liike- ja varasto alueita. Mahtaa tähän bussiin (620) eksyvillä, lentokentälle matkaavilla turisteilla nousta hikikarpalot otsalle kun he miettivät, ovatko he nousseet väärään bussiin. Juuri kun bussi on tulossa lentoasemalle, se kääntyykin yhtäkkiä aivan toiseen suuntaan ja ajaa jollekin hylätylle varasto- tai teollisuusalueelle ja sieltä pilkkopimeille, kapeille sivukaduille. Minullekin tämä Kaurismäki-leffa alkaa riittää ja olen tyytyväinen kun bussi lopulta saapuu kirkkaasti valaistulle lentokenttäalueelle. 

Munchen
Vietettyäni oikeastaan ihan siedettävän aamuyön lentokentällä, palaan Kreikkaan täsmälleen samalla tavalla kuin saavuin Kreikkaan seitsemän viikkoa aikaisemmin. Ensin parin tunnin lento Lufthansan koneella Muncheniin, sitten parin odotus ja taas parin tunnin lento Aegean Airlinesin koneella Thessalonikiin. Thessalonikissa minulla on aikaa juuri niin paljon kuin haluan. Minulla ei ole mitään kiirettä minnekään. Junamatka Larissaan kestää reilut 1,5 tuntia ja junia menee melko tihein vuorovälein. Matkustan Thessalonikin Makedonian lentokentältä ensin paikallisbussilla kaupunkiin. Matka maksaa 80 senttiä! Bussi kulkee muutaman kilometrin matkan varsinaisen Thessalonikin kaupungin alueelle ja bussin ajaessa laitakaupungilta keskustaa kohti, huomaan kuinka suuri ja vilkas kaupunki itse asiassa onkaan.

Ladadika, Thessaloniki
Jään pois bussista sattumanvaraisessa paikassa ja jatkan matkaani jalan. Päivä on todella lämmin ja aurinkoinen; kuin tehty tällaiseen päämäärättömään kuljeskeluun merenrantakaupungissa. Käyn taas rantakadulla katsomassa merta ja jatkan matkaani rannan jalkakäytävää pitkin kohti Ladadikaa. Ladadikan kapeat kujat ja vanhat talot ovat mielestäni parasta tässä kaupungissa ja käyn kävelemässä ne läpi jälleen kerran. Istahdan lopulta saman kahvilan terassille, jolla istuin vajaa viikko sitten ollessani matkalla toiseen suuntaan. Lapset leikkivät aukion keskellä olevan suihkulähteen äärellä, aurinko paistaa ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Juon jääkylmän fredo cappucinon ja syön jälleen toastin sekä kahvin kanssa tulleet pienet keksit.

Thessaloniki
Lähden seuraavaksi kulkemaan kohti rautatieasemaa ja näen vielä matkan varrella pätkän vanhaa kaupunginmuuria pikku torneineen ja porttiaukkoineen. Kuljettuani noin kilometrin verran keskustan katuja, näen jo kaukaa suuren rautatieaseman. En ole täälläkään koskaan ollut, mutta vaistonvaraisesti ja lähtiessä karttaa katsomalla selviän taas hyvin perille. Minulla on jonkin verran ylimääräistä aikaa junaa odottaessani, mutta se menee nopeasti aurinkoisella asemalaiturilla.

Thessaloniki
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en enää kirjoittele kovinkaan paljon tavallisista arkipäivistä täällä, vaan kirjoitan enimmäkseen vain kaikesta normaalista poikkeavasta. Viikko jatkuu melko tavallisena. Perjantaina käymme kylässä eräillä työkavereilla, jotka ovat kolmistaan vuokranneet ison talon kaupungin ulkopuolelta. Lauantaina en ole lähdössä minnekään, mutta minut on kuitenkin nopeasti puhuttu ympäri ja kävelemme ensin parin kilometrin päähän mukavaan kahvilaan kahville ja siitä edelleen keskustaan pizzalle ja oluelle. Lauantai ja sunnuntai ovat tänä viikonloppuna aivan tavallisia työpäiviä, joten edellä mainittuja asioita lukuun ottamatta viikonloppu on aivan kuten tavalliset arkipäivätkin.

