tiistai 25. elokuuta 2015

Puolivälissä (Kreikka, osa 7)

Seuraava reissu on nyt vihdoin buukattu! Pitkään olenkin jaksanut olla aloillani. Edellisestä matkasta on aikaa jo yli kuusi kuukautta, jos mukaan ei lasketa paria pikku pysähdystä Ruotsissa. Eikä niitä lasketa... Tämä kesä on mennyt niin täysin kotinurkissa, että en muista toista tällaista kesää. Sen lisäksi, että aivan kesän viime hetkiä lukuunottamatta kesä on ollut säiden puolesta melko kurja, olen vielä muutenkin juuttunut aivan liikaa paikoilleni. Ja se ei sovi minulle yhtään. Pikkuveneellä on kyllä ajeltu melkein joka päivä, mutta nekin matkat ovat olleet kuitenkin vain pikku pyrähdyksiä lähiympäristössä. Ja kotimaanmatkailukin jäi kesän aikana yhteen Turku-Naantali- ajeluun, auton hakuun Pohjanmaalta ja pariin hyvin lyheen autoajeluun Helsingin ulkopuolella.


West Palm Beach, Fla, USA
Nyt kuitenkin tiedän jo milloin lähden seuraavan kerran kauemmas: varasin tänään oikeastaan ihan hetken mielijohteesta lennot Yhdysvaltoihin. Lennän lokakuun alkupuolella (jälleen ihan yksin ja itsekseni) ensin Finnairin suoralla lennolla Chicagoon ja parin viikon päästä samaa tietä takaisin. Sain nuo suorat lennot mielestäni melko mukavaan, noin 500 euron hintaan! Hain alunperin matkoja Palm Beachin lentokentälle Floridaaan, mutta huomattuani ebookersin haun avulla haluamieni päivien halvimpien lentojen kulkevan Chicagon kautta, aloin hakea Finnairin sivuilta pelkkiä Chicagon lentoja samoille päiville ja hyvin tärppäsi. Tämä antoi minulle vapauden olla Chicagossa niin kauan kuin haluan ja lentää USA:n sisäiset lennot erikseen varaamillani lennoilla minulle sopivina päivinä. Nyt suunnitelmani on se, että vietän Chicagossa pari yötä ennen kuin jatkan matkaani "kotinurkille" Palm Beachin seuduille Floridaan.

Nyt alan tiivistää tämän viime vuoden Kreikka-tarinan osien julkaisuväliä, jotta voin reilun kuukauden päästä siirtyä tähän vuoteen ja seuraavaan reissuun.


................................................



YHDESTOISTA VIIKKO

Nonna Rossa, Larissa
Maanantai 21.4.2014 on toinen pääsiäispäivä ja minulla on siis nyt vielä toinenkin vapaapäivä. Iltapäivällä lähden kävellen kaupunkiin ja kierrellessäni vielä kaupungin lähes autioita katuja tulen tehneeksi noin kuuden kilometrin kävelylenkin. Nousen taas Achilleksen kukkulan päälle kapeita katuja pitkin ja päätän sitten mennä syömään italialaisen ”Nonna Rossa”- ravintolan terassille. Yleensä jopa täällä ravintoloista löytyy englanninkieliset ruokalistat, mutta tällä kertaa saan eteeni kreikan kielisen menun. Nyt minut pelastaa se, että kaikkien ruokien nimet on kuitenkin kirjoitettu myös italiaksi ja minulla on riittävä italian kielen sanasto päässäni, jotta selviä ruokalistasta ja monesta muustakin asiasta. Pääsiäisen kunniaksi syön alkuruoaksi prosciuttoa ja mozzarellaa (ruokalistalla tosin luki prosciutto e melone, mutta paikalliseen tapaan, jopa italialaisessa ravintolassa, ruokalista on ihan eri asia, kuin se mitä oikeasti on tarjolla). Varsinaiseksi ruoaksi tilaan pizzan.

Larissa
Viikko jatkuu normaaliin tapaan ilman mitään sen kummempia tai suurempia tapahtumia. Jonain iltana käymme suomalaisen kaverini kanssa kahvilla ja perjantaina ilalla vietämme keskustassa erään ulkomaalaisen työkaverini läksiäisiä. Lauantai menee lähes kokonaan hotellilla ”sadetta pidellessä”. Iltapäivän päätteeksi teen pitkän juoksulenkin. Sunnuntaina päätän harmaasta säästä huolimatta lähteä käymään Voloksen kaupungissa meren rannalla. Kun olen kävellyt hotellilta 100metriä rautatieaseman suuntaan alkaa sataa. Kävelen kuitenkin sitkeästi eteenpäin ja toivon sateen pian loppuvan. Kilometrin päässä minun on kuitenkin pakko kääntyä takaisin ja palaan hotellille aivan läpimärkänä.
Achilles, Larissa
Säät ovat tämän ensimmäisen kolmen kuukauden aikana olleet täällä paljon huonommat, kuin mitä odotin. Suuria odotuksia ei ollut ja sää ei ollut päällimmäisenä mielessä, koska tulin tänne töihin, en lomailemaan… Kuitenkin tämä sää (ja moni muukin asia) on kyllä alittanut ne vähäisetkin odotukset. Ensimmäisenä päivänä helmikuun alussa astuessamme Thessalonikissa alas lentokoneen portaita sää oli todella kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli lähellä +25 astetta. Sellaisia päiviä on kyllä ollut sen jälkeen useitakin, mutta selvästi suurimman osan ajasta taivas on ollut pilvessä, ilma on ollut viileä (verrattuna siihen, mitä odotin) ja monena viikonloppuna ja iltana on satanut. Tämä lopputalvi ja kevät täällä ovat siis olleet oikeastaan kuin tavallinen Suomen kesä; lämpötila alle +20, harmaata ja sateista… Pitäisi varmaan vaatia matkatoimistolta korvauksia…

KAHDESTOISTA VIIKKO

Ossa-vuori, Larissa
Kahdennetoista viikon maanantaina huhtikuun sää jatkuu edelleen harmaana ja sateisena, mutta joinakin päivinä viikon edetessä aurinkokin on sentään jonkin aikaa näkyvissä. Alkuviikko menee normaalisti töitä tehdessä ja hyvin tavallinen päivä on myös keskiviikkoon osuva vappuaatto, eikä illassakaan ole mitään normaalista poikkeavaa. Vappu on siis tänä vuonna aivan tavallista arkea. Tässä vaiheessa on ehkä taas hyvä muistuttaa, että tämä matkakertomus tai matkablogi koskee vain noin ¼ tämänhetkisestä elämästäni. ¾ ajasta menee työntekoon ja nukkumiseen ja loppu neljännes on sitten omaa aikaa. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen oikeastaan nyt puoli vuotta töissä 24/7 eli koko ajan ja joka päivä.

Iroon Politehniou, Larissa
Torstaina 1.5., Vapun päivänä minulla on vapaapäivä, vaikka olin ihan varautunut olemaan töissä. Päivä on todella lämmin ja aurinkoinen. Parvekkeella auringonpaisteessa on kuuma ja sää on todella upea vielä kun lähden kävellen kaupunkiin. Kävellessäni taas kerran tätä neljän kilometrin matkaa tulee mieleen joitakin erikoisia juttuja tässä maassa. Yksi niistä on kypärän käyttö moottoripyörillä ja skoottereille ajettaessa. 99% moottoripyöräilijöistä roikottaa kypärää kyynärpäässään. Laki ilmeisesti sanoo, että kypärä on oltava mukana… Itse kyllä kuvittelisin, että kypärää olisi helpompi pitää päässä kuin käsivarressa roikkumassa. No, jokainen kai suojelee sitä, mikä on tärkeintä ja arvokkainta…

Postiaukio, Larissa
Taas tälläkin kävelymatkalla törmään useampaan muuhunkin kreikkalaiseen ilmiöön. Alkumatkasta näen kirkon kulmalle, katujen risteykseen spontaanisti pystytetyn ”myyntinäyttelyn”: tarjolla on erilaisia moottorisahoja! Eli jos ei vapun päivänä ole muuta tekemistä, niin voi ostaa kadulta vaikka moottorisahan… Yksi paikallinen ilmiö on jalkakäytävillä grillaaminen. Vapun kunniaksi ihmiset ovat taas viritelleet järkyttävää savua ilmoille työntäviä grillejään katujen varsille, aivan kuten myös pääsiäisenä ja monina muinakin erityisinä päivinä. Ja me suomalaiset vielä luulemme olevamme "grillaajakansaa"... Täysin amatöörejä me olemme tässä asiassa.