YHDEKSÄS VIIKKO

Larissa
Maanantaina 7. huhtikuuta elämä Kreikassa jatkuu yhdeksänteen viikkoon ilman taukoa, suoraan siitä, mihin se jäi edellisenä päivänä. Viikonpäivillä ei nyt ole paljonkaan merkitystä, kun olen taas ollut koko viikonlopun hommissa. Yhdeksännestä viikosta tulee vapaa-ajan osalta todella hiljainen ja mitäänsanomaton. Olen ollut jo jonkin aikaa iltaisin niin väsynyt, että en ole jaksanut lähteä lenkille, enkä edes kävelylle tai kaupungin keskustaan. Osaksi se johtuu siitä, että minulla on jo viikon ajan ollut ihan pikkuisen flunssainen olo, mutta ehkä se johtuu enemmänkin työpäivistä. Olen tehnyt kovasti työtä ja (ainakin omasta mielestäni) sekä ollut todella aikaansaava ja se on vienyt ehkä vähän voimia. Myös se, että kaiket päivät kuuntele ja puhuu sekä lukee ja kirjoittaa Englantia, vaatii jonkin verran tarkkaavaisuutta ja vie voimia. Englanti kun ei kuitenkaan ole äidinkieleni ja siihen joutuu koko ajan huomaamattaan ainakin vähän keskittymään.

Larissa
Torstaina 10.4. tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta, 60 päivää, tänne tulosta. 1/3 tästä reissusta on siis jo takana ja edessä enää neljä kuukautta, 122 päivää. Tällä viikolla teen myös päätöksen jatkoajasta ja se päätös on kielteinen. Niin mukavaa kuin töissä onkin, niin uskon, että tämä puoli vuotta täällä riittää ihan hyvin, enkä hae enää ylimääräistä jatkoaikaa. Mietin asiaa pitkään, mutta lopulta tulen siihen tulokseen, että tämä on jo niin pitkä aika tässä maassa, että joudan hyvin lähtemään pois elokuun alkupuolella. Sen lisäksi minulla on jo ihan muita suunnitelmia syksyn ja tulevan talven varalle…

Larissa
Tällä viikolla asuntoasiat lopulta liikahtavat huomattavan askeleen eteenpäin: käymme katsomassa vielä kahta asuntoa ja väännettyämme aikamme (turhaan) kättä kiinteistönvälittäjän kanssa päädymme lopulta kahteen asuntoon Larissan keskustassa. Saamme myös väännön tuloksena lopulta selville sen ankaran tosiseikan, että paikalliset yrittävät kaikin keinoin nyhtää kaiken mahdollisen irti ulkomaalaisista; asunnon vuokrahinta saattaa olla jopa kolminkertainen, kun omistaja saa kuulla, että vuokraaja on ulkomaalainen! Tässä kierossa pelissä ovat mukana niin asuntojen omistajat, kuin ihan varmasti myös kiinteistönvälittäjät…

Farsalon, Larissa
Viikon päätteeksi kävelemme vielä melko lähellä olevaan Pantheon Plaza- nimiseen ostoskeskuksen. Vaikka tuo ostoskeskus ei olekaan mitään verrattuna vaikkapa Itäkeskukseen tai edes Kampin liikekeskukseen, sen koko ja siisteys kuitenkin yllättää minut. Tämä ostoskeskus voisi olla melkein missä tahansa länsimaissa, jos ei ota huomioon kyrillisiä kirjaimia ja kreikan kieltä. Kiertelemme ostoskeskuksen käytävillä ja syömme eräänlaisessa ”food courtissa” aasialaista ruokaa. Poikkeamme vielä todella isossa elektroniikkaliikkeessä, jossa katselen espresso kahvikoneita ja myös puhelimia. Puhelimet täällä näyttävät olevan, yllättävää kyllä, huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Paluumatkalla poikkeamme vielä hotellin lähellä olevassa kahvilassa ja istuskelemme jonkin aikaa terassilla paikalliseen tapaan kahvia juoden.