Larissa
Kaupunkiin kävellessäni mietiskelen myös seuraavaa Suomeen lähtöäni. Viikon päästä minun pitäisi olla taas Suomessa noin viikon kestävällä lomalla. Olen pitänyt vapaita ehkä hieman liiankin kitsaasti, mutta toisaalta voin sitten ottaa kesällä vielä yhden, vähän pitemmän loman tai lomailla jonkin verran myös täällä Kreikassa. Kun lähdin matkaan vajaat kolme kuukautta sitten, ajattelin mielessäni käyväni Suomessa tämän puolen vuoden aikana 2-3 kertaa ja se näyttää nyt toteutuvan. Jos nyt vietän heti toukokuun alussa yhden lomaviikon Suomessa ja juhannuksen aikaan reilun viikon, niin Suomessa käyntejä tulee silloin yhteensä kolme. Tässä paikassa on se huono puoli, että lomista menee aina yksi kokonainen päivää pelkkään matkustamiseen loman alussa ja toinen loman lopussa. Matka on pitkä ja hieman monimutkainen.

Junalakko
Kävelen Vapun päivänä ensimmäiseksi rautatieasemalle, vaikka olen jo kuullut huhuja, että tänään olisi jälleen junalakko. Asemalla voin vain todeta, että ilmoituksen mukaan lakko kestää tämän päivän. Pääsiäisenä olin aikeissa lähteä Voloksen kaupunkiin, mutta junalakko esti sen silloin. Viikkoa myöhemmin olin taas lähdössä Volokselle, mutta sillä kertaa taas rankkasade esti aikeeni. Ja nyt yrittäessäni taas Voloksen suuntaan, onkin jo seuraava junalakko. Asia näyttää olevan niin, että kun muut ovat vapaalla pääsiäisenä, vappuna jne, niin eipä silloin ole tietenkään kiva mennä töihin, vaan on paljon kivempi olla lakossa…Kävelen kaupungin keskustaan ja kierrän ensin pikku lenkin ja käyn katsomassa mahdollista tulevaa asuntoamme. Vuokrasopimus on oikeastaan allekirjoituksia vaille valmis, mutta taas tämän maan tuntien, en ole varma ennen kuin paperit ovat täysin valmiit ja olen itse talon sisäpuolella. Katson samalla kellosta kuinka kauan asunnolta kestää kävellä aivan kaupungin keskustaan. Siihen menee noin 10 minuuttia eli paikka kyllä olisi oikein sopiva.

Achilles, Larissa
Käyn kahvilla Saint Achilleksen mäellä ja juon taas kylmää fredo cappuccinoa. Kahvi on hyvää! Tämän kaupungin parhaita juttuja ovat katukahvilat terasseineen ja hyvä kahvi. Vaikka en ollut Roomassa vuonna 2011 kuin melko lyhyeksi jääneen ajan, niin muistan kuinka sen jälkeen join seuraavat kaksi kuukautta vain mutteripannulla keitettyä espressoa. Jo pelkkä suomalaisen suodatinkahvin ajatteleminenkin saa nytkin niskakarvani pystyyn. Kahvi on Suomessa oikeasti ihan kammottavaa ja vieläpä kallista. Nyt olen siihen kuitenkin jo etukäteen varautunut ja kun pääsen käymään kotona siellä pitäisi jo odotella espressokone, jolla saa tehtyä vaikkapa cappucinot.

Viikonlopun olenkin taas töissä, joten viikonloppuun ei kuulu sen kummempaa ohjelmaa. Ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen asia lauantaissa on se, että iltapäivällä olen vähällä astua töissä käärmeen päälle ollessani takapihalla tauolla. Noin metrin mittainen käärme taitaa pelästyä huomattavasti enemmän kuin minä ja kovaa vauhtia se luikertelee nurmikkoa pitkin pakoon. Kävelen jonkin matkaa sen perässä ja katson minne se on matkalla. Illalla etsin käärmettä netistä ja löytämieni kuvien perusteella päättelen käärmeen olleen Montpellier snake: myrkyllinen, mutta ihmisille lähes harmiton.

KOLMASTOISTA VIIKKO

Larissa
Kolmannentoista viikon alku alkaa olla rehellisesti sanottuna kotiinlähdön odottelua. Maanantaissa ja tiistaissa ei ole kovin paljon kertomista; ehkä ainoa mainitsemisen arvoinen asia on kiva pikku ravintola, jonka olemme löytäneet uudeksi lounaspaikaksemme. Ravintolassa ei ole kuin kaksi pientä pöytää ja tilaa vain muutamalle ihmiselle. Se on pieni, mutta kodikas, siisti ja rauhallinen. Tarjolla on joka päivä useita eri ruokavaihtoehtoja, jotka voi valita tiskiltä. Ruoka on todella hyvää ja ravintolaa pitää oikein ystävällinen vanhempi rouva. Olemme tähän mennessä syöneet useimmiten ”To Eat”- nimisessä pikaruokapaikassa, joka tarjoaa edullista kreikkalaista pikaruokaa. Muutaman kerran olemme käyneet eri ravintoloissa siellä täällä, mutta tämä uusin löytömme on ehdottomasti  paras. Noin seitsemällä eurolla saa aivan valtavan kokoisen ja hyvän makuisen lounaan ja juoman.