KYMMENES VIIKKO

Osso-vuori, Larissa
Maanantaina 14.4.2014 saan pitkän tauon jälkeen itsestäni sen verran irti, että saan aloitettua taas lenkkeilyn ja muun kuntoilun. Lenkin ja suihkun jälkeen lähden vielä kaverieni kanssa kävelylle ja kävelemme noin kahden kilometrin päähän erääseen tiettyyn kahvilaan iltakahville ja kävelemme vielä sieltä takaisinkin.Keskiviikkona alan miettiä seuraavaa käyntiäni Suomessa. Minulla ei ole paluuni jälkeen ollut oikein minkäänlaisia jatkosuunnitelmia lomieni suhteen ja minulla ei ole ollut mitään tietoa seuraavasta lomasta. Nyt kuitenkin pitkän kalenterin selailun ja lentoaikataulujen sekä hintojen tarkastelun jälkeen jonkinlainen suunnitelmaa alkaa olla valmiina.

Farsalon, Larissa
Ensimmäinen kuukausi täällä kului todella nopeasti. Tuo kuukauden ajanjakso oli yksi nopeimpia koko elämäni aikana. Kun noin kuusi viikkoa oli mennyt ja edelleen aika tuntui kuluvan nopeasti, arvasin jo, että niin ei tule jatkumaan enää kovin kauaa, vaan pian ajan kuluminen hidastuu. Heti sen jälkeen viikot muuttuivatkin pitemmiksi ja aika ei ole sen jälkeen kulunut yhtä nopeasti kuin alussa.Tällä viikolla olen taas kerran (ihan hyvällä mielellä) miettinyt sitä, että miten minä olen koko ajan joissakin ihme paikoissa; milloin missäkin roolissa ja missäkin päin Suomea tai maailmaa. Ja hymyillen olen taas tälläkin viikolla pudistellut päätäni ja ajatellut, että joka paikkaan minunkin on pakko nokkani työntää… Koko ajan ja aina vaan uudestaan…

Agios Nikolaos, Larissa
Pääsiäisen vieton aloitan töillä. Pitkänä perjantaina 18.4.2014 lounastauolla poikkeamme työkaverini kanssa vilkaisemassa portin lähellä olevaa kirkkoa ja käymme myös sisällä katsomassa messua. Illalla lähden kävellen kaupunkiin katsomaan ortodoksien pääsiäisenviettoa. Kaupunki vaikuttaa vielä kahdeksan aikaan illalla melko hiljaiselta ja mietin, olenkohan kuullut vähän yliampuvia huhuja tämän illan juhlallisuuksista. Ison kirkon liepeiltä alkaa sentään löytyä jo jonkin verran ihmisiä ja kirkon seinustalla seisoo rivistössä melkoinen joukko sotilaita soittokuntineen. Ihmisiä menee ja tulee ja suurin osa heistä on pukeutunut hyvin; on sotilaita ja palomiehiä univormuissaan ja muuten vaan siististi pukeutuneita ihmisiä. Pienen empimisen jälkeen minäkin uskaltaudun sisään kirkkoon ja seuraan hetken minulle täysin outoja kirkonmenoja. Kirkko on hieno ja samoin koko tilaisuus näyttää juhlalliselta ja hienolta. Kovin kauaa en kirkossa viivy, koska ensinnäkään en ymmärrä kirkollisista toimituksista mitään ja toisekseen en vieraasta kielestä johtuen ymmärrä mitään siitä, mitä papit puhuvat, tai oikeastaan laulavat.

Keskusaukio, Larissa
Kävelen kirkolta takaisin kaupungin keskusaukiolle ja saavun sinne juuri sopivasti kun juhlakulkue saapuu sinne katua pitkin soittokunnan säestämänä. Seuraan ihmisiä keskelle aukiota ja seuraan hetken kirkonmenoja aukiolla. Pian tämä kulkue poistuu aukiolta eri suuntaan mistä tuli ja toinen kulkue saapuu toisesta suunnasta. Pian näen kolmannen kulkueen ja sitten neljännen. Hetken minusta tuntuu siltä, että kulkueita ja ihmisiä menee sinne ja tänne ja joka suuntaan ja minä en ymmärrä yhtään mitä on tapahtumassa… Kulkueissa on mukana kirkonmiehiä ja tavallisia ihmisiä, lapsia valkoisissa kaavuissaan, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Kun ilta on täysin pimentynyt, ihmiset sytyttävät kynttilät ja kynttilöitä on kaikkialla, niin kulkueissa kuin katsojillakin. Ja yhtäkkiä koko kaupunki on aivan täynnä ihmisiä! Kaupungin keskustassa on väkeä kuin New Yorkissa uuden vuoden aattona! Pienemmässä mittakaavassa toki, mutta kuitenkin. Keskustan suljetuilla kaduilla on aivan valtava tungos.