Rapsani
Keskiviikkona onkin sitten jo aika lähteä käymään kotona. Lähden töistä jo ennen normaalia työajan päättymistä ja työkaverini vie minut autolla rautatieasemalle. Olen asemalla hieman liiankin aikaisin ja kun junakin on vielä 25 minuuttia myöhässä, joudun odottelemaan asemalla melkein tunnin. Yllättävän nopeasti sekin odottelu kuitenkin menee ja pian olen jo junassa matkalla kohti Thessalonikia. Kun juna pääsee pois Larissan kaupunkialueelta joka puolella ympärillä aukeavat valtavat, vihreät pellot. Oikealla puolella lähempänä näkyy pienempi, jyrkkäseinäinen vuori ja sen takaa maasto alkaa nousta yhä ylemmäs, yli kahden kilometrin korkeuteen, Mount Ossan terävälle huipulle asti. Nyt näen lähempää nuo tutut hahmot, jotka näen joka päivä kauempaa hotellilta ja muualta kaupunkialueelta. Vasemmalla näkyisi Mount Olympos, mutta nyt en näe sitä, koska edessäni istuva mies on vetänyt verhot ikkunan eteen. Juna kulkee noiden kahden korkean vuoren välistä, sukeltaa pitkään tunneliin ja tunnelin jälkeen alkaakin jo pian näkyä meri. Takana näkyvät vielä mahtavat vuoret ja upeat laaksot vuorien väleissä.

Hotel Luxemburg, Thessaloniki
Juna saapuu Thessalonikiin puolisen tuntia myöhässä, mutta minua se ei haittaa, koska minulla ei ole mitään kiirettä minnekään. Astun viimeisenä ulos junasta ja lähden kävelemään kohti keskustaa. Minulla on päässäni jo melko hyvä kuva kaupungista ja vaikka en olekaan ihan varma tämänkertaisen hotellini sijainnista, niin käveltyäni parikymmentä minuuttia osun oikeastaan aivan suoraan hotellin ovelle. Hotelli Luxemburg on aivan keskustassa sijaitseva kolmen tähden hotelli. Se on todella hyvällä paikalla ja hinta yhdeltä yöltä on 60 euroa. Tämä on siis vähän kalliimpi kuin edellisen kerran 45 euron hotelli, mutta tämä on huomattavasti siistimpi ja täällä on myös ilmainen wi-fi- yhteys ja aamiainen.

Palatino, Thessaloniki
Lähden hetken istuttuani kävelylle meren rantaa ja siitä edelleen Ladadikan ravintola-alueelle. Vanhoissa varastomakasiineissa pienien katujen varrella on valtava määrä erilaisia kahviloita, ruokaravintoloita ja pubeja. Kierreltyäni aikani päädyn syömään samalle terassille, jolla söin viime kerrallakin. Ja tämä taitaa jäädä nyt viimeiseksi kerraksi… Siitäkin huolimatta, että paikka on ihan hyvä, siisti ja edullinen ja ruokakin on hyvää. Syön alkuruoaksi erittäin hyvän kreikkalaisen salaatin ja leipää ja varsinaiseksi ruoaksi lihapullia (jotka Kreikassa ovat joka paikassa enemmänkin paksuja, pyöreitä jauhelihapihvejä). Eli tähän asti paikka (Palatino) on ihan ok, mutta sitten tulee se mutta… Ensinnäkin terassilla yksi mies soittaa mandoliinia ja toinen kitaraa ja heidän soittamansa psykedeeliset kreikkalaiset kansanmusiikkikappaleet saavat aikaan kaoottisen olon. Onneksi he vaihtavat pian tyyliä enemmän italialaiseen ja jopa amerikkalaiseen tyyliin. Ja mutta numero kaksi: ruoan jälkeen alkaa odottelu: huomasin jo viime käynnillä, että tämä on yksi niitä paikkoja, jossa melkein tyhjällä terassilla yritetään väkisin pidätellä vähiä asiakkaita, jotta paikka näyttäisi suositulta ja jotta sinne olisi helpompi mennä, kun siellä on muitakin…