Pitkäperjantai, Larissa
Nähtyäni mielestäni tarpeeksi, alan suunnitella paluuta hotellille, vaikka juhla taitaa olla vasta aluillaan. Minun on kuitenkin herättävä taas aamulla aikaisin töihin. Bussit eivät kulje; niille ei yksinkertaisesti ole edes tilaa täynnä ihmisiä olevassa keskustassa. Myös lähin taksiasema on suljettu. Onneksi olen ollut täällä jo niin kauan ja tunnen kaupungin jo sen verran hyvin, että tiedän mistä saan taksin. Kävelen muutaman korttelin päähän seuraavalle taksitolpalle ja ihmettelen matkalla tyhjiä kahviloita, ravintoloita ja terasseja. Tämä on ensimmäinen kerta kun näen ne tyhjinä. Palatessani taksilla hotellille huomaan kuinka ihmisiä on paljon liikkeellä; jopa täällä syrjäkylillä ja kaikki kirkot ovat auki.

Agios Nikolaos, Larissa
Vaikka en perjantain juhlallisuuksista juuri mitään ymmärtänytkään, oli silti kokemus nähdä jotain tuollaista, mitä ei koskaan ennen elämässään ole nähnyt. Olisin tosin jo etukäteen tarvinnut jonkinlaisen ”ortodoksipääsiäinen for dummies”- oppaan… Kun lauantaina kyselen töissä paikallisilta pääsiäisen vietosta, saan jälkikäteen hyvän selvityksen siitä, mitä eilen tapahtui ja miten pääsiäistä juhlitaan muina päivinä. Pääsiäinen on täällä vuoden suurin juhla ja se aloitetaan perjantain hiljaisemmalla osuudella ja suruliputuksella (Jeesuksen kuolema). Siihen kuuluvat messut ja nuo eri kirkoilta keskustaan saapuvat kulkueet, joissa kannetaan ristejä ja kukkakoristeltuja ”petejä”, joissa kannetaan Jeesuksen ruumista. Lauantaina aletaan jo juhlia toisissa merkeissä ja ilta kuulemma päättyy puolilta öin ilotulitukseen (se jää minulta kuitenkin näkemättä). Sunnuntaina onkin sitten jo ilon juhla (Jeesuksen kuolleista nouseminen) ja sitä kuulemma vietetään lähinnä sukulaisten piirissä grillaten.

Larissa-Market
Minulle sunnuntai 20.4. ei ole täällä kovinkaan suuri ilon juhla, koska olen täysin jumissa hotellilla. Junalakon vuoksi en pääse lähtemään minnekään kauemmaksi ja lähiympäristökin osoittautuu haasteelliseksi. Lähden iltapäivällä kävelemään kohti kaupunkia ja huomaan matkalla, että aivan kaikki paikat ovat kiinni. Mikään kahvila tai muukaan paikka pitkällä Farsalon kadulla ei ole auki. Kioskeistakin suurin osa on suljettu, mutta kolme niistä on sentään auki matkan varrella. Siellä täällä nurmikoilla, pihoilla ja jopa keskellä sivukatuja ihmiset istuvat grillaamassa ja tanssimassa. Grillivartaissa pyörii kokonaisia lampaita, jotka näyttävät minusta kyllä kaikkea muuta kuin herkullisilta tyhjyyteen tuijottavine silmineen… Käveltyäni puolisen tuntia huomaan myös sen, että yhtäkään bussia ei ole tullut vastaan eikä mennyt ohi. Terävänä poikana päättelen tästä, että bussitkaan eivät kulje tänään. Käännyn parin kilometrin päässä takaisin ja tyydyn tänään tähän tunnin kävelyretkeen. Jos päivästä haluaa hakea jotain hyvää, niin ilma on todella lämmin ja kadut ovat hiljaisia.