Ensin odottelen pitkän tovin, jotta saisin houkuteltua tarjoilijan paikalle. Sitten odottelen pitkään laskua, mutta sen sijaan saankin ilmaisen jälkiruoan. Ja sen jälkeen se odottelu vasta alkaakin… Lopulta alan olla ehkä sen verran kyllästyneen näköinen, että lasku ilmestyy lopulta pöytään. Kaivelen loput pikkurahani pussin pohjalta; en uskalla maksaa 50 euron setelillä, koska se tietäisi taas lisää odottelua. Juomarahat jäivät nyt vähiin, koska kolikoita ei enää ollut, enkä oikeastaan tuosta odottelusta olisi enää muutenkaan maksanut. Ja lisäksi ravintola Palatino menetti nyt ainakin yhden asiakkaan. Ensi kerralla on löydettävä uusi paikka ja muutenkin kyllä vaihteen vuoksi olisi parempi mennä muualle.

Aristotelous, Thessaloniki
Hieman tympääntyneenä poistun ravintolasta ja kun vielä ensimmäisissä liikennevaloissa iso auto ajaa päin punaisia ja pysähtyy aivan keskelle suojatietä, tympääntyminen tähän maahan alkaa nousta taas huippuunsa. Onneksi en ole täällä lomalla! Ja onneksi olen ollut täällä jo niin kauan, että alan tuntea ihmisten tavat ja elämäntyylin ja tiedän sen, että täällä nyt vaan välillä monet asiat alkavat nyppiä ja se kuuluu asiaan… Ja vaikka lomakohteet kuten Kreikan saaret ja muut turistirysät ovatkin varmasti täysin erilaisia kuin nämä tavalliset kreikkalaiset kaupungit, niin silti en tänne kuitenkaan koskaan lomalle lähtisi! (Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kyllä minulle vielä tulisi ikäväkin tätä paikkaa ja loma täällä voisi hyvinkin tulla kysymykseen.) No, ilta on kaunis ja edes kohtuullisen lämmin. Ihmisiä on liikkeellä paljon ja minäkin kävelen vielä muutaman korttelin ympäri ja käyn kioskilla ennen hotellille paluuta. Huomenna aion herätä jo aikaisin ja käydä vielä vähän kävelyllä. Kaikesta huolimatta Thessaloniki on kuitenkin melko mukava kaupunki ja täällä on mukava kävellä vaikka enemmänkin.

Ladadika, Thessaloniki
Seuraavana päivä minulla on muutama tunti aikaa ennen lentokentälle lähtöä. Käyn syömässä hotellin vaatimattoman aamiaisen ja kävelen sen jälkeen rantaan. Istuskelen vähän aikaa rannalla auringossa merta katsellen ja kävelen muutaman korttelin ympäri. Tänään minua kuitenkin väsyttää jostain syystä niin paljon, että ennen lentokentälle lähtöä lepäilen vielä tunnin verran sängyssä hotellihuoneessani. Kahdentoista jälkeen lähden paikallisbussilla lentokentälle ja olen siellä taas niin aikaisin, että minulle jää sopivasti aikaa juoda kahvi. Saan yllättäen kahviseuraakin, kun törmään lentokentän käytävällä kahteen kreikkalaiseen työkaveriini.

Dusseldorf
Tähän tämä kolmastoista viikko reissussa alkaakin sitten päättyä. Lennän ensin Air Berlinin Airbus A321- koneella Dusseldorfiin, Saksaan. Dusseldorfista jatkan parin tunnin odotuksen jälkeen pienellä Flybe:n Embraerilla Helsinkiin. Flybella en olekaan ennen lentänyt, mutta se ei eroa millään tavalla Finnairista. Jopa koneen kyljissä on tuttu Finnairin maalaus. USA:ssa olen lentänyt pari kertaa Americanin (American Eagle) tosi pienillä Embraereilla, mutta nämä uudet Embraer 190- koneet ovatkin yllättävän isoja. Olen kolealla ja sumuisella Helsinki-Vantaan lentokentällä iltakymmeneltä ja edessä on viisi päivää lomaa kotona.
Kotona ollessani tulee täyteen tämän reissun kolmas kuukausi. Edessä on enää toiset kolme kuukautta eli puolessavälissä ollaan jo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti